Niin kuin lapsi, Matt. 18:1 –6,10

Idolien, missien ja miljonäärien aikakaudella voi erehtyä kuvittelemaan, että Raamattu putosi aikanaan asemalle, kun ajan juna jatkoi matkaansa.Mikkelin päivän evankeliumia ei tarvitse lukea kuin kolme riviä havaitakseen, että ”samassa junassa ollaan” edelleen. ”Kuka on suurin”, alkoi ihmisten polttavin kysymys kaksi tuhatta vuotta sitten. Aika ja ihmiset kuluvat, ympäristö muuttuu, mutta peruskysymykset pysyvät.

Halua olla suurin, ensimmäinen ja paras, ei tarvitse opettaa kenellekään. Se on ihmiselle luontaista ja ”isiltä perittyä” sanan syvässä mielessä.

Kun Jumalan valtakuntaa lähestytään tällaisen maailman keskeltä ja sen kysymyksin, edessä on pudotus maan pinnalle. ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 18:3) Tässä on Jeesuksen vastaus niille, jotka kiirehtivät muiden edelle ja yläpuolelle: Ensimmäinen kysymys ei koske ensimmäisiä paikkoja, vaan sisälle pääsemistä.

Suunta ei olekaan ylpeyttä ruokkien eteenpäin. ”Ellette käänny”, kuuluttaa kertakaikkista luopumista vanhasta ajattelutavasta. Nöyrtyminen lapsen kaltaiseksi on ainut tie sisälle Jumalan valtakuntaan.

vedestä ja hengestä

Johanneksen evankeliumista luemme, ettei Jumalan lapseksi tulla. Jumalan lapseksi synnytään. ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” (Joh. 3:5)

”Vedestä ja Hengestä syntyminen” on kristillisen kasteen salaisuus. Kristukseen kastettu ”on kastettu hänen kuolemaansa”. Roomalaiskirjeen sanoin, ”näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.” (Room. 6:4)

Kristukseen kastaminen ei ole vain piste elämämme aikajanalla. Syntymää on tarkoitettu seuraamaan elämä. Apostoli jatkaa, ”mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.” (Room. 6:8)

Huomaatko: Kaste on tarkoitettu todeksi elettäväksi. Se realisoituu uskon yhteytenä Jeesuksen kanssa tässä ja nyt! Kasteen perustana ovat Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus. Hän on maksanut syntiemme rangaistuksen ja voittanut kuolemamme. Miksi et siis eläisi siitä, että saat olla Jumalan lapsi ja pelastettu ”synnin, kuoleman ja pahan vallasta”?

lapsi esimerkkinä ja tehtävänä

Evankeliumissa lapsi ei ole esimerkki vain Jumalan valtakuntaan tulemisesta. Jeesus käyttää suhdettamme lapseen esimerkkinä siitäkin, miten Jumalan valtakunnassa eletään.

Lapsi on erityisen herkkä mittari kolmessa kohdassa. Otammeko lapsen luoksemme? Johdatammeko lapsen lankeemukseen? Halveksimmeko lasta itseämme vähäisempänä? Kaikki kohdat liittyvät lapsiin, mutta heijastelevat sitä, miten Jumalan valtakunta saa aikuisessa sijan.

”Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.” Ottaa luokseen on yhtä kuin avata sydämensä. Aivan kuin Jeesus sanoisi aikuisille: Suhteenne ja suhtautumisenne lapsiin kertoo, miten Jumalan valtakunnan arvojärjestys on saanut teissä sijan. Miten otatte luoksenne, kertoo minkä arvon annatte.

Sanoihin sisältyy myös lupaus. Lapsen vastaanottaminen ”Jeesuksen nimessä” tuo taivaan arjen keskelle. Se, mikä tehdään uskossa Jeesukseen, tehdään hänelle itselleen, oli vastaanotettava minkä näköinen tahansa.

”Joka johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

Tässä varoitus ankarasta tuomiosta on ymmärrettävä. Eihän lasten ystävä voi hyväksyä sitä, että pientä ja haavoittuvaa kohdellaan kaltoin, laiminlyödään tai altistetaan elämää tuhoaville vaikutteille. Tässä meillä aikuisilla on herääminen! Olemme kasvattajina ja vanhempina paljon vartioita – niidenkin valintojen kohdalla, jotka ovat vaikeita, ja joiden kanssa tunnemme voimattomuutta.

Hengellisessä mielessä kyse on lapsen uskosta. Jeesus varottaa ankarasti vähättelemästä lapsen uskoa, ikään kuin ”vähätelty usko” olisi peruste lapsen hyvää tarkoittavalle harhaanjohtamiselle hengellisissä asioissa.

Hengellisessä mielessä pahinta ei ole se, että ihminen torjuu Jumalan. Pahinta on se, että hän viettelee Jumalan yhteydestä pois heikoille joutuneen. Silloin vahinko on kaksinkertainen. Silloin kaksi Kristuksen lunastamaa ja Jumalalle rakasta joutuu hukkaan. Mikä hengellinen vastuu isälle, äidille, isovanhemmalle ja kummille osoitetaankaan!

”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.” Myönteiseksi muutettuna tämä sana voisi kuulua, ”katsokaa, että kunnioitatte näitä vähäisiä”.

Neljäs käsky on meille tuttu. Vanhempien kunnioittaminen on perhe-elämän lapsia ohjaava käsky. Sen noudattamiseen iästä riippumatta Jumala liittää lupauksen siunauksesta.

Liekö Jeesuksen vahva sana aikuisille, ”katsokaa, että kunnioitatte näitä vähäisiä”, yhtä tuttu? Katsokaa, että lapsi teitä heikompana, hauraampana ja tietämättömämpänä, saa kokea itsensä kunnioitetuksi. Katsokaa, että hänen mielipiteitään kuunnellaan, hänen tekemisistään ollaan kiinnostuneita, hänen taidoistaan ja lahjoistaan iloitaan, ja niin edelleen.

missä on evankeliumi?

Ystävät. Mikkelin päivänä ei ole helppo saarna isänä ja itselleen. Niin vahva ristiriita evankeliumin arvojärjestysten ja tämän maailman kovan menon välillä on. Elää, kuten vanhat kirkon opettajat ovat sanoneet, ensin Jumalan edessä ja vasta sitten ihmisten edessä, ei ole helppoa.

Piirtäessään kuvan Jumalan valtakunnasta evankeliumi piirtää kolme kuvaa täydellisestä vanhemman ja lapsen suhteesta. Niihin verratessa vikamme, puutteemme ja pahuutemme lyö kasvoille. Synti saa konkreettisia nimiä ja tapahtumapaikkoja elämämme varrella. On Jumalan armoa, kun silmämme avautuvat sellaiselle, mitä emme ole itsessämme ennen nähneet.

Kun ”myllynkivemme ”paljastuvat, emme saa jäädä niiden kanssa yksin. Pietarin kirjeessä kehotetaan, ”heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen”. (1. Piet. 5:7)

Tämänkin päivän evankeliumista on kysyttävä, missä siinä pilkottaa viesti Jumalan armosta. Missä sinä Jeesus, vakuutat meille, että syntien anteeksiantamus ja Jumalan rakkaus ovat totta ja voimassa, ja kuuluvat minulle?

Yllättävää – mutta myös lohdullista – on se, että armo pilkottaa evankeliumin kovimmissa sanoissa. Jeesuksen kaulaan ei ripustettu myllynkiveä, mutta hänen selkäänsä painettiin risti. Kun hän ristillä huusi kaikkein heikoimpana ja halveksituimpana, ”se on täytetty!”, ovi ”sisälle elämään” avattiin.

Jeesuksen tähden saat uskoa anteeksi sen, mikä painaa ja syyttää. Armon alle jää sekin, mitä ihmiset eivät tahdo, eivätkä kykene antamaan anteeksi.

Lähetyskäskyssä Jeesus lupaa, ”minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. (Matt. 28:20) Siksi hän voi armahtaa tänäänkin! Siksi hän voi kasvattaa Jumalan valtakunnan mittoihin sitä, joka tahtoo tänään olla hänen seurassaan, tai palata siihen.

Miika Nieminen