MIKSI JEESUS TULI - MIKSI SINÄ TULIT? Keijo Rainerma saarnasi jouluyön messussa Kankaanpään kirkossa 24.12.2011 klo 23

Keijo Rainerma

Joulusaarna 2011

 

Uskon perusta - Jumalan teot historiassa


Klassinen kristinusko sisältää sen luottamuksen, että Jumala on puhe- ja toimintakykyinen.  Tässä se eroaa nykyajan liberaalista ja maallistuneesta uskonnollisuudesta.  Jumala on puhunut ja puhuu sanassaan ja historian ohjat ovat hänen kädessään.

 

Uskon perustana ovat Jumalan teot historiassa.  Jo Vanhan testamentin aikana historialla oli israelilaisille merkitys, jota sillä ei ollut missään muinaisten kansojen historiassa.  Israelilaiset oppivat tuntemaan Jumalan sen kautta, miten hän vaikutti historiassa.  Historia oli myös profeettojen ennustusten totuuskriteeri.  Vain ennustuksen toteutuminen osoitti ennustuksen totuuden.

 

Uudessa testamentissa käy selvästi ilmi historiallisen todellisuuden merkitys ilmoituksen perustana.  Se, mitä kerrotaan on todellisesti tapahtunut historiassa.  Raamattu ei siis ole ensisijaisesti elämäntaidon tai periaatteiden kirja.  Kirjojen kirjan otsikoksi voitaisiin hyvin antaa Raamatun tunnetuimman kohdan, jouluevankeliumin latinankieliset alkusanat: factum est, tosiasia on se.  Nämä ovat ikuiset ja muuttumattomat faktat.  Me luemme: ”Tapahtui niinä päivinä.”

 

Vuonna 32 eKr Augustus oli 32-vuotiaana vakiinnuttanut olot Rooman valtakunnassa.  Hän hallitsi vuoteen 14 jKr, jolloin kuoli 77-vuotiaana.  Samoihin aikoihin lienee kuollut Jeesuksen kasvatti-isä Joosef.  Joosefia jäivät kaipaamaan silloin noin 19-vuotiaan Jeesuksen lisäksi ainakin neljä poikaa ja kaksi tytärtä rakkaan Maria-puolison rinnalla.  Muistamme Augustuksen siksi, että hänen hallintokaudellaan syntyi Jeesus.

 

Tuona yhtenä Lähi-Idän pimeänä yönä tapahtuu valtavinta, mitä maailmanhistoria pitää sisällään: Jumala tulee luomaansa maailmaan ja aloittaa käyntinsä syntymällä neitsyt Mariasta.  Kun emme osaa paremmin sanoa, mistä hän tuli, sanomme, hän jätti taivaan kirkkauden.  Osaamme vähän paremmin sanoa sen, mihin hän tuli.  Hän tuli maailmaan, jossa yhä Jumalan luomistyön jäljiltä on paljon kaunista ja hyvää, mutta myös maailmaan, joka meidän ihmisten jäljiltä on täynnä itsekkyyttä, likaisuutta, ahneutta, väkivaltaa ja muuta pahuutta.  Eläinten talli ja syöttökaukalo oli tällä maailmalla tarjota Jumalan Pojalle hänen elämänsä alussa ja ristin teloituspuu tuon elämän lopussa.


Miksi sinä tähän maailmaan tulit?

 

Ennen kuin kiirehdit kuittaamaan joulun tarinan mahdollisesti joiltakin osin jopa totenakin ja Jeesuksen suurena rakkauden opettajana, viivytä hetkeksi tietämistäsi ja vanhaa asennettasi.  Älä nyt kuitenkaan vyörytä mieleesi kristittyjen ja kirkkojen vuosisataisia virheröykkiöitä tai tieteen nimissä esitettyjä jumalankielteisiä vanhoja kliseitä, jotka on kumottu ajat sitten.  Nyt on kysymyksessä sinun ikioma elämäsi tässä ajassa ja ikuisuudessa.  Ennen kuin joulut kohdaltasi ovat ohi, kysy vakavasti, miksi Jeesus tuli?  Tai itse asiassa sama kysymys , mutta ehkä vieläkin sattuvammin: Miksi Sinä tähän maailmaan tulit?  Elämäsi suurin kysymys: Miksi ihmeessä olet täällä?  Lähestymme tätä kysymystä nyt – joulu kun on – kysymällä, miksi vietämme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa.  Ja koska mielipiteet uppoavat miljoonien mielipiteitten mereen, kysymme mitä Raamattu sanoo.

 

Suomen väestöstä vain muutama prosentti ei vietä joulua ollenkaan.  Tosin on herätelty keskustelua siitä, pitäisikö joulun kristillisyys tunnuksineen siirtää arvoneutraalisuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa julkisuudesta kirkkoihin ja kristittyjen yksityiseen elämään.  Kristityille sekin sopii, mutta kestääkö kansa sen?  Sitä paitsi tehtävä voisi olla vaikea.  ”Enkeli taivaan” voi jäädä laulamatta ja seimikuvaelma esittämättä, mutta entä joulupukki.  Senkin alkuperä on kristillinen, piispan hyväntekeväisyys. (Jostakin ohjelmasta jäi mieleen suomalaisen miehen kolme elämänvaihetta: ensin on kausi, jolloin hän uskoo joulupukkiin, sitten vaihe, jolloin hän ei usko joulupukkiin ja vihdoin kolmas vaihe, jolloin hän itse on joulupukki.)  Keijut ja tontut puolestaan edustavat muinaista pakanauskontoa, joten tasapuolisuuden vuoksi nekin tulisi poistaa.  Ei vain kynttilät ja latvatähti jäisi pois joulukuusesta, vaan koko kuusi, jonka jokainen oksa kertoo rististä ja ikivihreys ikuisesta elämästä.  Entä jouluruoat, jotka ainakin kristitylle ovat viestiä Jumalan huolenpidosta ja hyvyydestä.  Joululahjat olisi syytä jättää pois, koska ne muistuttavat paitsi itämaan tietäjistä, ennen muuta joulun suurimmasta lahjasta, Jeesuksesta, jonka Jumala antoi.

 

Olisiko siten joulunvietosta syytä kokonaan luopua.  Miltä tuntuisi pakkasukon tai valon ja rakkauden juhla.  No jälkimmäisetkin ovat keskeisiä uskonnollisia ilmauksia.  Olisiko parempi, että talven kaamos olisi vain samaa teräksenharmaata arkea, jota kukin saisi elävöittää tahtomallaan tavalla.  Jouluvapaat ja muutkin vuodenkulun kristillisiin juhlapäiviin liittyvät vapaat me kristityt kuitenkin haluaisimme pitää, mutta ehkä haluavat muutkin.


Joulunaika kiihdyttää kristittyjen vainot

 

Uskoakseni nuo muutamat prosentit, jotka eivät joulua vietä, saavat ainakin Suomessa olla kristittyjen puolesta rauhassa.  Toista on kristittyjen siskojemme ja veljiemme laita niissä monissa maissa, joissa kristityt ovat vähemmistönä ja viettävät joulua.  Pelokkaina he kokoontuvat – jos ollenkaan – kirkkoihinsa ja pakenevat kodeistaan uhkaavaa väkivaltaa.   Kristityt, maailman suurin vainottu vähemmistö, menettää joka päivä keskimäärin 480 jäsentään marttyyreina.  On syytä muistaa heitä samalla, kun pelotta ja kenenkään estämättä kiiruhdamme kirkkoon, omaan beetlehemiimme, Jeesuksen seimen äärelle ja kodeissamme jouluaterian alkaessa joku perheenjäsenistä vuorollaan lukee jouluevankeliumin Luukkaan toisen luvun kohdalta.


Neitseestä syntyminen ja ristin sovitus on luvattu jo ihmiskunnan alussa

 

Ei lakkaa joulun vietto niin kauan kuin pysyvät maa ja taivas, ja kun ne katoavat, alkaa Jumalan kansan ikuinen joulu taivaassa.  Jumala itse pitää huolen joulusta ja joulun viettäjistä ja tuo heidät kuoleman porttienkin takaa juhlariemuun.  Päättelen tämän siitä, että Jumala ei aikaillut antaessaan lupauksen tulevasta pelastajasta heti syntiinlankeemuksen jälkeen.  Alkuevankeliumissa 1 Mooses 3:15 on niin neitseestäsyntyminen kuin ristin sovituskuolemakin.  Nämä profeetalliset lupaukset jatkuvat hämmästyttävän yksityiskohtaisina halki Vanhan testamentin ajan kohti joulua, Messiaan syntymää.


Kaamoksen kansa ja kuoleman varjon maa saa suuren valon

 

Me olemme mukana Jesajan jouluprofetian sanassa, kun se sanoo: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa” ja ”jotka asuvat kuoleman varjon maassa.” (Jes 9:1)  Koska valkeus näkyy parhaiten pimeää taustaa vastaan, lainaan  materialistisateistisen uskomuksen maailmasta: ”Me olemme kaaoksen lapsia ja muutoksen syvä rakenne on rappeutuminen.  Kaiken pohjalla on vain korruptiota ja kaaoksen loputon virtaus.  Tarkoitusta ei ole; kaikki, mitä on jäljellä, on suunta.  Tämä on se synkkyys, mikä meidän pitää hyväksyä, kun me katselemme syvälle ja kiihkotta universumin sydämeen…Pohjimmaltaan tällä universumilla ei ole suunnitelmaa, ei tarkoitusta, ei pahaa, ei hyvää, vain säälimätöntä välinpitämättömyyttä.” (Dawkins)  ”Kaikki ihmisnerouden loistavat kirkkaudet on tuomittu katoamaan suunnattoman aurinkokunnan kuolemaan.” (Bertrand Russel)   Tähän pimeyteen ja kuoleman varjoon meitä ei ole tuomittu jäämään.  Koska on joulu, koska Jeesus tuli, saamme olla mukana myös profetian jatkossa: Pimeydessä vaeltava kansa ”näkee suuren valon” ja kuoleman varjon maassa asuville ”loistaa valkeus”.

 

Suuri asia tarvitsi huolellisen valmistelun.  Tästä kertoo Vanha testamentti.  Jumala valitsee paimentolaiskansan ja ilmoittaa sille itsensä ja suunnitelmansa.  Monijumalaisten suurten kulttuurikansojen keskellä tämä pieni valittu kansa alkaa palvella yhtä Jumalaa.  Profeettojen ennustukset Pelastajasta syntymisen tapaa ja paikkaa myöten toteutuvat.


Jumala on meidän kanssamme

 

Matteuksen jouluevankeliumi muistuttaa Jesajan yli 700 vuotta aikaisemmin antamasta profetiasta: ”Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel”, Jumala meidän kanssamme. (Jes 7:14)   Matteuksen evankeliumi päättyy Jeesuksen lähetyskäskyssä samaan, mistä evankeliumi alkaa: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”  Tämä on evankeliumin ja joulun suuri sanoma: Jumala on meidän kanssamme.  Olkoonkin, että me olemme hänestä kaukana, mutta hän ei ole kaukana meistä.  Tähän samaa pelastushistoria kerran johtaa suuressa täyttymyksessä.  Siitä Ilmestyskirja todistaa (21:3) toistuvasti: ”Jumala on itse oleva heidän kanssaan, heidän keskellään, heidän Jumalansa.”  Sitä on taivas.  Koskaan päättymätöntä ja täydellistä Jumalan – kaiken hyvän, kauniin, rakkauden, lohdutuksen ja ilon lähteen – läsnäoloa.  Sitä joulu antaa meidän aavistaa ja siitä se antaa meille lupauksen.

 

Luukkaan jouluevankeliumi näyttää korostavan ”suurta iloa”, joka on tuleva kaikelle kansalle.  Sellaiseen Luukkaan evankeliumi myös päättyy ensimmäisenä helatorstaina, kun opetuslapset saavat katsoa taivaaseen korotettavaa Herraa ja hänen naulojen lävistämiä siunaukseen kohotettuja käsiään.  Kerrotaan, että vaikka rakas Mestari korotettiin pois heidän näkyvistään, he ”palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten ja ylistivät Jumalaa”. (Luuk 24:50-52) Eikä tämä ylistävä ilo pyyhkiydy pois vaikeuksissa ja vainoissakaan, siitä Luukkaan kirjoittama alkuseurakunnan historia, Apostolien teot antaa suorastaan riemullisen todistuksen.   Herramme palasi sinne, mistä oli tullutkin.  Sehän tarkoittaa, että edessäpäin on jotakin, sen sijaan, ettei olisi mitään.  Oletko sinä mukana tässä Jumalan kansan joulusaatossa, joka alkoi Beetlehemin maamajalta ja jatkuu taivaaseen.

 

Pelastushistoria on sillä tavalla poikkeuksellista historiaa, että se on ollut ennakoitua ja sitä se on tästä eteenkin päin.  Tiedämme, mitä on tulossa.  Kristillisessä uskossa Jumalan valmistaman pelastuksen historia on olennaista siksi, että siitä kerrottaessa itse pelastus on läsnä ja omistettavissa.  Jumalan sana tuo mukanaan sen todellisuuden, josta se puhuu.  Enkelten joulusaarna ilmoittaa kaksi suuntaa, elämän ulottuvuutta: Pystysuora ”Jumalan kunnia korkeuksissa” ja vaakasuora ”maassa rauha ihmisten kesken”.  Meidän aikamme harhakuvitelma on siinä, että jälkimmäinen on mahdollista ilman ensimmäistä.  Kun Jumala saa kunnian, toteutuu rauha ja rakkaus ihmisten kesken.  Siellä, missä on rauha ja rakkaus, saa Jumala kunnian.  Ilmoitetaan, mutta vastaanottaville myös annetaan koko elämän tarkoitus: yhteys Jumalaan ja yhteys ihmisiin.

 

Enkelit palasivat takaisin taivaaseen eli sinne, mistä olivat tulleetkin, mutta meille jäi Jumalan ilmoitus, suuri ilosanoma, sama sana, joka antoi paimenillekin uskon ja uuden elämän.  "Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään."  Yön ja työn kansa sai uuden alun.  Heidän jälkeensä tulivat tietäjät  He löysivät tutkimuksensa ja pitkän etsintänsä määränpään.


Suhteesi Jeesukseen on tärkein suhteesi, sillä hän sanoi olevansa tie

 

Elämänkatsomuksestasi ja mielipiteistäsi riippumatta elämäsi ei ole sidoksissa Jeesukseen vain siksi, että vietät joulua 2011 jälkeen Kristuksen syntymän, vaan myös siksi, että Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä eikä kukaan tule Jumalan, Isän luo muutoin, kuin minun kauttani.” (Joh 14:6)  Suhteesi Jeesukseen on tärkein suhteesi.  Se määrittää elämäsi ja ikuisen tulevaisuutesi.  Ilman häntä olemme matkalla kohti ikuista kadotusta, eroa Jumalasta, mutta kun hyväksymme Jeesuksen pelastajaksemme, vaihtuu matkan suunta taivaan kotiin.

 

Saanen sanoa: Rakkaat kristityt siskot ja veljet, teille, jotka olette kastetut kolmiyhteisen Jumalan nimeen, tunnustatte uskon ja vietätte joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa.  Mutta miksi olisimme kristittyjä vain varovaisesti, viileästi, puolinaisesti, jopa penseästi!  Sellainenhan olisi tylsää ja merkityksetöntä itsellemme ja vastenmielistä toisille.  Olkaamme sitä, mitä olemme ja varsinkin kristittyjä, täysillä, tahdon, mielen ja tunteen palolla.  Monet suomalaiset ajattelevat, ettei kristillisyys, varsinkaan kuuma kristillisyys ole minua varten.  Kysyn, mitkä ovat vaihtoehdot?

 

Ihmisten kesken voimme pyytää anteeksi ja sopia laiminlyöntimme ja pahuutemme, mutta Jumalan edessä tarvitsemme sovittajan.  Turvautuminen sovittajaan on sen tien kulkemista, joka Jeesus on.  Ymmärtänet sanankuulija, ettei vaihtoehtona kannata ryhtyä puhumaan kokoamisesta, omistamisesta ja kuluttamisesta tai parhaansa yrittämisestä ja hyvästä elämästä.  Jeesus ei ole vaihtoehto, vaan elinehto.

 

Joulun tunnelmat ovat arvokkaita ja voivat säilyä muistijälkinä läpi elämän.  Ruoan kattaus, tuoksu ja maku voivat olla näitä jälkiä, mutta aisteilla ei voi ravita itseä fyysisesti.  Sellainen edellyttää syömistä.  Tunne ei elätä.  Myöskään tunne, jonka evankeliumi ja joulun sanoma synnyttävät, ei pelasta.  Tarvitsemme sen, että kohtaamme Jeesuksen henkilökohtaisesti omana Vapahtajana ja Herrana.  Hän tuli sinun tähtesi ja minun tähteni.  Ei hyödytä, vaikka Jeesus syntyisi tuhat kertaa Beetlehemissä, ellei hän synny sydämissämme tai oikeammin, ellemme me uudestisynny Jumalan lapsiksi.  Mutta tästä ei osaa enempi puhua, sen täytyy tapahtua.  Silloin elämäsi historia kytkeytyy osaksi pelastushistoriaa.