
KASTEEN LAHJA
TAMMIKUUN PYHÄKOULU
Hyvää uutta vuotta teille kaikille pyhäkoululaisille.
Olemme viettäneet Jeesuksen syntymäjuhlaa ja näin lähteneet seuraamaan Jeesuksen elämää seimen ääreltä ihan pääsiäisen ylösnousemukseen saakka.
Uudenvuodenpäivänä aloitimme vuoden 2007, mutta samalla vietimme myös Jeesuksen nimen päivää. Myös ensimmäisenä sunnuntaina Loppiaisen jälkeen (7.1.) kirkoissa puhuttiin nimestä, sillä tuolloin oli aiheena ”kasteen lahja”.
Tässä pyhäkoulussa meilläkin on aiheena nimi, jonka olemme kasteessa saaneet.
Lauletaan Lasten virsi 56; Oi Jeesus, ota syliisi…
Luetaan Raamatusta Jeesuksen kasteesta : Matt.3:13-17
Rukous:
Nyt, Jeesus, tahdon kiittää,
kun tulit luokseni,
ja käteni sain liittää
näin sinun käteesi.
Kun suuremmaksi vartun,
suo että päivittäin
käteesi, Jeesus, tartun.
Se kantaa eteenpäin. Aamen.
Aiheen käsittely:
Jokaiselle lapselle annetaan kynä ja kolme pientä paperia. Kukin kirjoittaa kaikki etunimensä papereihin niin, että jokaisessa lapussa on vain yksi nimi. Laput taitellaan ja laitetaan astiaan. Jos pyhäkoulussa on sekä tyttöjä että poikia, laitetaan nimet eri astioihin. Tämän jälkeen jokainen nostaa astiasta niin monta lappua kuin hänellä on etunimiä. Jokainen saa lukea vuorollaan ”uuden” nimensä.
- Sattuiko kukaan saamaan oikeita nimiään takaisin?
- Tuliko hassuja yhdistelmiä?
- Miltä tuntuisi olla toisen niminen?
Sinulla on oma nimi. Etunimiä voi olla yksi tai useampia, korkeintaan kolme. Vanhemmat miettivät ehkä hyvinkin kauan, ennen kuin päättävät, minkä nimen antavat sinulle.
- Tiedätkö, mitä muita nimiä sinulle suunniteltiin? (annetaan lasten kertoa)
Melkein jokainen inhoaa omaa nimeään jossain elämänsä vaiheessa. Se tuntuu arkiselta, tavalliselta, liian erilaiselta tai muuten vain huonolta. Kuitenkin nimi on jokaiselle tärkeä. Se on erottamaton osa itseä. En tuntisi itseäni toisen nimisenä.
Myös Jumala tuntee meidät nimeltä. Silloin kun sinut kastettiin, pääsit jäseneksi Jumalan suureen seurakuntaperheeseen. Jumala ei sotke eikä unohda lastensa nimiä. Hän tuntee jokaisen erikseen. Raamatussa puhutaan elämän kirjasta, jossa nimet ovat tallessa (Ilm.3:5): ” Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.”
Jokaisena nimipäivänä saamme juhlia myös sitä, että olemme Jumalalle tärkeitä ja että hän tuntee meidät nimeltä.
Rukous:
Rakas Taivaallinen Isä, kiitos siitä, että saan olla perheesi jäsen ja sinä tunnet minut nimeltä.
Ole kanssani tänään ja elämäni jokaisena päivänä. Aamen.
Lauletaan Lasten virsi 152; Ystävä sä lapsien…
Leikitään:
Askarrellaan ”kastekortti” kummille:
Loppuhetki:
Jokainen pyhäkoululainen saa vielä yhden lapun, jolle kirjoittaa yhden nimen, jonka puolesta haluaisi rukoilla. Loppupiirissä lattialla istuen jokainen sanoo hiljaa mielessään rukouksen kirjoittamansa ihmisen puolesta. Kaikki ovat hiljaa ja kynttilä palaa piirin keskellä.
Lopuksi sanotaan yhdessä Herran siunaus.