Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu

Miika Nieminen saarnasi kiirastorstaina ehtoollisen asettamisesta. Evankeliumiteksti oli Luuk. 22:14 – 22.


”Isä pyhitä meitä totuudessa. Sinun sanasi on totuus. Aamen”

 

Yläsalin näkymät

Ystävät. On pääsiäis- ja jäähyväisaterian aika. Koolla ovat Jeesus ja ”ne kaksitoista”, apostolit kuten Luukas heitä nimittää. (Luuk. 22:14) Täyden kuun loistaessa Siionin vuorella yläsalissa avautuu näkymä menneisyyteen, samoin lähelle ja kauas tulevaisuuteen. Ilmassa väreilevät eron haikeus ja palava rakkaus, joka lepattaisi viimeiseen hengenvetoon asti. (Matt. 26:18, Joh. 13:1)


Yläsalissa Jeesus korottaa ja kirkastaa Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoaterian pyhäksi ehtoolliseksi. ”Vähintäkään Mooseksen varjoteosta ei pudonnut pois hedelmättömänä kukkana tai jäänyt tyhjäksi piirustukseksi ja täydentämättömäksi kuvaksi. Kaikki ruumiillistui. Kotelo särkyi, perhonen levitti siipensä.” Näin kirjoittaa Fredrik Wilhelm Krummacher. (Kärsivä Kristus, s. 94 – 95)


Pääsiäisateriaan valmistautuminen alkoi varsinaisesti palmusunnuntaina. Silloin Jeesus saapui juhlakaupunkiin yhtä aikaa sinne tuotujen pääsiäislampaiden kanssa. Sukupolvesta toiseen juutalaiset varasivat Mooseksen lain mukaisesti viisi päivää pääsiäislampaan tarkastamiseen. (2. Moos. 12:3)


Kiirastorstaina – juutalaisen kalenterin mukaan Nisankuun 14. päivänä – valmistettiin ja nautittiin pääsiäisateria. Nyt juhlapöydän ympärillä isännän äänensävy yllättää. Herramme on ”hartaasti” – ”halajamalla halannut” (KR38) – syödä tämän aterian opetuslastensa kanssa. Sanoissa värähtelee sydämellinen hellyys ja rakkaus. Kerro nyt Jeesus, miksi sinä niin hartaasti odotat tätä hetkeä! Miksi haluat jakaa tämän aterian kanssamme? Etkö siksi, että saisit säätää meille syntisille testamentin ja jättää elämäsi, kärsimisesi ja sovituskuolemasi hedelmät perinnöksemme?


Vihjeeksi annat meille sanan kärsimyksestäsi ja pääsiäisaterian täyttymyksestä Jumalan valtakunnassa. (Luuk. 22:15 – 16) Se, mitä yläsalissa vietetään, täyttyisi kun sinä huudat ristillä ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30) Nyt aterian keskuksena on vielä teurastettu karitsa, mutta jo huomenna keskuksena olisit sinä, ”Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. (Joh. 1:29) Ja Herra, etkö tähyä vielä pidemmällekin: Siihen juhla-ateriaan, jota vietät kerran ”kaikkien pyhiesi kanssa”, siihen hetkeen, kun usko on vaihtunut näkemiseen ja esimaku tuntemiseen! Eikö Jumalan valtakunnan tuleminen Golgatalla ja ristissä, pueta kerran kunniassa tulemisen juhlahuntuun?

Leipä

Nyt Herramme tarttuu leipään. Hän siunaa, murtaa ja jakaa sen opetuslapsilleen. Leipä kiertää niin kuin kerran Tiberiaan järven rannalla. Kaikki tulevat ravituiksi ajallisesti, mutta eivät iankaikkisesti. Kun keskustelu kääntyy leivästä jakajaan ja ruuasta merkitykseen, toiset lähtevät pois. Heille kutsu Jeesuksen vastaanottamiseen uskossa syömällä ja juomalla, on ”sietämätöntä puhetta”. (Joh. 6:47 – 60)


Silti rannalle jäävät kaikumaan väkevät sanat: ”Minä olen tämä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51) Jeesus, onko todella niin, että tämä yläsalin ateria katettiin, jotta syntinen ja paha maailma saisi elää? Oletko sinä se ”nisunjyvä”, joka haudattiin ja hylättiin yksin kuolemaan, jotta tuottaisit runsaan sadon? Jeesus, sinutko jauhettiin Getsemanen taistelussa ja paistettiin ristin tulessa elämän leiväksi meille syntisille ja kurjille? Evankeliumissa vastaat siunattu ja murrettu leipä kädessäsi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:19) Jeesus, mitä me voimme muuta kuin ottaa vastaan, uskoa todeksi ja ylistää sinun rakkauttasi!

Viinimalja

Aterian jälkeen Herramme tarttuu viinimaljaan. Vanha vertauskuva viinipuusta on vahvasti läsnä. ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat.” (Joh. 6:5) Jeesus, sinä olet ”tosi viinipuu”. Sinussa Jumala on läsnä! Siksi kehotat jokaista oksaa: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette tekään, ellette pysy minussa.” (Joh. 15:4) Jeesus, kerro nyt, miten me pysymme sinussa? Miten säilymme sinuun liitettyinä uskossa elävinä oksina, jotka tuottavat rakkauden hedelmää?


Evankeliumissa vastaat kohotettu viinimalja kädessäsi: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:28) Jeesus, eikö ehtoollisen siunatussa viinissä vuodakin sinun veresi! Huudahtaahan apostolikin, ”eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen?” (1. Kor. 10:16)


Mitä me voimme muuta kuin ottaa vastaan: Uskoa, ihmetellä ja ylistää Jeesus, sinun salattua viisauttasi! Tässä mitättömän näköisessä lahjassa sinä liität meidät itseesi ja lahjoitat sovituskuolemasi hedelmät. Saamme ylistäen katsella, kun sinä kirkkaasti näytät, mikä on syntiemme hinta. Polvistumme pöytääsi veren hintaisina. Ja kun viinimalja koskettaa huuliamme, tunnustamme profeetan kanssa: ”Rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet, ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5)


Voi opetuslapset Pietari, Johannes ja muut, mitä saitte todistaa! Eikö ”sydämenne hehkunut”, kun muistitte tätä hetkeä myöhemmin! Silmienne alla teidän Jeesuksenne ja Vapahtajanne kävi läpi omaa uhrikuolemaansa. Murtaessaan leivän hän tiesi, että huomenna murrettaisiin hänen ruumiinsa. Ja ojentaessaan viinin hän tiesi, että huomenna vuodatettaisiin hänen verensä.

Kavaltaja samassa pöydässä?

Ei ole taivashetkeä maan päällä niin, ettei vanhan käärme kaikkine tekoineen luikertelisi paikalla. Sana kavaltajasta saa meidät kavahtamaan. Kuinka tähänkin pöytään on ulottunut kavaltajan käsi? Emme tiedä, laskettiinko Kristuksen murtuvat ruumis ja ristillä vuotava veri niihin. Jos laskettiin, tiedämme väkevästi, miten Jumala taisteluaan käy. Ei voimalla, ei väkivallalla, vaan itsensä antaen, uhrautuen ja viimeiseen hengenvetoon rakastaen. Se on suuruutta, jonka me näemme pienuutena ja heikkoutena.


Mutta hintansa on kavaltajankin kädellä ehtoollispöydässä. Juudaksen kohtalon muistamme. Siksi tavoitamme apostolin huolen, kun hän varottaa seurakuntiaan: ”Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja tuo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.” (1. Kor. 11:28 – 29)


Halpa ja halveksittava ehtoollisen lahja ei ole, mutta kaikille tarkoitettu ja tarpeen se on. Palaa hetkeksi kanssani yläsaliin. Katso murrettua leipää ja siunattua viiniä, ja niitä kohti ojennettuja käsiä. Kavaltajan käsi on jo merkitty. Siksi anna katseesi kiertää. Tunnistatko muita käsiä? Tunnistatko kieltäjän kädet, jotka varmoina ja vakaina ojentuvat vielä Kristusta kohti? Tunnistatko epäilijän kädet? Ne käyvät levottomina ja etsivät silmillä nähtävää otetta siitä, mikä nähdään vain uskossa. Tunnistatko kiivailijan kädet – ne jotka nyrkkiin puristuneina ovat heristäneet moneen suuntaan? Nyt ne ovat avoinna. Annat katseesi kiertää. Ojennettujen käsien joukko kasvaa sitä mukaan kuin katseesi ehtii eteenpäin. Tajuat tuijottavasi tuttuakin tutumpia käsiä. Niiden piirteet ovat syöpyneet silmiisi ja teot sydämeesi. Silmäsi ovat nähneet ja sydämesi muistaa, mitä kätesi ovat tehneet. Kenties tunnistat niissä kieltäjän tai levottoman epäilijän, tai väkivaltaan ja vihaan sortuneen kiivailijan. Tai jotain aivan muuta. Pelkäät itsessäsi Juudaksen kysymystä, ”en kai se ole minä?”.


Herra, tämän pelon ja näiden käsien kanssa olemme sinun edessäsi. Herran, mikä erotti kavaltajan muista? Olihan koko yläsalin seurakunta syntistä ja surkeaa joukkoa; pettureita, epäilijöitä ja väkivallantekijöitä. Miksi yksi jäi pimeyteen? Katselemme alttaria. Leipä ja viini on katettu pöytään. Jeesus, saatanko minä ojentaa käteni sinun pöytääsi? Eikö ainut ero kavaltajan ja kieltäjän välillä ole se, kenen luo he menevät! Herra, kenen luo minä menisin katkeran itkuni ja menneisyyteni häpeän kanssa? Kuka voisi auttaa näitä käsiä ja tätä syntistä sydäntä? Eikö sinulla ole ikuisen elämän sanat? Enkö minäkin saa liittyä siihen joukkoon, joka tunnustaa: ”Me uskomme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Joh. 6:68 – 69) Anna minun tänäänkin kuulla se ihana evankeliumi, jolla olet syntistä seurakuntaasi kutsunut ja rohkaissut: ”Tulkaa, sillä kaikki on valmistettu!”