MILLOIN JUMALAN VALTAKUNTA TULEE

Nöyrtymisestä kunniassa saapumiseen

Viime sunnuntai, 1. adventti oli sisällöltään nöyrtymisen adventti. Paimenille Messiaan syntymisen merkki oli tallin seimi. 33 vuotta myöhemmin Messiaan kruunajaisratsastuksen merkki on aasi. Aasien keskelle Jeesus syntyi, aasilla hän ratsasti ottamaan vastaan kruununsa, sen orjantappuroista väännetyn ja valtaistuimensa, sen Golgatan ristiksi sanotun.

Mutta mitä on sanottava meistä, jotka hän tuli pelastamaan katoavasta elämästä ja ikuisesta kadotuksesta. Raamattu sanoo: ”Härkä tuntee omistajansa, ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.” (Jes 1:3) Ketkä siis todella aaseja ovat? Eikö sokein ole se, joka ei haluakaan nähdä ja ymmärtämättömin se, joka ei haluakaan ymmärtää. Mutta juuri meille Jeesuksen sana aasista julistaa suurenmoisen evankeliumin, julistaa muuttumattoman ja ikuisen arvosi, ilmoittaa olemassaolosi syyn ja tarkoituksen. Nämä ne sanat olivat: ”Päästäkää ne…Herra tarvitsee niitä.” Tästä alkaa ei vain uusi kirkkovuosi, vaan usko ja uusi elämä, ikuinen elämä. Itsekkyyden, himojen, heikkouden ja vääryyksien kahleisiin sidottu päästetään vapaaksi. Syntinen saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä. Koko olemassaolon suuret kysymykset alkavat saada valoa ja vastauksia. Sinä olet olemassa, koska Herra, Luojasi, taivaan ja maan Herra, puolestasi itsensä antanut Vapahtajasi tarvitsee sinua.

Tämä sunnuntai, 2. adventti on kunniassa saapumisen adventti. Meille raotetaan tulevaisuuden verhoa. Meille kerrotaan, ettei ihmiskunnan tulevaisuus olekaan huikea edistys ja hyvän voittokulku, vaan rappio ja kaiken Jumalan antaman hyvän ja kauniin turmeltuminen vastenmieliseksi ja sairaaksi. Evoluutiouskolle rakennetussa maailmankuvassa ei ole tilaa Luojalle, joka kuulee rukouksia ja johdatuksellaan vaikuttaa ihmisten elämään ja vie historiaa omaan päämääräänsä, vaan on vain elämisen armoton kamppailu, jossa jokaisen vahvemmankin vuoro tulee mitätöityä merkityksettömäksi. Kun Jumalan antamat elämää suojaavat käskyt tietoisesti hylätään, ei ihmisviisaus kykene rakentamaan toimivaa maailmanjärjestelmää, vaan kaikki menee pilalle ja lopulta korjauskelvottomana luhistuu mahdottomuuteensa. Valtakunnat nousevat ja kaatuvat. Kommunismin valtakunta on romahtanut, koska mikään valheen ja väkivallan varaan rakennettu ei voi kestää. Kapitalismin valtakunta järkkyy. Se on kestänyt kauemmin, koska raha –epäjumalan rakkaus on totta, mutta vapaan markkinatalouden valtakunta ei voi kestää, koska ahneus on synti siinä kuin valhe ja väkivaltakin, eikä mikään synnille rakennettu voi kestää. Mutta 2. adventin ja tulevaisuuden tärkein sanoma ei ole ihmisen pahuus, vanhan maailman rappio ja luopuminen hänestä ainoasta, joka voi ihmisen ja ihmiskunnan pelastaa, vaan toivo ja lopullinen voitto. Vastarannalta kuuluu jo voitonvirsi. Antakaa taivaskaipuunne kasvaa ja sydämenne täyttyä toivolla. Silloin jaksamme tehdä työtä ja kantaa vastuumme tässä vanhassakin maailmassa. Emme rakenna ihmisen, vaan pyhän Raamatun, Jumalan sanan varaan. Siinä on toivottomuuden ja toivon ero.

Jumala on hyvä

Evankeliumi ja sen julistaminen on julkinen asia. Kaikki, mitä ihmisen on uskoakseen ja pelastuakseen tarpeellista tietää, on kerrottu Raamatussa. Ei ole salaisuuksia, eikä kummallisuuksia. Tavallinen arkinen ja kuuliainen Kristuksen seuraaminen riittää. Käskyjen, uskontunnustuksen ja Isä meidän –rukouksen kristillisyys on kylliksi.

Avoin ja kaikkien nähtävä ja tunnistettava on oleva myös Jeesuksen tuleminen. Silloin kaikki on oleva kirkasta ja selvää. Kysymykset saavat vastauksen. Kiistat ratkeavat. Vain Jeesuksen kunniassa ja kirkkaudessa tulemisen ajankohta on salaisuus. Jeesuksen mukaan sen hetken tietää vain Jumala.

Toivoa ja valoisaa tulevaisuutta evankeliumi jakaa meille tänään puhumalla Jumalan valtakunnasta. Jeesus puhui usein Jumalan valtakunnasta. Tällä kertaa keskustelun herättää fariseusten kysymys: ”Milloin Jumalan valtakunta oli tuleva?”

Meidän ymmärtämisemme, tahtomisemme ja tuntemisemme vajavuuksista johtuu se, että Raamatun opetuksista huolimatta Jumalan valtakunnassakin on meille paljon salattua. Olemme rukoilleet Jeesuksen opettamalla tavalla: ”Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Näistä rukouksen sanoista päättelemme, että Jumalan valtakunta tarkoittaa Jumalan hallintaa, sitä, että tapahtuu Jumalan tahto.

Meidän ainoa toivomme ja mahdollisuutemme on se, että Jumala on hyvä. Muuten emme voi kohdata pahuutta itsessämme ja maailmassamme. Meidän on voitava luottaa siihen, että on kaikkea pahuutta suurempi, jonka kädessä sittenkin on elämä ja kuolema. onni ja onnettomuus. Halki Raamatun kulkee kuin johtosävelenä Jumalan ylistäminen: ”Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.” Paratiisissa se merkitsi Jumalan lahjoista nauttimista. ”Syökää kaikista paratiisin puista.” Vain yksi puu oli muistuttamassa siitä, että ihminen ei itse määrittele itseään ja hallitse elämäänsä, vaan on kaikessa Luojastaan riippuvainen. Juuri tähän liittyi ihmisen lankeemus. Hän epäili Jumalan hyvyyttä, toisin sanoen sitä, että Jumala kieltää häneltä jotakin hyvää. Elämme nyt langenneessa maailmassa. Mutta kun Raamatun lopusta luemme, että taivaassa on kaikki hyvin, puhkeaa jälleen Jumalan ylistäminen täydellisenä ja loppumattomana. Toteutuu ihmisen syvin tarkoitus.

Tapahtuuko elämässäsi Jumalan tahto

Voinemme sanoa Jeesuksen rukouksen perusteella, että maailmassa ei – ainakaan kaikessa – tapahdu Jumalan tahto. Esimerkiksi kaikki se, missä rikotaan Jumalan kymmentä käskyä, toimitaan Jumalan tahtoa vastaan. Jumala ei tahdo, että meillä on epäjumalia, että lausumme Jumalan nimeä turhaan, että kaikki viikon päivät ovat samanlaisia, että halveksimme vanhempiamme, vihaamme jotakin ihmistä, olemme uskottomia puolisollemme tai rikomme jonkun avioliiton, hankimme etua epärehellisin ja epäoikeudenmukaisin keinoin. Ne ovat Jumalan tahdon rikkomista eli syntiä. Jumala haluaa, että sydämemme on puhdas toisen oman himoitsemisesta, kateudesta, ahneudesta, vihasta, katkeruudesta, piittaamattomuudesta jne., mutta myös ylpeydestä, ettemme luulisi omalla hyvyydellämme pelastavamme itsemme.

Jumalan tahto kuitenkin on, että hyvä puu kantaa hyvää hedelmää, huono puu huonoa ja mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala on itse sitoutunut säätämiinsä luonnonlakeihin mutta myös moraalisiin lainalaisuuksiin. Hän on säätänyt sen, että syntiä on aina itkettävä. Meistä tulisi hirviöitä ellemme törmäisi kipuun ja tuskaan. Synnin vakavat seurauksetkin ovat Jumalan hyvän tahdon mukaisia, sillä ne pysäyttävät ihmisen ja kutsuvat hänet parannukseen. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Jumala itse tekee poikkeuksen syyn ja seurauksen armottomasta laista. Voidakseen armahtaa rakastamaansa ihmistä ja antaa hänen syntinsä anteeksi, Jumala lähetti Poikansa sovittajaksi. Jumala tahtoo pelastaa kaikkein kurjimmankin syntisen, joka turvautuu Jeesukseen syntiensä sovittajana ja sijaisenaan, mutta Jumala ei tahdo pelastaa ketään ilman uskoa Jeesukseen.

Päivän evankeliumissa Jeesus opettaa siitä, kuinka Jumalan valtakunta ei tule. Se ei tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa, että se on täällä tai tuolla. Päinvastoin opetuslapset kohtaavat sellaisenkin ajan, jolloin laittomuus eli kaikesta Jumalan tahdosta luopuminen valtaa siinä määrin maailman, että hurskaat huokaavat Jumalan puuttumista jumalattomaan menoon ja ikävöivät nähdä edes yhtä sellaista päivää, jolloin Jeesus hallitsee. Profeetta Daniel puhuu sellaisesta ajasta, jolloin antikristus puhuu Jumalaa vastaan, hävittää Jumalaan uskovia ja pyrkii muuttamaan ajat ja lait. (Dan 7:25)

Teologit ovat erimielisiä siitä, toteutuuko Jeesuksen rukous ”Jumalan tahdon tapahtumisesta myös maan päällä”. Toiset Raamatun tutkijoista ovat sitä mieltä, että rukous toteutuu siinä ihmeellisessä tuhatvuotisessa valtakunnassa, josta Ilmestyskirja puhuu. Silloin Jeesus hallitsee pyhinensä ja Paholainen on sidottu. Se ei ole vielä taivaallinen täyttymys, vaan esimakua siitä, taivasta maan päällä. Toiset Raamatun opettajat uskovat tällaisen ajan jo alkaneen Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta, jolloin Saatanalla ei ole mitään valtaa niihin, jotka uskovat Jeesukseen. Jätämme tämän kysymyksen toteamalla, ken elää, hän näkee.

Kun Jeesus alkoi julkisen toimintansa, hän julisti kuin ohjelmajulistuksenaan: ”Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” (Mark 1:15) Jeesuksessa Jumalan valtakunta on tullut lähellemme ja tulee aina sinne, missä sanaa Jeesuksesta julistetaan ja Jeesuksen asettamat kaste ja ehtoollinen toimitetaan. Jeesuksen ja Jumalan sanan mukana kulkee Jumalan Pyhä Henki. Tämä Pyhän Hengen vaikutus kääntää ihmisen kovan ja ylpeän mielen parannukseen ja synnyttää uskon Jeesukseen. Näin toteutuu Jeesuksen sana: Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä ja apostolin opetus: ”Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” (Room 14:17)

Kun Martti Luther Vähässä katekismuksessa selittää Isä meidän –rukousta, hän kohdasta ”tulkoon sinun valtakuntasi” toteaa: ”Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestänsä ilman meidän rukoustamme; mutta me anomme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin tykömme.” Kysymykseen siitä, kuinka se tapahtuu, uskonpuhdistaja vastaa: ”Kun taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä niin että me hänen armostansa uskomme hänen pyhän sanansa ja elämme autuaina täällä ajassa ja sitten iankaikkisuudessa.” Rukousta ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan äällä niin kuin taivaassa”, Luther selittää: ”Jumalan hyvä armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman meidän rukoustamme, mutta me anomme tässä, rukouksessa, että se tapahtuisi meidänkin tykönämme.” Jos Jumalan tahto tapahtuu, ei useimmiten tapahdu oma tahtomme. Kristitty rukoilee sitä, että tapahtuisi Jumalan tahto ja pelkää sitä, että Jumala sanoisi: tapahtukoon sitten sinun tahtosi.

Kasteen ja uskon kautta olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia. Isä meidän –rukouksen kanssa pyydämme, että Jumalan hyvä tahto saisi meidän elämässämme tapahtua. Sitä tarvitsemme ollaksemme valmiina Jeesuksen tulemisen päivänä. Sitä tarvitsevat myös lähimmäisemme ja tämä maailma. Jeesuksella on tehtävä sinulle.

Sinä joka kasteestasi huolimatta tunnet olevasi tuhlaajalapsi vailla uskoa Jeesukseen. Tiedät jo vallan hyvin, mitä kaikkea siitä on seurannut. Ei ihme, että ikävöit ja kaipaat Jumalan valtakunnan osallisuutta. Muistat Jeesuksen sanan: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Pane nyt kätesi ristiin ja rukoile Isä meidän –rukous.