MIKSI HÄN TULI – MIKSI SINÄ TULIT

MIKSI HÄN TULI – MIKSI SINÄ TULIT

Paimenille 13 jaetta

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan käsittää kaikkiaan 20 jaetta.  Näistä 13 liittyy paimeniin.  Heillä on siten merkittävä osa jouluevankeliumissa.  Evankelista esittelee paimenet näin: ”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.”  Betlehemin seudun paimenet kokosivat yöajaksi laumansa yhteisiin aitauksiin.  Ehkä pari paimenista vuorollaan vartioi kiviaitauksen portilla ja muut viettivät yötään kiviluolan tai jonkun laavurakennelman suojissa nuotion äärellä.  Paimenlaukku oli päivisin eväitä varten, öisin päänalusena.  Paimensauva oli jokaisella, jollakin linko.  Ajanvietteeksi soitti joku huilua surumielisin sävelin.  Perhe oli jossakin ja näki isää harvoin.

Israelin varhaisemmilla kuninkailla ja huomattavilla omistajilla oli suuret karjalaumat.  Vastuullinen ja hyvä paimen oli isännälleen tärkeä ja siksi kunnioitettu.  Palkasta sovittiin isännän kanssa, sillä laissa siitä ei ollut säädöstä.  Käytettiinpä kuninkaasta ja joskus Jumalastakin paimen –nimitystä.  ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Psalmi 23)  Kun asuminen ja maanviljely vakiintui, paimen kadotti arvonsa.  Silti on merkillistä, että ajanlaskumme alun aikoihin paimen oli niin halveksittu, ettei kelvannut todistajaksi oikeuteen.  Koska laumoja oli paimennettava myös pyhäpäivisin, eivät paimenet voineet pyhittää sapattia.  Siinä yksi syy väheksymiseen.  Kuitenkin juutalaisen kansan kunnioittamat kantaisät Aabraham ja Jaakob ja suurimmat johtajat Mooses ja Daavid olivat olleet paimenia.  Ilmeisesti Betlehemin ketojen lampaista tuli tärkeitä uhrieläimiä temppelin palvelusmenoihin.     

Paimenten syrjitty yhteiskunnallinen asema ja meidän ihmisten kummallinen epäjohdonmukaisuus arvostuksissamme antaisi runsaasti tutkimisen aihetta.  Joulunakin jotkut tekevät työtä puolestamme.  Mielestäni sellaisista tehtävistä, joita monet meistä eivät edes suostuisi tekemään, kuten lasten, vanhusten ja sairaiden hoitamisesta tai koululaisten opettamisesta olisi maksettava parasta palkkaa.  Vastenmielinen nousukasmaisuus jäisi paljon vähemmälle jo pelkästään muistamalla ja arvostamalla vanhempiemme ja omaakin historiaamme.  Se, että olemme sitä, mitä olemme, on tarvinnut monien ihmisten avun.  Ehkä tänään ajattelemme hetken heitä ja jotakin nöyrästä kiitollisuudesta riittää vielä joulun jälkeenkin.

Suhteesi Jeesukseen on tärkein suhteesi

Tuona yhtenä Lähi-Idän pimeänä yönä tapahtuu valtavinta, mitä maailmanhistoria pitää sisällään:  Jumala tulee luomaansa maailmaan ja aloittaa käyntinsä syntymällä neitsyt Mariasta.  Kun emme osaa paremmin sanoa, mistä hän tuli, sanomme, hän jätti taivaan kirkkauden.  Osaamme vähän paremmin sanoa sen, mihin hän tuli.  Hän tuli maailmaan, jossa yhä Jumalan luomistyön jäljiltä on paljon kaunista ja hyvää, mutta myös maailmaan, joka meidän ihmisten aiheuttamana on täynnä itsekkyyttä, saastaisuutta ja kaikenlaista pahuutta.  Eläinten talli ja syöttökaukalo oli tällä maailmalla tarjota Jumalan Pojalle hänen elämänsä alussa ja ristin teloituspuu tuon elämän lopussa.

Ennen kuin kiirehdit kuittaamaan joulun tarinan mahdollisesti joiltakin osin jopa totenakin ja Jeesuksen suurena rakkauden opettajana, viivytä hetkeksi tietämistäsi.  Älä nyt kuitenkaan vyörytä mieleesi kristittyjen ja kirkkojen vuosisataisia virheröykkiöitä tai tieteen ja muissa nimissä esitettyjä jumalankielteisiä väitteitä, jotka on kumottu ajat sitten.  Nyt on kysymyksessä sinun ikioma elämäsi tässä ajassa ja ikuisuudessa.  Ennen kuin joulut kohdaltasi ovat ohi, kysy vakavasti miksi Jeesus tuli?  Tai itse asiassa sama kysymys, mutta ehkä vieläkin sattuvammin: Miksi Sinä tähän maailmaan tulit?  Elämäni suurin kysymys:  Miksi ihmeessä olen täällä?  

Elämänkatsomuksestasi ja mielipiteistäsi riippumatta elämäsi ei ole sidoksissa Jeesukseen vain siksi, että vietät joulua 2009 jälkeen Kristuksen syntymän, vaan myös siksi, että Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä eikä kukaan tule Jumalan, Isän luo muutoin, kuin minun kauttani.” (Joh 14:6)  Päätoimittaja Leif Nummela kirjoittaa Uusi Tie-lehdessä: Suhteesi Jeesukseen on tärkein suhteesi.  Se määrittää elämäsi ja ikuisen tulevaisuutesi.  Ilman häntä olemme matkalla kohti ikuista kadotusta ja eroa Jumalasta, mutta kun hyväksymme Jeesuksen pelastajaksemme, vaihtuu matkan suunta taivaan kotiin, sinne, mistä Jeesus tuli ja mihin enkelit palasivat.

Raamatun sanoma on tiivistettynä Apostoliseen uskontunnustukseen, jonka pian yhdessä sanomme.  Se mainitsee Jeesuksen syntymän, kärsimyksen ja kuoleman, mutta kuittaa Jeesuksen elämän, opetukset ja teot vain yhdellä pilkulla.  Tämä kertoo, että Jeesus on ensisijaisesti sovittajamme ja pelastajamme, ja vasta sitten opettajamme ja esikuvamme.  Ihmisten kesken voimme laiminlyöntimme ja pahuutemme sopia ja pyytää anteeksi, Jumalan edessä tarvitsemme sovittajan.  Meistä ei tämän elämän aikana tule täydellisiä; olemme syntisiä.  Tarvitsemme Jeesusta loppuun asti.  Tätä on armo ja anteeksiantamus.

Miksi olisin kristitty vain viileästi

Saanen sanoa: kristityt sisaret ja veljet, sillä olemmehan kastetut kolmiyhteisen Jumalan nimeen, tunnustamme uskon ja vietämme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa!  Mutta miksi olisimme kristittyjä vain varovaisesti, viileästi, puolinaisesti, jopa penseästi.  Sellainenhan olisi tylsää ja mitäänsanomatonta itsellemme ja vastenmielistä toisille.  Olkaamme sitä, mitä olemme ja varsinkin kristittyjä, täysillä, perä sauhuten, armon virtaan koko painolla heittäytyen, tahdon, mielen ja tunteen palolla!  Ajattelet ehkä, että kristillisyys, varsinkaan kuuma kristillisyys ei ole minua varten.  Minä kysyn: Mitkä ovat vaihtoehdot?  Usko Jeesukseen ja elämä kristittynä taivastoivossa muitakin tälle tielle kutsuen tai …Ymmärtänet, ettei vaihtoehtona kannata ryhtyä puhumaan kokoamisesta, omistamisesta ja kuluttamisesta tai parhaansa yrittämisestä ja hyvästä elämästä.  Entä sitten?  Mitkä ovat elämän ja kuoleman tosi vaihtoehdot?  Sanankuulijat!  Jeesus ei ole vaihtoehto, vaan elinehto.

Me olemme mukana Jesajan jouluprofetian sanassa, kun se sanoo: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa” ja ”niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa”, mutta olemmehan mukana myös molempien lauseiden jatkossa: ”Näkee suuren valon” ja ”loistaa kirkkaus”.

Miksi paimenet ovat esillä 20 jakeesta 13 jakeen verran?  Siksi, että evankeliumi ja paimenet saarnaavat meille.  Sinulle ja minulle täytyy ja voi tapahtua se sama, uusi ja kaiken muuttava, mikä tapahtui paimenillekin.  Jumalan sana ilmaisee sen näin: ”Herran kirkkaus ympäröi heidät.” Herran kirkkaus merkitsee Jumalan erityistä läsnäoloa.  Yksikin välähdys Jumalan taivaasta, ihmeellisen armon vilkahdus, muuttaa ihmisen.  Paimenet palasivat entiseen virkaansa, mutta muuttuneina: kaikki oli nyt toisin.  Niinhän se tapahtui Joosefillekin, jolle varmistui se, että Jumala on meidän kanssamme.  Oli täysin uusi ja eri asia olla puoliso ja isä sen varmuuden kanssa, että Jumala on kanssani.

Taivaan tien kulkijoita – paimenet ja …

Enkelit palasivat takaisin taivaaseen eli sinne, mistä olivat tulleetkin, mutta meille jäi ilmoitus, suuri ilosanoma, sama sana, joka antoi paimenille uskon ja uuden elämän.  Martti Luther saarnaa joulupäivän toisessa joulusaarnassaan paimenista riehakkaasti.

Mitä ilmoitussana sai aikaan?  Paimenet unohtivat enkelit ja tarttuivat sanaan, siihen, minkä Herra meille ilmoitti.  Kristinusko on ilmoitususkonto.  Meillä on pyhä Raamattu, kirjojen kirja, jonka Jumalan valitsemat ihmiset ovat kirjoittaneet Jumalan Hengen vaikutuksesta.  Siksi sanomme sitä Jumalan sanaksi.  Herran sana vaikutti paimenissa uskon.  Evankeliumi ja usko tekee paimenet yksimielisiksi.  Kuin yhdestä suusta he sanovat: let’s go, nyt Betlehemiin!  Hyvä uutinen ja usko tekee nämä harmaat ja yksitotiset miehet puheliaiksi ja iloisiksi.  Luther toteaa, että he ovat monisanaisia ja jaarittelevat kuin ystävykset.  Ja kaikki tämä tapahtuu ilman viiniä. 

Jos seimi on kirkko ja paimenet kirkkokansa, näettekö tällaista uskoa, iloista puheliaisuutta ja liikkeelle lähtevää yksimielisyyttä tämän päivän kirkkokansassa?  He pysyvät nöyrinä.  Olisivathan he ihmeellisen näkynsä kanssa voineet lähteä vaikka Jerusalemiin, mutta Betlehemin maamaja saa riittää.  Siitähän heillä oli Herran sana ja lupaus.  Usko ei jätä istumaan ja uskomaan, vaan laittaa kiireesti liikkeelle.  Paimenissa syttyy rakkaus.  Rakkaus kiiruhtaa eikä vitkastele.  Jumalan sana ei petä uskojaansa.  He löysivät.  Kukapa jaksaisi olla koko elämänsä vain etsijä?  Paimenista tulee Jeesuksen todistajia.  He kertovat monille, mitä heille oli lapsesta sanottu.  Paimenten alulle panema todistajien ketju on nyt ulottunut meihin asti.  Luukas lienee paimenia haastatellut ja välittää meille heidän sanomansa.

Uskosta, Jumalan armon, pelastuksen ja läsnäolon varmuudesta syntyy kiitosmieli.  Puhkeaa Jumalan ylistäminen.  Paluu takaisin työhön on nyt arjen juhlaa.

Evankeliumi kertoo meille paimenten muutoskertomuksen.  Näin heistä tuli taivaan tien kulkijoita.  Mikä parasta, hyvä jouluseurakunta, se sama voi tapahtua Sinulle ja jokaiselle.  Siksi täällä kirkossa olemme ja rukoilemme: Jeesus, saanhan antaa elämäni Sinulle.