Musiikkipyhäkoulu

Matt.7:12

Ennakkovalmistelut:

Pyhäkoululaiset voivat tuoda mukanaan soittimia, mikäli osaavat niitä vähänkin soittaa.

Aloitus:

Musiikkia tehdään ilman varsinaisia musiikki-instrumentteja (siis mikä käsiin osuu, taikka käsillä, suulla jne.). Ensin kaikki soittavat yhtä aikaa, sitten yksi toisensa jälkeen lopettaa. Kun jäljellä on vain yksi ääni, tulevat muutkin taas mukaan yksitellen. Pyhäkoulunopettaja on orkesterin johtaja.

Tekstin käsittely:

On monenlaisia bändejä ja orkestereita. Olette varmaan nähneet ja kuulleet suuren sinfonia-orkesterin soittavan joko konsertissa tai televisiossa. Siitä ei yleensä erotu viulun tai klarinetin tai muun soittimen ääni, vaan kuuluu yksi kokonaisuus. Arvaatte kai, että sellainen yhteen soittaminen on vaatinut hirmuisen paljon harjoittelua. Vaikka sinä et osaisikaan soittaa mitään soitinta, kuulut silti moneen orkesteriin, joissa pitäisi osata soittaa samaan tahtiin. Yksi tällainen orkesteri on tämä pyhäkoulu. Jotta homma sujuisi, pitäisi meidän oppia elämään täällä yhdessä niin, että kaikki viihtyisivät. Mutta jos on sellainen pyhäkoululainen, joka ei koskaan halua tehdä sitä mitä muut, on hän kuin orkesterin viulu, joka alkaa soittaa ”maammelaulua” silloin, kun muut soittavat ”jouluyö, juhlayö”. Ja se ei kuulosta kauniilta. Siksi meidän on hyvä täällä pyhäkoulussa oikein harjoitella yhdessä elämistä ja muiden huomioon ottamista. Raamatussa on hyvin yksinkertainen ja pätevä ohje tähän harjoitteluun: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” Matt.7:12

Toimintaa:

Tehdään marakassit kahdesta kertakäyttömukista (jugurttimukista), herneistä ja teipistä.

- Teippaa kaksi mukia vastakkain ja laita sisälle mm. herneitä.

- Harjoitellaan säestämään loppulaulu marakasseilla ja lasten mukanaan tuomilla soittimilla.

Maalataan musiikkia vesi- tai sormiväreillä. Valitaan levy, ei mitään kovin raskasta.

Loppuhartauden ajaksi maalaukset laitetaan lattialle vieri viereen ja pari kynttilää keskelle.

Loppuhartaus:

Me ihmiset olemme hyvin erilaisia. Jokaisella on erilaiset sormenjäljet, eikä kahta samanlaista kantapäätä löydy koko maailmasta. Kuulemme asiat erilailla ja teemme asiat erilailla. Saman musiikin maalaamme erilailla ja saman runon lausumme erilailla. Me emme ole robotteja. Toiselle tuottaa koulussa pannulapun virkkaaminen tai langan neulaan pujottaminen vaikeuksia. Joku toinen osaa ehkä tehdä ne, mutta matematiikka tuntuu käsittämättömältä. Toinen on auttavainen ja ystävällinen kuin itsestään, toisen on ehkä vaikea sopeutua ryhmään ja saada kavereita. Usein meitä verrataan toisiin ihmisiin ja se tuntuu pahalta. Äiti voi sanoa Liisalle: ”Kunpa sinäkin joskus korjaisit tavaroitasi niin kuin Maija tekee,” tai ” Mikset sinä tuo koulusta yhtä hyviä todistuksia kuin naapurin Katriina.” Meidän ei tarvitse kaikkien olla yhtä hyviä laulamaan, laskemaan, ompelemaan. Tosin kaikkia hyödyllisiä taitoja kannatta harjoitella. Meidän taivaallinen Isämme hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Hän on ottanut meidät lapsikseen jo kasteessa, jolloin emme takuulla osanneet piirtää tai ommella. Taivaan perheväkenä meille on kaikkein tärkeintä se, että noudatamme suurinta käskyä: ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”

Isä meidän –rukous yhteen ääneen ja Loppulaulu säestysten kera.

Lataa aiheeseen liittyvää pyhäkoulumateriaalia