SANKAREITA JA SAKKEUKSIA Keijo Rainerma saarnasi 3.7.2011 konfirmaatiomessussa

Saarna konfirmaatiomessussa 3.7.2011

3. sunnuntai helluntaista

Evankeliumi  Luukas 19:1 – 10

Aihe: Kutsu Jumalan valtakuntaan

 

SANKAREITA JA SAKKEUKSIA

 

Ainoa mikä ei ole väliaikaista

 

Sankareita tehdään joka puolella.  On idolskisoja, prinssin häitä, kultaista liigaa.  Ihmiskunta kaipa esikuvia.  Kun maailmanmestaruuden voittaneiden kiekkoleijonien bussi ajoi Kauppatorin juhlivan ihmismeren keskelle, kaikui esiintymislavalta Vesa-Matti Loirin tulkitsemana biisi ”Väliaikaista kaikki on vaan”.  Innostuneinkin kiekkofani tallensi ohikiitävän hienon hetken muistoihin ja palasi arkeen. 

 

Loppuviimeksi me jokainen olemme oman elämämme pääroolissa.  Kuinka meiltä onnistuu arjen sankaruus, kaikkein tärkeimmät ihmissuhteet ja meille tulevat tehtävät?  Suhteissa puolisoon ja lapsiin, omiin vanhempiin, ystäviin, koulu- ja työkavereihin mitataan tämän elämän tärkeimmät tulokset ja menestymiset.  Samoin päätehtävissämme: isän ja äidin tehtävässä, työssä ja luottamustehtävissä.   Ja vaikka itse selviäisin jotenkin, mitä hyötyä tai iloa siitä on, jos olen läheisilleni ja lähelläni tuottanut surua, onnettomuutta ja katkeruutta. 

 

Elämää ei voi tuhlata vain jostakin suuresta uneksimiseen.  Kannattaa laittaa itsensä likoon sen hyväksi, mikä on arvokkainta tässä elämässä ja tulevassa elämässä.  Mitä enemmän joku halveksii Jumalan sanan kuuntelemista, rukousta ja iankaikkisuuden huomioimista, sitä tyhjemmäksi ja tarkoituksettomammaksi hänen elämänsä käy.  Tämä on elämän lahjomaton totuus.  Miten onnistuu arjen sankaruus merkittävimmällä ja pitkäaikaisimmalla vastuualueellamme, ainoalla, mikä ei ole väliaikaista?  ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt 16:26)

 

Sankarin uudet kasvot

 

Raamattu tarkistaa ja muuttaa käsityksemme sankaruudesta.  Toki Kirjojen kirja kertoo suursankareista kuten Mooses, Daavid tai Herramme itse.  Mutta Raamatussa on valtaisa joukko pieniä arjen sankareita, joiden elämää Jeesus kosketti ja jotka siksi tunnemme vielä kahdentuhannen vuoden jälkeenkin.  Näiden pienten ihmisten epäonnistumiset ja syntisyys eivät estäneet heitä olemasta Jumalan käytössä esimerkkeinä ja esikuvina., päinvastoin.  Vajavaisuus, epäonnistumiset ja syntisyys eivät estä ketään olemasta Jumalan johdatuksessa ja täyttämästä oman elämänsä tehtävää, kunhan vain tiedämme, mitä synnin kanssa pitää tehdä.  Se pitää tunnustaa synniksi, ja siitä pitää tehdä parannus, se pitää hylätä ja uskoa Jeesuksen tähden anteeksi.  Jumala on mestari tekemään särkyneestä ja pilalle menneestä uutta ja hyvää.

 

Luukkaan evankeliumi, mistä päivän evankeliumi, on erityisessä mielessä reppanoiden ja näiden pienten arjen sankareiden.  Luukas evankelistoista eniten on tallentanut kertomuksia siitä, kuinka Jeesus muuttaa ihmiselämän.  Tänään meille esitellään yksi heistä: Sakkeus.  Tämä tapahtuu siksi, että tänään kirkossa on monta Sakkeuksen serkkua, jotka tarvitsevat ja voivat kokea saman, minkä Sakkeus.

 

Oletko vanhempiesi unelma

 

Antamansa nimen perusteella vanhemmat olivat toivoneet Sakkeuksesta puhdasta ja sitä, että pojan myötä he aina muistavat, että ”Herra on muistanut” heitä.  He saivat lapsen, jota toivoivat ja rukoilivat, mutta unelma puhtaudesta, ainakaan omantunnon puhtaudesta ei toteutunut.  Publikaanit olivat Rooman miehittäjävallan palveluksessa ja huolehtivat siitä, että juutalaiset maksoivat veroa puolet tuloistaan: neljännes Rooman keisarille ja neljännes Herodeksen paikallishallinnolle.   Sakkeus oli omaa kansaansa imevä oikea arkkipublikaani, vaikkei teksti väitä hänen toimineen epärehellisesti.

 

Pomohomman ja rikkauden lisäksi Sakkeuksesta mainitaan vielä kaksi asiaa.  Hän oli niin pienikokoinen, että se herätti huomiota.  Nuoret te tiedätte, kuinka arka asia kaikki ulkonäköön liittyvä on.  Ja sitten joku täti tai setä lohkaisee, että oletpa sinä kasvanut, eikä itse haluaisi olla niin iso kuin on.  Pituus on Luojan antamaa, läskeihin voimme vähän itsekin vaikuttaa. 

 

Sakkeus kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen.  Merkillinen on tuo kaksinaisuus: halu kätkeytyä ja halu tulla näkyväksi.   Sakkeus tiesi olevansa halveksittu, vihattu ja kadehdittu pieni mies.  Pääsee helpommalla, kun on mahdollisimman näkymätön.  Mutta toisaalta Sakkeus toivoi, että hänet nähtäisiin, huomattaisiin ja ennen kaikkea, että Jeesus pongaisi hänet.  Yksityisyys ei voi nousta julkisuutta korkeammalle.  Ihminen ei voi olla sen enempää, kuin mitä hän on yksityisessä elämässään, läheistensä keskellä.  Puoliso ja lapset tietävät, mitä arjen pieni sankari oikeasti on, tai aina eivät tiedä hekään.  Jumala yksin tietää.  Mitä tapahtuisi, jos kohtaisin Jumalan?

 

Tule alas piilopuustasi

 

Synti, Jumalan käskyjen rikkominen ja paha olo, ne laittavat ihmisen piileksimään.  Ei kohoa silmät ja käsi iloiseen tervehdykseen, mieluummin pälyilee ja välttelee.  Sen tiesi jo Aadam paratiisissa.  Mutta Jumala näkee ja tietää.  ”Tule kiireesti alas.  Tänään olen vieraana kodissasi.”  Mitä ja miten sinä piilottelet, mikä on sinun piilopuusi.  Kenties juuri nyt tunnet Jeesuksen sinua kutsuvan.  Eikä nyt ole kysymys vain sinun elämäsi suuresta muutoksesta, vaan uusi elämä säteilee kauttasi kotiisi.  Yksi Jeesuksen katse, yksi sana, Jumalan hyvä suunnitelma ja työ, kairos –hetki, tänään, nyt – ei myöhemmin, sillä sitä ei kenties tule, ja Jeesuksen henkilökohtainen vastaanottaminen omana Vapahtajana.  Sitä alkukielen sana korostaa, Jeesuksen henkilökohtaista vastaanottamista enemmän kuin vieraaksi kutsumista.  Siinä hengellisen herätyksen ja pelastuksen tutut osaset.  Nuo joita niin tarvitsemme ja kaipaamme, mutta joita myös ennen muuta ihmisten pelosta kavahdamme.  Sakkeus pelastui synnin orjuudesta, mammonan orjuudesta, ihmisten orjuudesta ja minän orjuudesta.  Se oli tosi vapautta ja suurta iloa.

 

Pelastus ja murina

 

Kaikki eivät miehen ja perheen pelastuksesta iloitse.  Pelastuksen paheksunta, kovaääninen murina – niin kuin alkukielestä voidaan kääntää – on yhtä vanhaa kuin sielujen pelastuskin.  Murinaa ei tule pelästyä; se kuuluu asian luonteeseen.  Murina paljastaa kovat muotojumalisuuden kasvonsa siellä, missä syntinen saa tosi avun ja pelastuu.  Kylmä kirkollisuus ei katso hyvällä sellaista, mikä menee ohi käsikirjan ja normihartauden.  Onhan syntisen pelastuminen tuomio sellaiselle, joka on vielä pelastuksesta osaton ja uhka vanhoille rakenteille.  Ja kuitenkin mitä muuta pojat ja tyttäret, isät ja äidit, miehet ja naiset enemmän tarvitsevat kuin sitä, että ”tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi”.  Antakaa pelastuksen tulla!

 

Mitä rohkeutta osoittaakaan äsken vielä puussa piileksinyt mies!  Pelastus ja usko ihan itsestään synnyttää tuon ihanan vapauden, rohkeuden, avoimuuden ja rakkauden.  Asiat, joista maailma niin paljon puhuu, mutta joita niin paljon puuttuu.  Kaikki saavat kuulla pelastetun miehen suusta sellaista, mitä ei ikinä olisi arvannut.  Pelastetun ensimmäiset hyvät työt ovat ne, joilla hän korjaa entiset pahat tekonsa.  On asiaa puolisolle, lapsille, vanhemmille, työnantajalle, alaisille, verottajalle, vakuutustoimistoon, sukulaiselle, jonka kanssa välit ovat olleet poikki.  Pahat puheet ja teot on saatava korjatuksi.  Enää ei syy ja vika olekaan toisissa.  On tunnustettavaa, anteeksi pyydettävää, sovitettavaa, maksettavaa. 

 

Löytyy arjen sankaruus.  Vastuu omasta elämästä ja tärkeimmät asiat: läheissuhteet ja päätehtävät.  Tähän kaikkeen tulee alkusysäys Jumala-suhteesta.  Evankeliumin vapaudessa ei toimita pakosta, käskystä, rangaistuksen tai palkkion toivossa.  Iloa on isännän äänessä, kun hän ilmoittaa halunsa korjata vääryytensä, lannoittaa omaisuudellaan Jumalan valtakunnan kylvömaita ja auttaa hädänalaisia.

Sakkeuksen hulppea talo näytti samalta kuin ennenkin, mutta koti oli nyt uusi ja koko perhe iloitsi pelastuksesta.

 

Jumalan kadonnut omaisuus on ihminen, joka on väärässä paikassa ja väärässä käytössä.  Ei kykene ihminen eikä hallitus asettamaan tukkeita pohjattomalle ahneudelle, häikäilemättömälle vallan ja oman edun tavoittelulle, sosiaaliselle rappiolle ja piittaamattomuudelle, ja syvenevälle tyhjyyden ja merkityksettömyyden kokemukselle.  Siihen tarvitaan Sakkeuksen osaksi tullut ihmisen sisältä käsin syvästi muuttava hengellinen herääminen ja pelastus.  Silloin avioliitot, kodit ja ihmissuhteet uudistuvat, heikoista pidetään huoli ja yhteiskunta voi hyvin.  Saako Herra sanoa: ”Tänään on pelastus tullut sinun perheesi osaksi”?

 

Keijo Rainerma