Minun seurakuntani

MINUN SEURAKUNTANI

Pyhäkoulunopettaja valmistaa etukäteen ison puun rungon, joka kiinnitetään pyhäkouluhuoneen seinälle. Puun oksat, lehdet ja hedelmät tehdään myös valmiiksi, mutta niitä ei vielä kiinnitetä runkoon.

Ennen kuin Jeesus astui taivaaseen, hän antoi opetuslapsilleen tehtävän, Matt.28:19-20:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Jeesuksen käskyä noudattaen opetuslapset kokosivat ympärilleen ihmisiä ja kertoivat heille Jeesuksesta. Näin syntyi seurakunta. Seurakunnan jäsenet halusivat oppia sekä kertoa muille Jeesuksen opetuksia ja Jeesuksen tehtävää maailman Vapahtajana. Sinun pyhäkoulusi on myös tällainen pieni seurakunta, joita on satoja ympäri Suomea. Yhdessä kaikki pyhäkoululaiset muodostavat suuren Jumalan perheen.

Seurakuntaa voidaan verrata puuhun. Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu puusta ja oksista. Luetaan Raamatusta Joh.15:5,7-8:

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.”

Jokainen lapsi saa yhden oksan, johon hän kirjoittaa oman nimensä. Pyhäkoulunopettaja kiinnittää jokaisen oksan puun runkoon ja lukee samalla lapsen nimen.

Jeesus on seurakunnan runko, josta oksat saavat ravintonsa. Jokainen puu tuottaa myös hyvää hedelmää.

Lapsille annetaan puunlehti ja hedelmä. Lehteen lapsi kirjoittaa jonkin asian, minkä hän osaa tehdä oikein hyvin ja hedelmään hän kirjoittaa asian, miten voisi toista auttaa. Lapsi käy kiinnittämässä oman lehtensä ja hedelmänsä puuhun.

Meistä jokainen on saanut Jumalalta lahjaksi kyvyn oppia.(Pyhäkoulunopettaja lukee lehdistä taitoja, muttei mainitse nimiä.) Jumala tahtoo, että käytämme taitomme ja tietomme parhaalla mahdollisella tavalla. Kun autamme ja palvelemme muita, palvelemme samalla Jumalaa. Hän siunaa arkisetkin työt ja tehtävät. Se on hedelmän kantamista.

Myös sinut Jumala on kutsunut seurakuntaansa. Silloin kun sinut kastettiin, pääsit jäseneksi Jumalan suureen seurakuntaperheeseen. Jumala ei unohda lastensa nimiä. Hän tuntee jokaisen erikseen. Raamatussa puhutaan ”elämän kirjasta”, jossa nimet ovat tallessa, Ilm.3:5:

”Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.”

Jokaisena nimipäivänä saamme juhlia sitä, että olemme Jumalalle niin tärkeitä, että hän tuntee meidät nimeltä.

Lauletaan uskontunnustuslaulu ( sävel Ystävä sä lapsien):

Uskon Isään Jumalaan, hän on Luoja taivaan, maan. Minä uskon Jeesuksehen, hän on tuo rauhan sydämehen. Uskon Pyhään Henkehen, hän vie luokse Jeesuksen.

Rukous: Rakas taivaallinen Isä, kiitos siitä, että saan olla perheesi jäsen ja Sinä tunnet minut nimeltä. Ole kanssani tänään ja elämäni jokaisena päivänä. Aamen.

Lauluehdotuksia: LV 102, 117, 126, 57

Seurakuntapuun teko-ohjeet lisämateriaalissa liitteessä.

Hiljennytään lopuksi kaikki sisaruspiiriin ja rukoillaan Herran siunaus yhteen ääneen.

Hyvää syksyä kaikille pyhäkoululaisille toivoo

Aili.

Lataa aiheeseen liittyvää pyhäkoulumateriaalia