Jeesus herättää uskon

Lauletaan aluksi lasten virsi:

Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen käteni liitän. Sua Herra, ystävä lapsien, nyt hartain mielin mä kiitän.

Sua riemullista on ylistää, ja mielelläni sen teenkin. Ei sulta pieninkään unhoon jää, vaan katsot myös vähäiseenkin.

Oi kiitos lahjoista, joita suot, niin paljon hyvyyttä riittää. Ja aina iloa uutta luot, en osaa kaikesta kiittää.

Mitä usko on?

USKO – se on monenlaisia asioita … Se on luottamusta, toivoa, rakkautta ja epäuskoa. Luetaan Paavalin kirjeestä hebrealaisille luku 11 jae 1. Tämä jae kertoo hyvin siitä, millaista usko on. Se on luja luottamus siihen, että Jeesus Kristus on meidänkin Vapahtaja, joka kuulee meitä, haluaisi auttaa meitä, ja antaa anteeksi – vaikka teemmekin vastoin hänen tahtoaan. Usko on sitä, että uskomme Jumalaan, vaikka emme voi nähdä Jumalaa samalla tavalla kuin toisemme täällä pyhäkoulussa. Usko on sitä, että voimme tulla Jeesuksen eteen rukouksin milloin sitä haluamme. Usko on sitä, että vaikka menee huonosti, voi luottaa siihen, että Jeesus on aina mukana.

Lauletaan uskontunnustuslaulu ( sävel: Ystävä sä lapsien):

Uskon Isään Jumalaan, Hän on Luoja taivaan maan. Minä uskon Jeesuksehen, Hän tuo rauhan sydämehen. Uskon Pyhään Henkehen, Hän vie luokse Jeesuksen.

Leikitään luottamuspiiriä:

Pyhäkoululaiset ja pyhäkoulunopettaja seisovat piirissä kylki kyljessä. Yksi pyhäkoululaisista seisoo keskellä. Hän nojautuu piiriä vasten ja sillä kohden piirissä seisovat työntävät hänet hitaasti toiselle puolelle, jolloin siellä seisovat ottavat kaatujan pehmeästi vastaan. Lopuksi keskellä olija on aivan rentona ja muitten käsien kuljetettavana. Tärkeää on, ettei piiri petä missään kohden. Sen on oltava turvallinen, niin että keskellä olija pystyy luottavaisesti rentoutumaan.

Piirretään näkemättä:

Toteutetaan siten, että kaikkien pyhäkoululaisten silmät sidotaan ja pyhäkoulunopettaja antaa ohjeet, kuinka pyhäkoululaiset sitten piirtävät näkemättä. Lopuksi tarkastellaan piirroksia – tuliko niistä pyhäkoulunopettajan antaman kuvan näköisiä.

Lauletaan alkuvirrestä kaksi viimeistä säkeistöä:

Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, Sun armollisehen huomahas jo syntymästäni suotu.

Mua suojaa sä, Isä armoinen, sun Henkes voimalla vielä ja tieni johdata taivaaseen, iäiseen elohon siellä.

Hiljennytään Herran siunaukseen.

Lataa aiheeseen liittyvää pyhäkoulumateriaalia