Keijo Rainerman saarna "Jumala sivuraiteella" 1. paastonajan sunnuntaina 21.2.2010

Evankeliumi Matteus 4:1-11                                                           

Pyhäpäivän aihe: Jeesus kiusausten voittaja

JUMALA SIVURAITEELLA

Jeesuksen kastehetkellä Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen.  Näin Jeesus oli asetettu virkaansa Messiaana, ihmiskunnan Pelastajana.  Vapahtajan tehtävän hoitaminen alkaa.  Hengen ensimmäinen käsky vie Jeesuksen erämaahan Paholaisen kiusattavaksi.  Alku ei näytä kovin hyvältä.

Jeesuksen on käytävä ja kärsittävä läpi koko historia, vain siten hän voi sen muuttaa.  Ihmisen lankeemus oli tapahtunut paratiisin puutarhassa.  Syntisen sovittamiseksi on Jeesuksen käytävä autiomaahan.  Jeesus kulkee elämän äärimmäisiin syövereihin löytääkseen ”kadonneen lampaan” nostaakseen sen harteilleen ja kantaakseen kotiin.

Viime keskiviikkona alkoi 40 päivää kestävä paastonaika.  Sunnuntaipäiviä ei lasketa, sillä Jeesuksen ylösnousemuksen päivinä ne ovat ilon päiviä.  Paastonaika huipentuu ankarimpaan paastopäivään, pitkäperjantaihin.  Meidän paastonaikamme tulee siitä, että Jeesus paastosi 40 päivää.

Kolme kiusausta, yksi ydin

Jeesuksen kohtaamat kolme kiusausta nostavat esiin kysymyksen: Mikä elämässä on tärkeää?  Kiusausten ytimenä on Jumalan työntäminen sivuun ja unohtaminen.  Kun mietit, mikä sinulle elämässä on tärkeää, jääkö Jumala toisarvoiseksi, suorastaan tarpeettomaksi, tai vallan häiritseväksi?

Yksityinen ja yhteinen kiusauksemme on halu panna maailman asiat kuntoon omin voimin ilman Jumalaa, halu rakentaa omaan varaan.  Tunnustamme todellisiksi vain poliittiset ja aineelliset asiat.  Jumala on kuvitelmaa.

Kiusaus ei tule vastaamme karkeana houkutuksena pahaan.  Sellainen olisi liian räikeää.  Kiusaus on osoittavinaan jotakin parempaa, niin kuin sen, että jätetään jumalakuvittelut sikseen ja ryhdytään tositoimiin parantamaan maailmaa.  Eikö todellisia ole leipä, hyvinvointi ja valta.  Jumalaan liittyvät asiat sen sijaan näyttävät epätodellisilta.

Historia, myös lähihistoriamme on täynnä esimerkkejä yrityksistä taata toimeentulo, hyvinvointi ja oikeuksia kaikille ilman Jumalaa.  Kokeilut ovat vaatineet miljoonia uhreja, mutta niiden tulokset ovat olleet järkyttävät vastakohdat niille tavoitteille, mihin tähdättiin.  Opimme huonosti historian läksyn ja niin yritämme taas.

Jumala-kysymys on se peruskysymys, johon jokaisen ihmisen, yhteiskunnan ja ajan on vastattava.  Onko Jumala todellinen?  Onko Jumala hyvä, vai onko meidän itsemme keksittävä, mikä on hyvää?

Mitä tänään syötäisiin

Kiusaaja sanoi nälkäiselle Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.”  Leivästä aloitetaan, sehän on ihmiselle välttämätön.  Eivätkö maailman nälkäiset lapset ja ruoan puutteeseen kuolevat ihmiset todista kaikkein voimakkaimmin, ettei ole olemassa kaikkivaltiasta ja hyvää Jumalaa.  Eikö ihmiskunnan Pelastajan tule ensimmäiseksi antaa kaikille ihmisille leipää ja lopettaa kaiken nälän?  Jos sinä Jumala olet olemassa, sinun on tultava esiin. ”Rakasta Jumalaa tosi paljon, vaikka se on vaikeaa eikä häntä näy, vaikka huutaisi ”tule esiin”, luin eilen lapsen rukouksen.

Jeesuksen elämässä on kaksi muuta suurta leipään liittyvää tapahtumaa.  Toisessa niistä Jeesuksen siunaama leipä ja kala ruokkivat tuhansia.  Mutta tämä tapahtui vasta sitten, kun ihmiset olivat tulleet kuulemaan Jumalan sanaa ja jättäneet kaiken muun odottamaan.  Avattuaan näin sydämensä Jumalalle ja toisilleen he saattoivat ottaa vastaan leivän oikealla tavalla.  Leivän edelle asettui Jumalan sana.  Sitten leipä pyydettiin Jumalalta ja siunattiin.  Seurasi se tärkeä asia, että he olivat valmiita jakamaan toinen toisilleen. 

Toisessa leipään liittyvässä tapahtumassa Jeesus asettaa ehtoollisen.  Hänestä itsestään tulee leipäihme, joka riittää aikojen loppuun.  Ehtoollisen leipä on murunen ja viini tilkkanen, mutta Kristuksen ruumiina ja verenä ne ruokkivat meidät ikuiseen elämään.  Ehtoollinen toistaa Raamatun sanaa: Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Siellä, missä ei tästä elämän perusasioiden oikeasta järjestyksestä pidetä kiinni, vaan Jumala unohdetaan, siellä hävitetään ja tuhotaan myös aineellinen hyvä.  Sen historia ja maailmankartta meille opettavat.  Nykyuskonto, käytännöllinen materialismi, vain aineellisille ja teknisille periaatteille rakentuva elämäntapa ei ole vain jättänyt Jumalaa pois laskuista, vaan ylpeydellä ajanut ihmiset pois Jumalan luota.  Se on kuvitellut voivansa muuttaa kivet leiväksi, mutta tarjonnut kiviä leipänä.  Ilman Jumalaa mikään muu ei voi olla hyvää.  Vain kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan kasvaa mielenlaatu, joka hankkii leipää ja hyvää kaikille.

Terveyttä ja varjelusta

Jeesuksen kohtaamassa toisessa kiusauksessa on kysymys siitä, että varjellutaan pahalta.  ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas temppelimuurin päältä, sillä sanotaanhan Raamatussa, että Jumala antaa enkeleilleen käskyn kantaa sinua niin, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.”  Tässä kiusauksessa Paholainen käyttää Raamattua ja ilmenee Pyhän kirjan tuntijaksi.  Paholainen esiintyy teologina.  On hätkähdyttävää, että houkutukselle Jumalan tahdon rikkomiseen ja epäjumalan palvelulle on saatava Raamatun lupa.  Raamatunselityksestä voi tulla Antikristuksen työväline. 

Yleensä Paholaisen perusoppi on se, ettei Jumala voi toimia historiassa.  Jumala ja usko tehdään ihmisen sisäisyyden ja yksityiseksi asiaksi.  Sellainen, missä uskotaan elävään ja toimivaan Jumalaan ja Raamattua luetaan Jumalaa kuunnellen ja kuuliaisuuteen pyrkien, leimataan fundamentalismiksi.  Meissä kaikissa asuu pieni raamattukriitikko, jonka mukaan Jumala ei sano mitään eikä hänellä ole mitään sanottavaa.  Paholaisen uskonopissa ei jää lopulta jäljelle kuin sisällöstään tyhjennetty sana rakkaus.

Jeesuksen toinen kiusaus johtaa meidät kysymään, mitä on oikea raamatullisuus ja kuinka Jumalan voi tuntea.  Jeesuksen mukaan hänen seuraajansa voivat tuntea Hyvän Paimenen äänen ja erottaa sen lukuisten äänien joukosta.  Jeesus liitti Raamatun sanan ja rakkauden yhteen sanoessaan: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani” ja ”jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.” (Joh 14:23 ja 8:31)  Jumalan tuntemisesta Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh 7:17)

Jeesuksen vastaus ”älä kiusaa Herraa Jumalaasi” on saatu 5 Mooseksen kirjasta. (6:16)  Israelin kansa oli erämaassa menehtyä janoon.  Syntyi kapina Moosesta ja Jumalaa vastaan ja vaatimus, jonka mukaan Jumalan täytyi todistaa olevansa Jumala. (2 Moos 17:7)  Jollei Jumala suo Psalmissa 91 lupaamaansa varjelusta ja turvaa, hän ei ole luotettava. 

Jeesus oli kyllä astuva maan alimpiin paikkoihin ja synnin, kuoleman ja tuonelan syvyyksiin, mutta temppelimuurin harjalta hän ei hypännyt, koska portaat olivat sitä varten, että pääsee ylös ja alas.  Jumala ei lähde avustajaksi seikkailuhenkisiin testeihimme ja näytöksiimme.  Ei ole myöskään oikein luvata Jumalan enkelvartion turvaa ja terveyttä matkallemme, koska kristittyinäkin elämme onnettomuuksien ja sairauksien maailmassa.  ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa.”  Ristiinnaulittuna ja hylättynä Jeesus antoi itsensä Jumalan käsiin.  Onko meilläkään lopulta muuta?  Paljastuu, millaisesta turvasta ja varjeluksesta on kysymys.  Psalmi 91 ja muut Raamatun lupaukset antavat meille lopullisen ja rajattoman oikeuden siihen luottamukseen, että päädymme lopulta Jumalan turvallisiin käsiin.

Mitä elämässä voi saavuttaa

Jeesuksen kohtaamassa kolmannessa kiusauksessa on kysymys siitä, mitä elämällä ja elämässä lopulta voimme saavuttaa.  Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.”  Jeesus torjuu kiusauksen viittaamalla 5 Mooseksen kirjan sanoihin: ”herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.” (5 Moos 6:13; 10:20)

Vuori tuo mieleen kaksi muuta vuorta Jeesuksen elämässä.  Jeesus kokosi opetuslapsensa vuorelle ja antoi heille lähetyskäskyn: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, menkää ja tehkää.” (Matt 28:18-20)  Ilman taivasta maallinen valta jää aina hauraaksi ja hämäräksi ja turmelee vallan käyttäjät.  Vain silloin, kun asetutaan taivaan, Jumalan mittapuun ja tuomion alle, voi valta johtaa hyvään.  Tämän maailman valtakunnat ovat nousseet, hallinneet ja tuhoutuneet.  Niiden ja maailman loisto on – kreikan alkukielen doksa – tyhjiin raukeava kuvitelma.  Psalmin 73 hurskas oli kiusaantunut nähdessään jumalattoman menestyvän ja Jumalaan turvautuvan kärsivän.  Lopulta hänelle selvisi: ”Herra, kun sinä nouset, jumalattomat ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.” (Ps 73:20)

Ylösnousseen Jeesuksen takana on toinen vuori, Golgatan vuori, jolla syntimme sovitettiin.  Jeesuksen valta ei uhraa toisia, vaan uhrautuu itse.  Sellainen valta näyttää heikolta tässä maailmassa, mutta osoittautuu lopulta voittamattomaksi.  Jeesuksen seuraajilla on aina ollut kiusaus varmistaa usko vallan avulla.  Halveksunta ja kärsimys ei kenellekään ole mieluista.  Tämä valtapyrkimys on todentunut erityisesti kristillisen kirkon elämässä ja johtanut kiusaukseen luopua siitä, mitä kirkon perustuslaissa, Raamatussa ”on kirjoitettu” ja etsiä hyväksyntää poliittisilta vallanpitäjiltä ja kansalta.  Tämä maailmaan mukautuminen on puolestaan herättänyt kirkon usein pienessä vähemmistössä tarpeen taistella sen puolesta, ettei Jumalan valtakunnasta tule yhtenevä poliittisen järjestelmän kanssa ja yhteiskunnan jatke, vaan kirkko säilyttää vapautensa ja saa olla kirkko.  Elävän kristillisyyden historia on usein kirkoissakin ollut pienen vähemmistön historiaa.

Mitä Jeesus sitten on tuonut?  Mihin häntä tarvitsemme, ellei hänellä ole antaa hyvinvointia ja rauhaa?  Hän on tuonut meille Jumalan.  Hän on tuonut meille tosi ihmisyytemme, alkuperämme ja päämäärän.  Sillä ne kaikki voivat olla vain yhteydessä Jumalaan.  Jeesus on tuonut meille pysyvän valtakunnan.  ”Me saamme valtakunnan, joka ei järky.” (Hepr 12:28)