Vapautta vangeille, lepoa levottomille!

Isä pyhitä meitä totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Aamen."

Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat

”Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat!” Ensimmäisenä adventtina tapahtuu jotain radikaalia. Uutta kuningasta juhliva kansa saa ensimmäistä ja viimeistä kertaa Jeesukselta vastineen Hoosianna –huutoihinsa. Parrasvaloja ja julkisuutta karttanut Jeesus ilmoittautuu vaaleihin: Hän on käytettävissä, jos kannattajia löytyy. Tai oikeammin: Hän on käytettävissä, vaikka niitä ei löytyisi. Jos ihmiset eivät äänestä häntä, niin kivet äänestävät. Sanoissa kuuluu itsevarman – ja meidän korviimme kaikkea muuta kuin evankeliumeista tutun Jeesuksen – ääni.

Ensimmäinen adventti oli Matteuksen mukaan seismologinen tapahtuma. Ihmisten kuohunta Jerusalemissa vertautui maanjäristykseen! Ja nyt kysymme, mikä tässä jouluperinteiden kuormittamassa evankeliumissa on niin radikaalia. Miksi tätä voi sanoa Jeesuksen kuninkuutta ”huutavaksi evankeliumiksi”?

Tapahtumien taustalla on Vanha testamentti, juutalaisten Raamattu. Jeesus käytti – ja täytti! – Vanhan testamentin kuvia rauhan kuninkaasta. Hän saapui aasilla, kuten aikanaan kruunatut suuret kuninkaat. Ja hänen ratsunsa oli varsa, kuten messiaan tulosta oli ennustettu. 

Ensimmäinen adventti oli juutalaisten etsikkoaika. Kuningas saapui, ja kansa huusi Hoosianna hänelle, jonka kohtalo viikkoa myöhemmin sinetöitiin ristiinnaulitse –huudoin. Jos oli Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin seismologinen tapahtuma, sitä oli Hänen lähtönsäkin. Kun hän kallisti päänsä ja kuoli, Matteuksen mukaan kalliot halkeilivat ja pimeys laskeutui kaupunkiin. Mutta pimeintä pitkäperjantaina ei ollut Jumalan pojan kuolema, eikä se, ettei silmillä nähnyt. Pimeintä oli Jumalan kansan hengellinen sokeus. Vaikka heillä oli profeettojen ennustukset, vaikka he tunsivat kirjoitukset, he eivät taipuneet niiden alle ja tunnustaneet Jeesuksessa maailman Vapahtajaa. He hylkäsivät Raamatun, koska se ei sopinut heidän käsityksiinsä. Ja sen myötä heitä luonnehti Paavalin kuvaus lopun ajan ihmisistä: ”He ovat ulkonaisesti hurskaita, mutta kieltävät uskon voiman.” (2. Tim. 3:5) He ottivat vastaan huulillaan, mutta ohittivat sydämessään. Armahtakoon adventin Herra, ettei meille ja kirkollemme kävisi samoin!a

Tulkaa valoon!

Kun tänä adventtina sytytät kynttilöitä ja tunnelmoit Hoosiannaa, muista että olet Jeesuksen radikaaleimman tunnusteon ja sitä myötä Jumalan suunnitelmien taitekohdan äärellä. Ei ihme, että tekstimme viittaavat etsikkoaikaan. Jumala lähestyi kansaansa Jeesuksessa ja levitti Vanhan testamentin lupaukset heidän silmiensä eteen. Hän huusi heille Sanansa lupausten kautta, Hän huusi heille Jeesuksen ”hiljaisen ja nöyrän” persoonan kautta, Hän huusi heille aasin kautta, Hän huusi heille Jeesuksen ihmeiden ja opetusten kautta – jotta Hänen kansansa kuulisi, kääntyisi Hänen puoleensa ja tuntisi Jeesuksessa pelastajansa. 

Näin Herra toimii yhä. Evankeliumissa hän ilmoittautuu sinunkin kuninkaaksesi. Ja hän tekee sen niin kuin silloin kerran. Hiljaisesti ja nöyrästi, usein vieläkin aasia välikappaleenaan käyttäen. Mutta kaikki tähtää samaan kuin kerran Jerusalemin porteilla: Että sinä kuulisit hänen äänensä ja tunnistaisit hänet Herraksesi ja kuninkaaksesi. Ja saisit kohdallasi elää todeksi Vanhan testamentin messiaan ohjelmanjulistuksen. Vangituille se kuului: ”Lähtekää!”. Vapaus on koittanut. Pimeydessä viruville se kuului: ”Tulkaa valoon!” Se, mikä on piilossa ja pitää pimeydessä, on aika antaa pois. (Jes. 49) Uuden testamentin lukukappaleemme sanoin: Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen.” (Ilm. 3:19–20) Ystävät! Messias täynnä armoa ja totuutta, on saapunut! Ja sinua kutsutaan sydämestäsi liittymään Hoosianna –kuoroon, joka elämänsä vankilasta ja pimeydestä huokaa Jeesukselle: Pelasta minut, auta minua!

Muistuttakoon lumettoman marraskuun keskellä palava kynttilä meitä Jumalan vastauksesta. Pimeyteesi annetaan valo, ja synnin kahleet avataan. Missä Jeesus saa syntimme, siellä syvinkin syyllisyys väistyy ja suurinkin syntinen saa anteeksi. ”Joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu”, lupaa Raamattu.

Sakkaus puussa

Tiedätkö, mistä Jeesus adventtijuhlaansa saapui? Evankeliumin mukaan Betaniasta, kenties Marian, Martan ja Lasaruksen kodin kautta. Sehän oli koti, joka oli Jeesukselle erityisen rakas ja jossa Hän oli erityisen rakas. Uskovaisten keskelle Jeesus on jotenkin helppo sijoittaa, siellä hän löytää paikkansa aivosopukoissamme.

Mutta tiedätkö, mistä Jeesus Betaniaan saapui? Luukkaan mukaan Jerikosta, Sakkauksen kodista. Se oli paikka, jossa Jeesuksen vierailuihin ei oltu totuttu. Koettiin vierautta, huonommuutta, syyllisyyttäkin. Jotenkin se, mitä Jeesus oli ja opetti, sai palan kurkkuun ja sydämen levottomaksi. Entä, jos tämä meidän elämämme ja elämäntapamme ei olekaan todellista? Entä jos tämä onkin saippuakupla, joka tuulen voimistuessa temmataan mukaan ja lopulta puhkaistaan?

Sakkaus oli levoton ja mitä ilmeisimmin sydämessään kelvoton. Ja siksi hän kuvitteli kiipeävänsä viikunapuuhun piiloon, riittävän lähelle Jeesusta nähdäkseen ja kuullakseen, mutta riittävän kauas pysyäkseen turvassa ihmisten halveksunnalta ja kasvojen menettämiseltä. Riittävän kauas pitääkseen elämänsä narut omissa käsissään.

Mutta sitä Sakkeus ei tiennyt, että hänen aikansa tutustua Jeesukseen hupeni kovaa vauhtia. Onneksi Jeesus tiesi, ja tietää meidänkin aikamme. Hänen kartassaan matkalla Jerusalemiin oli merkintä Sakkeuksen kodista ja sydämestä. Tämä kadonnut lammas pitäisi ennen oman työn huipennusta käydä etsimässä ja pelastamassa. 

Sillä Jumalalle rakas verottaja janosi elämää. Hän janosi evankeliumia, joka vapauttaa rahanhimon kahleista ja tuo pimeään sisimpään valon. Ja ajattelen, että tätä kotia ja mutkaa Jeesuksen matkassa et saa unohtaa. Jos Jeesus onkin helpompi sijoittaa Betaniaan, Martan ja Marian luo, Hän silti etsii piiloissaan väriseviä Sakkeuksia. Hän etsii jokaista, joka elämän puutteessa täyttää päivänsä elämyksillä ja sydämensä onnen puutteessa nautinnoilla. Ja joka pelkää kuin ruttoa sitä, että sisimmästä vaiennettu levottomuus krapulan tavoin palaa. 

Ystävät! Ei ole väliä, samaistatko kotisi Betaniaan vai Jerikoon. Jeesus kutsuu itsensä kylään molempiin. Hän tahtoo peremmälle. Hän tahtoo käydä sisimpämme kaikissa huoneissa ja asettaa jumalalliseen valoon sen, mitä tulee vastaan. Hänen missionsa on julistaa jokaisessa sydäntalossa: Tänään on pelastus tullut tähän kotiin! Ja hänellä on valta tehdä se, koska hän on ristin Herra. Hän on antanut verensä meidän syntiemme sovitukseksi. Hän on Isän edessä huutanut puolestamme: ”Se on täytetty!”. Ja meitä ja syntiemme todellista vakavuutta ajatellen: ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä tekevät.” Evankeliumi on siinä, että nämä rukoukset on kuultu. Joka Jeesuksen täytettyyn työhön vedoten ristii kätensä synnintunnustukseen, hän saa armon riippumatta listansa pituudesta tai pahuudesta. 

Ensimmäinen ja toinen adventti

Joulu vailla adventin odotusta, on joulu vailla juuria. Ilman ensimmäisen adventin ja Vanhan testamentin taustaa joulultamme puuttuisivat todelliset mittakaavat ja täyttyneiden lupausten ”suuri ilo” (Luuk. 2:10). 

Ilman toisen adventin tulevaisuutta joulultamme puuttuu syy olla olemassa. Toinen adventti julistaa Jeesuksen paluuta kunniassaan. Silloin aasi korvataan taivaan sotajoukoilla ja evankeliumi tuomiovallalla. Kaikki kansat kootaan maailman varmimpaan treffipaikkaan, viimeiselle tuomiolle. 

Ystävät, Jeesus tuli siksi, että me saisimme uskossa iankaikkisen elämän. Hän tuli, ettemme vastoinkäymisten, synnin ja sairauksien maailmassa kadottaisi elämän mieltä ja päämäärää, vaan Paavalin tavoin ponnistelisimme sitä kohti, mikä on edessä (Fil. 3:13). Ensimmäiset kristityt kestivät vainot ja leijonat siksi, että heitä kantoi usko ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. He olivat nähneet tyhjän haudan. He olivat nähneet ylösnousseen, elävän Herran. Ja siksi taivas oli heille niin totta, ettei mikään pimeys tässä elämässä merkinnyt loppua, vaan askelta kohti kotia, jossa adventti on päättynyt ja Hoosiannan sijaan lauletaan Gloria, ylistys Jumalalle.