Jäsenenä perheessä

Varaa tätä pyhäkouluhetkeä varten jokaiselle lapselle kynttilä, sekä hiekka-astia, johon voidaan myöhemmin palavat kynttilät asettaa.

Lauluehdotukset tähän pyhäkouluun:

LV 114; Herraa hyvää kiittäkää
LV 153; Siunaa, Herra, kotini
LV 154; Tiedän paikan armahan
LV 158; isästäni Jeesus, kiittää tahtoisin

Alkurukous:
Herra, Sinä olet antanut meille elämän ja Sinun käsissäsi on myös kuolema. Auta meitä turvallisin mielin luottamaan Sinuun ja uskomaan ylösnousemuk seen ja iankaikkiseen elämään. Aamen.

Ensi lauantaina on pyhäpäivä. Tämän päivän nimi on PYHÄINPÄIVÄ.

Se kertoo kahdenlaisista ihmisistä. Silloin ajattelemme heitä, jotka ovat täällä kanssamme, mutta haluamme muistaa myös niitä, jotka ovat lähteneet täältä taivaan Isän luo. Me sanomme tätä kuolemaksi.

Me voimme muistaa poislähteneitä rakkaitamme monin tavoin. Voimme viedä heidän haudalleen kukkia, kukkaseppeleen tai kynttilän. Voimme rukouksessa kertoa heistä Jumalalle.

Pyhäinpäivä on myös iloinen päivä, sillä se muistuttaa meitä uudesta elämästä ja taivaan kodista, jonne Jeesus kaikkia meitä odottaa. Me emme tiedä milloin se tapahtuu – eikä meidän tarvitsekaan – sillä Jumala pitää kaikesta meidän elämässämme huolta.

Nyt kun puista putoavat lehdet, ne näyttävät kuolleilta, mutta keväällä niihin kasvaa uudet lehdet. Me uskomme samoin: ihmisen kuolema on vain yksi välivaihe uuteen elämään.

Luetaan Psalmi 39:5-8
”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen! Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu. Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi.”

Siirrytään istumaan lattialle piiriin. Asetetaan hiekka-astia piirin keskelle ja annetaan jokaiselle lapselle kynttilä. Opettajalla on kädessään palava kynttilä, josta lapset sytyttävät oman kynttilänsä vuorollaan ja vievät sen sitten laatikkoon. Sammutetaan valot.

Jokainen vuorollaan saa sanoa jonkun hyvän asian siitä henkilöstä, jota hän tänä sunnuntaina haluaa muistaa. Tämä henkilö voi olla jo kuollut tai hän voi olla oma isä tai sitten joku muu läheinen.

Opettaja aloittaa kierroksen, niin muutkin rohkaistuvat. Ketään ei saa pakottaa, vaan kynttilän voi sytyttää sanomatta mitään. Kiitoksen voi sanoa Jumalalle hiljaa itsekseenkin.

Kun kaikki ovat saaneet sytyttää kynttilänsä opettaja kertoo kertomuksen nokkosperhosesta:
” Seinän vieressä kasvoi nokkonen. Nokkosen lehdellä oli hyvin pieni pallonmuotoinen esine. Eräänä päivänä se puhkesi ja siitä tuli esiin pieni matonen. Sillä oli terävät leuat ja niillä se alkoi syödä nokkosen lehteä ja sitten se vähitellen kasvoi muutaman senttimetrin pituiseksi. Se oli vihreänkirjava ja pelottavan karvainen ja mateli taitavasti nokkosen vartta pitkin. Eräänä päivänä tämä mato ei enää jaksanut syödä. Se lähti liikkeelle, kiipesi lopuksi seinälle ja jäi siihen riippumaan. Sen karvainen nahka halkesi ja putosi pois. Se ei enää ollut madon näköinen, vaan oli muuttunut kovaksi koteloksi. Se oli nyt kuin pieni ruskea arkku, joka riippui alaspäin toisesta päästä. Mato ei ollutkaan tavallinen mato, vaan toukka, jonka koko muoto vaihtui. Vielä kului muutama kesäpäivä, niin pienen arkun kansi halkesi ja sieltä ryömi esille elävä kaunis olento. Se oli sama olento kuin ennenkin, mutta nyt sille äkkiä kasvoi kauniit ruskeankirjavat siivet. Sen ei enää tarvinnut madella. Nyt se lensi. Eikä se enää purrut nokkosen lehteä kovilla leuoillaan. Nyt sillä oli toisenlainen suu ja sen ruokana oli hunaja, jota se imi kukkasista.

Kertomus nokkosperhosesta on tosi: Sen ruumiin muoto vaihtui uudenlaiseksi. Kun Jumala voi näin tehdä perhoselle, voimme hyvin kuvitella, että Hänellä on omat keinonsa, joilla Hän herättää ihmisen ylösnousemuksessa ja antaa uuden kirkastetun ruumiin. Kristukseen uskoessamme saamme turvallisin mielin ajatella myös kuolemaa. Se on vain portti uuteen ja parempaan. Kristus on voittanut kuoleman.”

Lopuksi opettaja pitää vielä kokoavan rukouksen, jossa hän kiittää Jumalaa tästä pyhäkoulusta ja taivaan kodista ja luetaan yhteen ääneen Herran siunaus.

Marraskuussa voimme laulaa isälle onnittelulaulun Lasten virren 159: ”Onneksi olkoon ja laulu kaikukoon! Kirkkaasti tiellesi päivä paistakoon! Sulle nyt tahdomme toivoa paljon onnea.!”

Raikkaita marraskuun päiviä sinulle ja koko perheellesi toivoo Aili.

Lataa aiheeseen liittyvää pyhäkoulumateriaalia