Keijo Rainerma saarnasi: Rauha teille - sanat lämpimät kuin villasukat

Saarna 1. sunnuntaina pääsiäisestä  11.4.2010                           Kankaanpään kirkossa                                                                       Evankeliumi: Johannes 20:19 – 31

Keijo Rainerma

RAUHA TEILLE – LÄMPIMÄT SANAT KUIN VILLASUKAT

Valtaosan asioista me uskomme toisten kertoman perusteella, vaikka emme itse ole nähneet ja kokeneet.  Ihminen ehtii nähdä ja kokea vähän.  Niinpä moni laajentaa kokemuspiiriään esimerkiksi lukemalla kirjoja.  Meidän kodissamme sotilaskotitoiminta on läsnä niin, että silloin tällöin rouva on sotilaskodin kirjastossa useimmiten käsityö matkassaan.  Sotilaskotiliitto täyttää 90 vuotta vuonna 2011.  Huomasin että juhlavuoden kunniaksi sotilaskotisisaret ovat päättäneet kutoa ja jakaa 25000 paria ”tuntemattoman sotilaan villasukkia”.

Kiitämme Jumalaa ylösnousseen todistajista

Jeesuksen ylösnousemus on laatuaan tähän asti ainoa ja ainutkertainen.  Raamatun mukaan vastaavia ylösnousemuksia tulee tapahtumaan runsain määrin tulevaisuudessa, muttei niiden aika ole vielä tullut.  Oikeastaan mitään historiaa ei olisi ilman ensimmäistä tapausta.  Mutta koska toistaiseksi on vain tämä yksi tapaus, sen uskominen todeksi on vaikeaa.  Niin olisi keväänkin uskominen, ellemme näkisi kevään koittavan joka vuosi.

Olisimmepa olleet näkemässä!  Evankeliumit osoittavat, että uskominen oli vaikeaa silminnäkijöillekin.  Eivät uskoneet  opetuslapset Marian todistuksen perusteella.  Ei uskonut Tuomas muiden todistusta.  ”En usko”, hän sanoi, ”ellen näe, kuule ja koske”.  Kun Tuomas sitten viikon kuluttua seuraavana sunnuntaina kuuli ja näki, ei koskemista enää tarvittu.  Tuomas lausuu suun ja sydämen tunnustuksen Herrastaan.  Mutta Jeesus sanoo jotakin sellaista, mikä koskee meitä tässä ja nyt: ” Sinä uskot, koska sait nähdä minut.  Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”  Tuomaalle näkeminen vaihtui uskomiseen, meille usko vaihtuu näkemiseen.  Nyt täytyy vielä vähän aikaa luottaa todistajiin.

Kiitämme Jumalaa näistä todistajista.  Meillä on Jeesuksen ristinkantajan Simon Kyreneläisen ja hänen perheensä todistus, meillä on roomalaisen teloituskomppanian päällikön todistus, ristin ryövärin todistus.  Jos kutsuttaisiin ylösnousemuksen todistajat kuultavaksi oikeudenistuntoon 15 minuutin välein, saisimme jatkaa kellon ympäri tauotta maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään.  Kun olisimme kuunnelleet silminnäkijätodistajia 129 tuntia, kuka kävelisi ulos käräjäsalista vielä epäillen tapahtunutta?

Päivän evankeliumin kirjoittajalla Johanneksella oli mahdollisuus mainita, mitkä asiat häneen tekivät erityisen vaikutuksen.  Johannes ei ehkä ollut ristin juurella koko aikaa, mutta hän näki Jeesuksen kuolevan.  Mutta kun Johannes näki, ettei Jeesukselta katkaistukaan sääriluita kuoleman varmistamiseksi toisin kuin muilta ja tapa oli,  vaan Jeesuksen kylki lävistettiin keihäällä, Johannes säpsähti.  Hän muisti ne Vanhan testamentin sanat, joissa kerrotaan, että juuri näin Messiaan kanssa tulisi käymään.  Pääsiäisuhrista ei ole lupa rikkoa yhtäkään luuta ja ”he katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet”.  Hyvä että Johannes tunsi Raamattunsa.  (Joh 19:35)  Kunpa mekin!  Jos lukisimme Raamattua, tapahtumat lähellä ja kaukana eivät ehkä yllättäisi, mutta varjelisivat huutamasta ja kulkemasta suuren joukon mukana.

Toinen kohta, jonka Johannes erityisesti mainitsee, on käynti Jeesuksen hautaluolassa.  Jos kerran Jeesuksen ruumis oli poissa, pitäisi kait liinoista ja yli 30 kilosta voiteita kovettunut muumiokotelokin olla poissa tai rikottuna haudan lattialla.  Mutta ei!  Pään liina oli eheänä kypäränä paikallaan ja ruumiin peitteet haudan pohjalla.  Jeesus ei ollut vironnut henkiin ja poistunut hautaliinat särkemällä tai ruumista ei ollut varastettu.  Ruumis oli lähtenyt ihmeellisellä tavalla.  Herra oli ylösnoussut!  Torinon tuomiokirkossa säilytettävä ja tänä keväänä näytettävä kääriliina kertoo tästä ihmeellistä tarinaansa.

Perimätiedon mukaan Tuomas matkasi Intiaan, missä omin käsin rakensi kirkon samalla torjuen rakentamisen häiritsijöitä.  Niinpä Tuomaan kristillinen symboli on kirvesmiehen suorakulma ja keihäs.  Tuomas kuoli marttyyrina niin kuin käytettävissä olevien tietojen mukaan muutkin apostolit Johannesta lukuun ottamatta.  Marttyyrit ja haihattelijat eivät kasva samasta puusta.  Ihmiset eivät ole valmiita kuolemaan uskonsa tähden, jos he tietävät olevansa väärässä ja valehtelevansa.  Miksi he eivät palanneet kalaverkkojensa ja perheidensä pariin?  Siksi että ihmeellinen ristin ja ylösnousemuksen sanoma oli vietävä kaikille.  He saarnasivat ja matkasivat, toiset heistä myös kirjoittivat todistuksensa ja he kuolivat uskonsa tähden.  Mitä muuta he vielä olisivat voineet tehdä?

Johannes kirjoittaa: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, ja että teillä, kun uskotte olisi elämä hänen nimensä tähden.”   Meidän osuutemme on siinä, että avaamme Raamatun ja olemme kuulemassa sanan saarnaa.  Pyhän Hengen osuus on siinä, että Hän avaa mielemme ottamaan sanan vastaan ja synnyttää uskon.  On ihmeellistä, että lukiessamme Jeesuksen elämän käsikirjoitusta, tulemme samalla tutustuneeksi oman elämämme suunnitelmaan ja tarkoitukseen.  Kokemuspiirimme laajenee ja rajat ylittyvät.

Mitä Jeesuksen ylösnousemus heille merkitsi

Pääsiäinen oli kristikunnassa vanhastaan suuri kastepäivä.  Ja kasteesta Raamattu opettaa, että siinä meidät yhdistetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen tai voimme sanoa, tehdään niistä ja niiden vaikutuksesta osallisiksi.  Eilen lauantaina vietimme täällä nuorten ehtoolliskirkkoa.  Eilisellä lauantailla on erikoinen latinankielinen nimi, joka voidaan suomentaa ”pois riisutut valkoiset vaatteet”.  Pääsiäisenä kastetut olivat kastetta seuraavan viikon puettuina valkoiseen kastepukuunsa, kunnes albat vaihdettiin ja kristittyjen tehtävä oli arkiasussa sanoillaan ja elämällään antaa todistus uskostaan Jeesukseen.

Mitä usko ylösnousseeseen Jeesukseen sitten merkitsi heille ja kuinka seurakunta syntyi?  Elämässä ei yleensä tapahdu suuria muutoksia ainakaan omasta toimestamme.  Vajaat kaksi kuukautta ristiinnaulitsemisen jälkeen tuhannet Golgatan ja puutarhahaudan naapurikorttelien juutalaiset tunnustavat Jeesusta ja väittävät, että ei uusi uskonto, vaan uusi historian aikakausi on alkanut.  Miksi tuhannet ihmiset, jotka uhrasivat vuosittain eläinuhrin syntiensä sovitukseksi, lukivat Mooseksen lakia viikoittain ja elivät sitä päivittäin, olivat tarkkoja lauantaina sapatin pyhittämisestä, tunnustivat yhden Jumalan ja odottivat Messiasta, joka vapauttaa heidät miehittäjän vallasta, yhtäkkiä luopuvat näistä sosiaalisista rakenteistaan.  He alkavat julistaa, että Jeesus on uhri kaikkien puolesta, Jeesus on ainoa Jumalan lain täyttäjä, ottavat sunnuntain kokoontumis- ja pyhäpäiväkseen, kastavat uskoon haluavat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja ovat valmiit seuraamaan kärsinyttä ja ristiinnaulittua Vapahtajaansa kärsimykseen ja kuolemaan keisarin kuvaa kumartamatta.  Vastaus on Herran ylösnousemus!  Eivät he tehneet näitä pelottavia muutoksia siksi, että niistä olisi ollut heille jotakin hyötyä.  Tapahtui itse asiassa päinvastoin ja he olivat tyytyväisiä entiseen elämäänsä.  Ylösnousemuksen ihme sai heidät katsomaan elämää uudella tavalla.  Kokemuspiiri laajeni ja ahtaat rajat räjähtivät auki.

On erikoista, että nämä ihmiset eivät kokoontuneet yhteen muistelemaan Jeesuksen hienoa persoonaa, kuolemattomia opetuksia rakkaudesta ja taistelua ihmisarvon ja –oikeuksien puolesta, vaan he tulivat yhteen viettääkseen ehtoollista, koska Jeesus oli nöyryyttävällä tavalla teurastettu.  He käsittivät, että Jeesuksen ristinkuolema oli välttämätön askel paljon suurempaan voittoon.  He juhlivat hänen teloitustaan, koska olivat vakuuttuneita siitä, että olivat nähneet hänet ylösnousseena ja elävän ja korotettavan taivaaseen ja tie taivaaseen oli avattu kaikille.  Kun Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti kastettava painui veden alle, he uskoivat, että uusi uskovainen tuli osalliseksi uudesta elämästä.  Uskolle tuli kuuliaiseksi jopa monta pappia ja fariseusta, joista toiset olivat olleet aikaisemmin vastustajia.  Kristittyjen vainoojiakin liittyi mukaan.  Heistä tunnetuin oli Paavali, joka sanoo olleensa viimeisin kaikista, joille Jeesus ilmestyi.  Mutta vaikka ylösnousseen ilmestymiset päättyivät Paavaliin, jäi meille varma ja muuttumaton apostolinen sana.

Ei hätää – kaikki on hyvin

Mutta mitä tarkoitti se, että ”teillä olisi elämä”?  Mitä katetta oli ylösnousseen sanoille ”rauha teille”?  Olihan Jeesus puhunut heille Isästä, taivaan kodista, edeltä menemisestään ja itkun vaihtumisesta iloksi.  Entä sitten?

Teitä on kenties kirkossa tänään niitä, jotka surette kuolleita rakkaitanne.  Joku tai jonkun läheinen on kuullut sairastavansa syöpää.  Jonkun koti on särkynyt, joku suree lapsensa tuhlautuvaa elämää.  Joku kirkkovieras tuntee, että minä olen tällainen, Tuomaan kaltainen.  En oikea uskovainen, ne ovat varmempaa ja lujempaa väkeä.  Minäkö pyhien pöytään – mutta menet kuitenkin.  Voit jatkaa miksi-kysymykset nostattavia asioita.  Jumala tuntuu vastaavan vastakysymyksellä: Herätinkö minä Poikani kuolleista?  Jos on ylösnousemus, on myös taivas.  Jos Jeesus herätettiin kuolleista, myös Matti ja Maija, Minna ja Mikko herätetään!  Nyt avautuivat näköalat Tuomaalle ja Johannekselle ja muille ja se, mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi ”vähän aikaa”.  Elämämme on tuulenhenkäys, lyhyt huokaus, synnytyskipu, hidastuskaista ylösnousemuksen ja iäisyyden edellä.  Tärkein ei ole ajassa, vaan iäisyydessä ja se joka antaa elämänsä Kristukselle ja seuraa häntä, tulee kerran sinne, missä Jeesus jo on.

Mitkä sitten ovatkin teidän sotilaskotisisarten ja muiden kirkkovieraiden ilot ja huolen aiheet tänään, mitä elämä on antanut ja ottanut ja mitä tuoneekin tulevaisuus tullessaan, Jeesus kuiskaa Sinulle: ”Vielä vähän aikaa…koska minä elän, niin tekin saatte elää.” (Joh 14:19)

Kun Jeesus lukittujen ovien estämättä seisoo heidän keskellään ja sanoo ”rauha teille” on kuin hän sanoisi ”ei mitään hätää, kaikki on hyvin”.  Sanat kuin lämpimät villasukat!

Hän näytti heille kätensä ja kylkensä.  Ihmeellistä, että ihmisten lyömät jäljet ovat vielä Jeesuksen ylösnousemusruumiissakin ja ne ovat vielä taivaassakin.  Ne ovat kuin kuitti, jota säilytetään huolellisesti halki ikuisuuksien kalliista maksusta.  Sinusta on maksettu kallis hinta.

Niin kuin Isä lähetti Jeesuksen, lähettää Jeesus omansa.  Lähetystyö on kiitosta Golgatasta.  Matkaan Jeesus antaa kumppaniksi Pyhän Hengen ja tehtävän:  Antaa synnit anteeksi tai kieltää anteeksianto.  Tämän perusteella minäkin Jumalan armoon autettuna ja seurakunnan paimenena julistan Sinulle kaikki synnit anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.  Älä enää palaa entisiin synteihisi, vaan elä uutta elämää Kristuksen todistajana.  Kuulet vain parjatun papin äänen, mutta rohkaistu uskomaan, että anteeksiantamuksen sana on viesti Jumalan valtakunnasta.