Keijo Rainerman saarna 21.6.2009 3. sunn. hell. "Kutsu"

 

Keijo Rainerman saarna 3. sunnuntaina helluntaista 21.6.2009  Kankaanpään kirkossa Evankeliumi: Luukas 9:57 – 62   Pyhäpäivän aihe: Kutsu Jumalan valtakuntaan


Kutsu heille ja meille


He tekivät taivalta


Matkalla olo on osamme.  Taivalta on tehtävä.  Tänään on tultu vuoden 2009 kesäpäivän seisaukseen.  Päivät lyhenevät.  Varjot pitenevät.  Näin vuoden kulussa.  Näin – hyvät taivaltajat – ihmiselämässä.

Aistimme ja järkemme tuntuvat sanovan: Kuljemme syksyn sadon kypsymisen kautta kylmään talveen, ikuiseen kuolemaan, yöhön, jota ei enää seuraa aamu.  Tätä toivottomuutta ja tarkoituksettomuutta nousee torjumaan sydämen kaipaus ja ikävä kuolemattomuudesta ja ikuisesta hyvästä osasta.  Evankeliumi räjäyttää pankin.  Evankeliumi on ainoa mielettömän muuttaja mielekkääksi, pohjattoman ikävän muuttaja riemulliseksi odotukseksi tässä lyhyen taivalluksen maailmassa.

Jumalan hyvä uutinen julistaa: Ristin takaa loistaa ylösnousemuksen uusi kirkas aamu.  Koittaa koskaan päättymätön päivä.  Elämän tarkoitus – Sinun elämäsi tarkoitus – on päästä kotiin.  Mikään ai voi eikä saa tulla tärkeämmäksi tätä, eikä estää elämäsi tarkoituksen täyttymistä.  Olet Kristuksen kalliisti lunastama.  Sinulle on avattu taivas.

Tämä on se tausta ja yhteys, jolle tämän sunnuntain aihe ”kutsu Jumalan valtakuntaan” asettuu.

Kun evankeliumi sanoo ”muuan mies” ja ”toinen” ja ”toinen”, saat sovittaa itsesi heidän asemaansa.  Tässä maailmassa me olemme ”muuan mies” ja ”muuan nainen”, haihtuva savu, lakastuva kukka.  Kuka meitä ja elämäämme muistaa ja kaipaa muutaman vuoden tai vuosikymmenen kuluttua?  Mutta olet Jumalalle rakas ja arvokas.  Hän muistaa.  Hän odottaa.  Hän kaipaa.  Hän kutsuu.


”Minä seuraan sinua Jeesus, minne ikinä menetkin”


Tämä innokas ja vilpitön ihminen tarjoutuu itse Kristuksen seuraajaksi.  Hän haluaa olla tosi kristitty.  Opetuslasten tavalla hän ymmärtää: ”Herra, kenen luo me menisimme, sinulla on ikuisen elämän sanat.”  Ei ole muuta tietä Jumalan yhteyteen ja kotiin kuin Jeesuksen seuraaminen.

Mutta onko ratkaisu hätiköity?  Kestävätkö hyvätkään päätöksemme varsinkin, jos ne joutuvat koeteltaviksi ja me erotumme suuresta joukosta, elämän arvomme ovat erilaiset kuin toisilla ja tunnemme olevamme outoja ja vieraita tässä maailmassa?  Tähän kysymykseen Jeesus tuntuu viittaavaan sanomalla: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”

Yksikään ei voi seurata Jeesusta kaikessa.  Hän kulki sijaisen ja lunastajan tien meidän puolestamme.  Se paikka, minkä tämä maailma tarjosi hänelle, oli risti.  Siinä hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Taivaasta tullut ja sinne palaava on täällä koditon, mutta niin on taivaaseen pyrkiväkin.  Kun rakennamme talomme ja asumme niissä, muistammeko, että majatalosta vain on kysymys.  Tämä maailman talot ja tavarat ja tämän maailman jumalanvastainen henki ja elämäntapa eivät saa sydäntämme.

Tunnustamme, että kärsimättömyys ja halu saada esimerkiksi hengellisissä tilaisuuksissa kävijämäärillä laskettuja tuloksi, ovat kiusauksiamme.  Haluaisimme panna vauhtia Jumalan tekoihin.  ”Odota minun sieluni Herraa” on vaikea läksy.  ”Käskemmekö tulen langeta taivaasta ja polttaa kylän, joka ei ota sanomaamme vastaan?”  Tällainen opetuslasten esittämä kysymys on meille luontaista.  Mutta Herra neuvoo siirtymään toiseen kylään.  Vastustajat eivät ole esteitä, jotka on raivattava pois tieltä, vaan lähimmäisiä, joiden puolesta Kristus on kuollut ja joita Jumala odottaa pitkämielisesti pelastuksen osallisuuteen.  Väistymisen ja poissaolon todistus voi hyvinkin heitä puhutella ja herättää totuuden ja armon janon varsinkin kun he huomaavat, ettei Kristuksen todistajien poistuminen tehnyt heidän ja heidän yhteisönsä elämää yhtään onnellisemmaksi kuin ennen.  Kaikki liike Kristusta kohti on Jumalan Hengen työtä.  Meidän tehtävämme on rukoilla ja välittää todistus ja kutsu Jeesuksen kokosydämiseen seuraamiseen.  Kysymys ei ole uskonnollisten asioiden harrastamisesta, vaan koko elämämme kulkusuunnasta.


Seuraa minua


Toisen tapauksen kohdalla Jeesus kutsuu sellaisen, joka hyvinkin voi jo kuulua opetuslapsipiiriin, mutta selkeä päätös puuttuu.  Seuraahan päivän evankeliumikohtaa välittömästi 72 opetuslapsen lähettäminen julistamaan Jumalan valtakuntaa.

Sana ”julistaminen” sisältää lähetystyön ajatuksen.  Kristillinen lähetystyö kohtaa kiusauksen supistua pelkäksi inhimilliseksi ja ajalliseksi auttamiseksi siitä yksinkertaisesta syystä, että sellainen saa yleisen hyväksymisen.  Sen sijaan parannussaarna synneistä ja turvautuminen Jeesuksen sovitustyöhön on ylpeälle ja itseriittoiselle ihmiselle vastenmielistä.  Siksi suuri yleisö torjuu sanoman ja sen todistajat.

”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.”  Tähän pyyntöön Jeesus vastaa yllättävän tylysti: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.  Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”

Kuinka tämä vastaus sopii yhteen 4. käskyn kanssa?  Jeesus eli kulttuurissa, jossa omaisen hautaaminen sivuutti muut tärkeät toimet.  Raamattu kertoo, että Jeesus itse osallistui hautajaisiin.  Hautaus toimitettiin kiireesti viimeistään päivän kuluttua kuolemasta.  Tässä lieneekin selitys.

Seuraajaehdokkaan isä ei vielä ollut kuollut ja siihen voi olla pitkäkin aika.  Jeesuksen kutsuun vastaaminen vain siirretään tuonnemmaksi, siksi kunnes tärkeämmät velvollisuudet ja pakolliset asiat on hoidettu.  Asioiden tärkeys-, suuruus-  ja kiireysjärjestys ei ole vielä kirkastunut.  Jeesus sanoi: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”

Ei ole varaa hidasteluun.  Kutsuun vastaamisen siirtäminen tuonnemmaksi vain kertoo, mikä meille on tärkeää. ”On tärkeämpää kaikki muu, Jumala silloin unohtuu”, todetaan tämän sunnuntain virressä.  Hyvästäkään ei saa tulla parhaan este.

Ellei evankeliumia julisteta, maailmassa on vain hengellisesti kuolleita ihmisiä.  Hautajaiset ilman taivastoivoa ovat lohduton seremonia, mutta voimakas uskon juhla silloin, kun vainaja on saanut kuolla uskossa Jeesukseen.  Raamattu sanoo: ”Me emme sure niin kuin muut, joilla ei toivoa ole.”  Julistamme ylösnousemuksen toivoa.  Siksi hautajaiset ovat kirkon tärkeimpiä saarnatuoleja.


”Seuraan sinua, mutta”


Kolmas henkilö pyytää aikaa ensin jättää hyvästit kotiväelleen.  ”Seuraan sinua, mutta.”  Jeesus vastaa: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Kun Jeesus kutsui tulliaseman Leevin, tämä meidän Matteuksena tuntema opetuslapsi järjesti läheispiirilleen läksiäiset.  Yhtenä ajatuksena oli, että Jeesuksen kutsu tavoittaisi Matteuksen uskosta osattomat sukulaiset ja kaveritkin.

Jeesus palauttaa mieleen yli 800 vuoden takaa hetken, jolloin profeetta Elia esitti kutsun seuraajakseen Elisalle, joka juuri sillä hetkellä pellolla kyntämässä härillä.  Elisakin sai luvan käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltään ja järjestikin ylelliset läksiäiset.  Ei tässä lähimmäisen rakkautta kumota, kaikkein vähiten vanhemmista tai lapsista huolehtimista.  Asian polttopiste on siis muussa kuin kotiväen hyvästelyssä.

Kristuksen seuraaminen ja Jumalan valtakunnan työ vertautuu härillä kyntämiseen.  Vikuroivan härkäparin takana kyntäjä ei voinut vilkuilla taakseen työn tulosta, vaan ote oli oltava tiukka niin auran kurjesta kuin toisella kädellä ohjaimista ja katse suunnattuna eteenpäin, tähtäyspisteeseen.  Vain niin syntyi suoraa vakoa.

Jos jäät kiinni menneeseen, oma kilvoitus ja Jumalan valtakunnan työ ei suju.  ”Unohtaen se, mikä on takana päin, minä riennän kohti päämäärää, kohti voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut”, Raamattu sanoo.  Turvaton ihminen vilkuilee pelokkaana sinne tänne herkkänä ihmisten suhtautumiselle ja sanomisille ja astuu milloin mihinkin suuntaan kohta itsekään tietämättä, missä ja mitä oikein on.  Mutta me emme ole turvattomat.  Meidän turvamme on ikiaikojen Jumala.  Hän kyllä auttaa meitä ja vaikka ei auttaisikaan, jäämme silti hänen käsiinsä.

Jumalan kansa tietää, mitä on takana:  Ei vain ihmisen lankeemus ja sen seurauksena ihmisen ja luomakunnan pahuus, vaan myös Jumalan ihmeelliset pelastusteot.  On Kristuksen ristinsovitus koko maailman puolesta ja on pyhä kasteemme, jossa meidät puettiin Kristuksen puhtauteen.  Ne turvat ovat, pitävät ja riittävät.  Ja on vielä Jumalan uskollisuus.  ”Hän, joka teitä kutsuu, hän on uskollinen.”

Siksi katsomme luottavasti eteenpäin.  Tähtäyspiste on avattu taivas.  Uskon päämäärä on sielun pelastus, niin oman kuin lähimmäisenkin.

                                                                                               Keijo Rainerma