Pitäkää varanne, olkaa valveilla

Evankeliumi ja sen julistaminen on julkinen asia. Kaikki, mitä ihmisen on uskoakseen ja pelastuakseen tarpeellista tietää, on kerrottu Raamatussa. Ei ole salaisuuksia, eikä kummallisuuksia. Tavallinen arkinen ja kuuliainen Kristuksen seuraaminen riittää.

Avoin ja kaikkien nähtävä ja tunnistettava on oleva myös Jeesuksen tuleminen. Silloin kaikki on oleva kirkasta ja selvää. Kysymykset saavat vastauksen. Kiistat ratkeavat.

Viime sunnuntaina evankeliumi puhui Kristuksen tulemista edeltävistä merkeistä. Tänään evankeliumi jatkaa siitä, mitä puhuttiin. Luen koht5a tämän sunnuntain evankeliumikohdan, jonka edellä Jeesus toteaa, että se sama sukupolvi, joka näkee lopputapahtumien alun, näkee myös lopun. Tapahtumat vyöryvät siis sangen nopeasti. Sitten Jeesus sanoo, että taivaat ja maa katoavat, mutta Jumalan sana pysyy. Katoavan varaan ei voi rakentaa. On ripustauduttava siihen mikä pysyy ja kestää. Ja vielä Jeesus sanoo, että Jeesuksen tulemisen päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, ei edes Jeesus. Vain Jumala tietää. Mitä tästä kaikesta seuraa? Siitä luen tänään päivän evankeliumin, Markus 13:33 – 37.

1. Tässä maailmassa tarvitaan heitä, jotka valvovat.

Kun näen maantien varressa kyltin ”kameravalvonta”, tarkistan auton nopeutta. Kun poliisiauto ilmestyy taakse, hellitän kaasujalkaa. Esivalta ei kanna miekkaa turhaan! Poliisin – joka saa tässä nyt edustaa esivallan miekkaa – näkymistä ja virkoja vaaditaan lisää. Pelkäämme ja rakastamme heitä. He ovat kuin vastausta rukoukseen: päästä meidät pahasta.

Poliisi ja sairaalat päivystävät ja valvovat, koska pahaa ja kurjaa oi tapahtua milloin tahansa. Viikonlopun perheväkivaltahälytyksissä poliisit hoitavat perheneuvojan virkaa. Tästä päivästä alkaa mielenterveysviikko. Tänään muistetaan erityisesti itsemurhan tehneitä ja heidän läheisiään. Usein poliisit hoitavat perinteistä papinvirkaa ja kuljettavat kuolinviestin koteihin.

Poliisi valvoo, koska Paholainenkaan ei nuku.

Paratiisissa oli toisin. Miekkaa tarvittiin vasta portilla ja portin ulkopuolella odotti jo murha. Kainin esitutkinnassa Jumala puhui näin: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.”

2. Nyt tulemme valvomisen toiseen kohtaan, mikä on mielestäni evankeliumikohdan ydin.

Valvomisen sunnuntai edeltää tuomiosunnuntaita, mikä päättää kirkkovuoden. Vaikka on vain yksi valvomisen sunnuntai, on jokainen päivä ennen tuomiopäivää valvomisen päivä. Tuomiopäivä ei ole vielä, mutta se tulee. Jumalan tuomio kohtaa myös kunniallisia miehiä ja nuhteettomia naisia. Meidän tosi elämäämme ei seuraa Big Brotherin kaltainen alituinen kameravalvonta ja niin saatamme esimerkiksi lähimmäisen rakastamisesta puhua kovin falskisti, koska vain jotkut läheisimmät ihmiset kohdaltamme tietävät, kuinka rakkautemme laita oikeasti on.

Minkä te teitte ja minkä jätitte tekemättä, se on se akseli, jolle meidät asetetaan viimeisellä tuomiolla. Sieltä tuskin lähetetään ketään mielentilatutkimukseen. Me elämme täällä kaiken aikaa täyttä ymmärrystä vailla. Juuri siksi tarvitsemme Jumalan sanan ja kymmenen käskyä.

Sanankuulijat! Valvomista on se, että nyt heti ryhdymme mielentilamme tutkimiseen. Meitä koskee Raamatun kehotus: Tehkää parannus! Se tarkoittaa: muuttakaa mielenne!

Varmaan on yhä enemmän niitä, jotka eivät usko Jumalaan ja siksi myöskään viimeiseen tuomioon. Silloin elämän suunnistushorisontti, pettämätön mitta ja toivon oikeuden toteutumisesta kadotetaan. Mutta kun ottaa huomioon sen, että te – hyvät sanankuulijat – oletettavasti uskotte viimeiseen tuomioon, te näytätte vähän liian levolliselta joukolta. Kuinka on valvomisen laita? Olemme saaneet meitä itseämme ja toimintaamme koskevat uskomisen ja eettiset ohjeet. Ettemme vain joutuisi vastaamaan ei vain lähimmäisten, vaan itsemmekin heitteille jättämisestä.

Mitä hyötyä on nopeusrajoitusten noudattamisesta, jos emme edes tiedä, mihin olemme menossa. Kuinka voisimme valvoa, jos emme ole edes heränneet synnin ja ”näin kaikki muutkin tekevät” –unesta elämään j näkemään, mikä on valhetta, väärää ja pahaa, mutta myös sen, mikä on totta, oikeaa ja hyvää.

Rooman valtakunnassa yö jaettiin neljään vartiojaksoon. Iltakuudesta yhdeksään oli ilta, seuraavana kolmena tuntina saavutettiin keskiyö, sitten oli kolme tuntia pimeän aamuyön hetkiä, ja sitten kolmesta kuuteen koitti valkeneva aamu. Tunnit keskiyön molemmin puolin olivat pimeimmät ja vaikeimmat pysyä hereillä. Yhteiskunnallisesti ja hengellisesti ajatellen ne olivat aikaa, josta profeetta Malakian kirja tänään puhuu: ”Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra…Olette sanoneet näin: Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään…Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät, vaikka ovat tehneet pahaa.” (Mal 3:13 – 18) Synti sokaisee ihmisten arvostelukyvyn ja pahan hedelmät, seuraukset eivät kasva poimittaviksi välittömästi. Mutta sitten alkaa kajastaa aamu. Malakian kirjassa Jumalan sana jatkuu: ”Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut.”

Onks Jeesusta näkyny? Hän sanoi tulevansa pian. Miksei sanonut tulevansa sitten, kun kerkiää? Odotusaika on tuntunut seurakunnasta pitkältä ja antanut epäilijöille ja pilkkaajille rohkeutta, mutta nyt on se aika, josta Jeesus sanoi: ”Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa.” Odotellessamme on oltava mielekästä tekemistä. Se tarkoittaa valvomista, uskomista, rakastamista ja odottamista. Tarvitsemme valvomiseen Jumalan sanaa, rukousta Herran pyhää ehtoollista ja toisten uskovien yhteyttä. Meillä on oma tehtävä, lähipiiri ja vastuu. Siinä tarvitsemme Kristuksen seuraamista.

Ovenvartija tarkoittaa seurakunnan sananpalvelijaa. Hänellä on erityinen vastuu valvoa, että talon palvelijat saavat Jumalan sanan ravinnon, että pimeänä aikanakin pysytään siinä sanassa, joka pysyy, siis valvotaan ja Herran saapumista odotetaan. Ovenvartijoihin kohdistuvat erityiset paineet. Siksi heidän puolestaan tulee rukoilla ja heitä tulee myös oikaista ja nuhdella, mikäli he eivät pysy Jumalan sanassa.