| |
| |
| |
| |
|
Ketä tulee pelätä?
Juha Santala saarnasi Kankaanpään kirkossa sunnuntaina 26.10.
Ketä tulee pelätä?
Luke 12:5 Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä.
Luke 12:6 Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.
Luke 12:7 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
Ketä sinä pelkäät? Tai mitä sinä pelkäät? Mitkä ovat ne asiat, jotka järkyttävät sinun maailmasi pois tasapainosta? Näitä kysymyksiä ainakin itse jäin pohtimaan päivän evankeliumin äärellä.
Meidän kuitenkin syytä lukea Luukkaan evankeliumista se, mitä Jeesus oli edellä ja jäljessä sanonut, koska se avaa tämän päivän evankeliumia.
Luke 12:1 Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan. Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: »Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.
Luke 12:2 Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.
Luke 12:3 Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.
Luke 12:4 »Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle.
Luke 12:5 Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä.
Luke 12:6 Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä.
Luke 12:7 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
Luke 12:8 »Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä.
Luke 12:9 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.
Väkeä oli paljon, mutta Jeesus alkaa puhua pienemmälle joukolle. Hänen puheensa kohdistuu nyt opetuslapsijoukolle.
Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: »Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä.
Hapate tai taikinajuuri on monille leivän leipojille tuttu asia: sillä pienellä taikinajuurinokareella leipätaikinaan saadaan oma makunsa. Eri ruisleivänvalmistajilla on omat juurensa. Itsekin sain neljänä kesänä olla valmistamassa sitä taikinajuurta Fazerin leipomossa. Sitä taikinajuurta käytetään Oululaisen leivissä. Pieneltä tilavuudeltaan tuntuva osa muuhun leipätaikinan osiin, mutta jonka merkitys on olennainen leivän lopullisessa maussa. Pieni juttu, joka kuitenkin leviää ja vaikuttaa kokonaisuuteen.
Juutalaisuudessa hapatetta pidettiin ylpeyden ja turhamaisuuden vertauskuvana. Molemmat asioita, jotka niin helposti kietovat meidät. Matt. 16:12 antaa kuitenkin meille sen tiedon, että Jeesus puhuu fariseusten ja saddukeusten opista.
Saddukeukset kielsivät ylösnousemuksen, enkelit jne. Lopputuloksena on ihminen, jonka täytyy saada kaikki tässä ajassa. Kuva vastaa hyvin nykyihmisen maailmankuvaa.
Hapatteen ominaisuus on tekopyhyys. Mitä se on? Se on “näyttelemistä". Esitämme olevamme jotakin muuta kuin oikeasti olemme. Se on sanojen ja elämän täydellinen ristiriita. Teeskenneltyä pyhyyttä. Syystä sana fariseus on suomenkielessä tullut synonyymiksi “uskovaisuudelle” Huomatkaa, että Jeesus varoittaa tässä omiaan tällaisesta tekopyhyydestä. Tähän ainakin itse olen syyllistynyt monesti: suu puhuu sanoja, mutta elämä puhuu toista.
Mutta ei tätä kohtaa voi käyttää perusteluksi sillekään, että olisimme “rehellisiä varkaita” tai “siveitä puolisoittemme” pettäjiä. Mukailen nyt hiukan Lars Leevi Laestadiuksen sanoja 1800-luvulta. Ei ole olemassa mitään puolustusta synnin tekemiselle, so. Jumalan tahdon rikkomiselle. Voimme peilata nyt omaa elämäämme Jumalan 10 käskyn valossa. Mitä elämämme puhuu meistä?
Saddukeusten ja fariseusten hapate l. oppi voi aivan oikeasti turmella Jeesukselta saadun opetuksen.
Luke 12:3 Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta.
Kaikki tulee aikanaan ilmi. Kaikki ajatukset, sanat ja teot. Ei mitään jää piiloon.
Sen tähden, lukekaamme tarkasti mitä Vapahtajamme sanoo:
Siis, anteeksi kuinka? Minun ei siis pidä pelätä sitä, joka uhkaa tappaa minut? Tai sitä, joka uhkaa minun elantoani? Tai sitä, että taloudellinen lama vie asuntoni? Tai sitä kiukkuista naapuriani, joka levittelee minusta perättömiä juttuja? Tai sitä pomoa, joka voi antaa minulle potkut?
Muuta muutettavat oman elämäsi kipupisteiksi, niihin asioihin joita oikeasti pelkäät. Nyt Jeesus kuitenkin ottaa lähtökohdaksi oman elämämme, koko olemuksemme. Vaikka se vietäisiin meiltä niin kuin hiljattain eräältä iranilaiselta kristityltä vietiin henki hirttämältä valtion toimesta koska hän oli kääntynyt islamista kristinuskoon. Hän katsoi paremmaksi kuolla kuin kieltää Jeesus. Mitä minä sanoisin siinä tilanteessa? Mitä sinä sanoisit?
Jeesus jatkaa:
Jumalalla on lopullinen valta päättää elämämme pituudesta, vaikka hän salliikin joskus murhaajan tai onnettomuuden tehdä tehtävänsä. Hänen sallimuksestaan olemme täälläkin tänään. Ei edes kuolema Hänen valtaansa rajoita vaan kuolleetkin tulevat tuomiolle: Jeesus sanoo edellisessä luvussa:
Luke 11:31 Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven ihmisten kanssa ja langettaa heille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo!
Kun luemme Raamattua niin huomaamme, että elävän Jumalan kohtaamiseen liittyy aina pelko - ja syystä. Tiedämme Hänen sanansa valossa ansainneemme iankaikkisen kadotuksen. Jeesus kääntää katseemme kuitenkin omista mahdollisuuksistamme - vai pitäisikö ennemmin sanoa omasta mahdottomuudestamme Jumalan mahdollisuuksiin:
Luke 12:7 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.
Varpuset siis kuolevat, hiukseni harmaantuvat ja näyttävät pikkuhiljaa lähtevän. Kuolema korjaa siis satoaan eri tavoin, niin Jeesuksen omatkin saavat kokea onnen ja onnettomuuden, sairaudet ja lopulta viimeisen vihollisenkin joutuvat kohtamaan: kuoleman, mutta siksipä Jeesus tuli tänne. Siksi ettei kuolemalla olisi viimeistä sanaa meidän elämässämme. Siksi ettemme joutuisi ikuiseen kadotukseen:
John 3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Rukoilkaamme:
Rakas Vapahtajamme Jeesus Kristus, sinä olet sanonut sanassasi:
Luke 12:8 »Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä.
Luke 12:9 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä.
että saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
Tiedämme, että tällainen rukous on oikea ja mieluisa sinulle Jeesus, meidän Jumalamme, ja meidän pelastajamme, joka tahtot, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Aamen.
Juha Santala