Keijo Rainerma saarnasi helluntaina puhdistusta, virkistystä ja voimaa ylhäältä

Keijo Rainerma saarnasi

Helluntaipäivänä 12.6.2011  

Evankeliumi Joh 14:15 – 21

 

PUHDISTUS, VIRKISTYS JA VOIMA YLHÄÄLTÄ

 

Hyvää syntymäpäivää!  Iästään huolimatta päivänsankari voi varsin pirteästi.  On sopiva tapaa viettää seurakunnan syntymäpäivää, helluntaita, tulemalla kirkkoon.  Tervetuloa.

 

Et ole yksin

 

Ihmeellistä helluntaissa oli se, mitä Jeesus sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.” 

 

Ihminen on orpo ja koditon, vailla mitään pysyvää koko sen haihtuvan hetken, jonka matka kehdosta hautaan kestää.  Viimeisten tutkimusten mukaan suomalaiset lapset ja nuoret kokevat olevansa yksin.  Kaverit on, mutta matka isään ja äitiin on pitkä.  On isä ja äiti, mutta on myös orpo olo.  Ilmeisesti lapset ja nuoret herkimmin tässäkin tuntevat ja ilmaisevat sen, mitä oikeasti on.  Vanhemmat ihmiset ovat jo oppineet näytelmän pintajuonen vuorosanoineen ja parkkiintuneet.  Hetkellisyyttään ja katoavaisuuttaan ihminen on yrittänyt lääkitä monin tavoin.  Ääripäissä ovat sen kiistäminen, ettei kuolemaa ole ja sen synkkä toteaminen, että kuolemassa päättyy kaikki.  Tänään elämän muukalaisille tarjotaan kuitenkin vastaus ikävään ja matkakumppani.  Jeesus sanoi: ”En minä jätä teitä orvoiksi.”

 

He eivät enää voineet puristaa hänen kättään ja kiirehtiä hänen kintereillään, mutta helluntai jälkeen he ihmeellisellä tavalla kokivat Jeesuksen läheisyyden.  Ei ollut orpo olo!  Jeesus ei ollut ruumiillisesti heidän kanssaan, mutta hän kuitenkin oli heidän vierellään, jopa ikään kuin heissä.  Oli siis totta hänen lupauksensa, että hän Pyhän Henkensä kautta tulee heidän luokseen, heihin, asumaan heissä.  Pyhän Hengen vuoksi Jeesuksen persoonallinen läsnäolo jokaisessa Jeesus –nimeä tunnustavassa murtaa orpouden.  Pyhästä Hengestä osallinen ei ole enää vieras, vaan Jumalalle rakas.  Maailma ei Jeesuksen läsnäoloa tunne, vaikka orpous ja ikävä onkin sen laulujen aihe.

 

Jos ikinä toivot muutosta jossakin elämäsi tai läheistesi elämän asiassa, helluntai on sinua varten.

 

Helluntaina on kysymys suurista muutoksista.  Omat, ikivanhat, mutta meille niin rakkaat ajatustottumukset on jätettävä hetkeksi sikseen, niin kuin sekin, että persoona edellyttää fyysisen ruumiin.  Jumaluuden kolmas persoona ei tarvitse ruumista, tai kenties hän etsii ruumiikseen ihmisen kädet, jalat, silmät, suun.  Uskaltaisimmeko asettua hetkeksi tietämisen sijasta kysyjän ja odottajan paikalle?  Tapahtuisi se, mitä tapahtuu helluntaina ympärillämme.  Huomaamme kesän tulleen.  Sydänten kevät, helluntai!  ”Minä kirjoitan lakini heidän sydämeensä” sanoi profeetta Herran sanana. (Jer 31:31-34)

 

Kun ensimmäinen kristillinen helluntai tapahtui, seuraus oli se, että ”jokainen kuuli puhuttavan omalla kielellään” ja julistettiin ”Jumalan suuria tekoja kunkin omalla kielellä”.  Silloin he ymmärsivät: evankeliumi koskee juuri minua.  Jumalan suuret teot ei vain maailmassa ympärillämme, vaan ennen muuta Jeesuksen elämässä ja kuolemassa ovat tapahtuneet mnun hyväkseni.  Minua Jeesus ajatteli käydessään Golgatalle. Tämä tunto on ainakin Pyhän Hengen vaikutus ihmisessä.

 

 

Kehotuksilla ja ryhdistäytymällä, itsekurilla ja hyvillä päätöksillä voidaan saada aikaa kilttejä miehiä ja herttaisia naisia, mutta ei puhdasta, uutta ja elävää sydäntä, josta Raamattu puhuu.  Sellaiseen tarvitaan uudestisyntyminen, jonka Pyhä Henki vaikuttaa evankeliumin kautta.

 

Voimme korjata virheitämme ja ryhtyä rehellisiksi, sovittaa rikkeitämme ja pyytää anteeksi laiminlyöntejämme ja muutoinkin alkaa käyttäytyä kristityn tavoin.  Mutta sellainenhan tekee meistä yhtä vähän kristityn, kuin tekee morsiamen pelkästään se, että pukeutuu hääpukuun tai kuninkaallisen se, että esiintyy prinssin elkein.  Sehän tarkoittaa vain pesunkestävää fariseusta, tekopyhää teeskentelijää.

 

Emme kaipaa muodollisuuksia, kaikkein vähiten tympäisevää, pikkusievää siunailua ja jeesustelua.  Tarvitsemme teeskentelemätöntä, todellista, sellaista, jossa sanoillamme ja teoillamme on ikään kuin sydämen kate.  Falskia rakkautta, joka todellisuudessa on kiinnostunut vain itsestään, läheisistään ja asemastaan, on maailma täynnä.

 

Tajuamme ongelmia ja epäkohtia omassa ja toisten elämässä.  Mutta tyydymme etsimään ulkonaisten olojen muutosta, vaikka tarvitsemme sisäistä muutosta.  Helluntai asettaa uudet ihmiset vanhaan ympäristöön!

 

Kuuliaisuus Jeesuksen käskyille Jumalan rakkauden kotina

 

Pyhän Hengen todellisuuden voi tunnistaa rakkauden ketjusta: Isä rakastaa Poikaa, Poika rakastaa Isää ja niitä, jotka kuulevat hänen sanansa.  Jeesuksen seuraajat rakastavat Herraansa ja hänen Hengessään toisiaan.  Tämä rakkaus on Jumalan ainoa asunto maailmassa. (14:23)  Ihmisten rakentamat majat katoavat, mutta rakkaudessaan Jumala asuu ja majoittaa meidätkin siihen ennen lopullisen kodin iloa.

 

Rakkaus ei ole sanoja ja teoriaa.  Tähän asti Jeesus on puhunut rakkaudestaan opetuslapsiin.  Tämä rakkaus – eivät sotamiehet – vei Jeesuksen ristille.  Tämä rakkaus on kaiken perusta ja lähtökohta.  Nyt ensi kerran tässä evankeliumissa Jeesus puhuu oppilaiden rakkaudesta Mestariinsa ja rakkaudesta, joka johtaa välttämättä Jeesuksen käskyjen noudattamiseen.  Oikeaa ja elävää uskoa seuraavat oikeat ja elävät teot.  Rakkauden teoista tulee keskeinen aihe Johannekselle.  ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä.” (1 Joh 5:2.3)  Rakastaa Jumalaa on yhtä kuin rakastaa hänen lapsiaan.  Rakastaa Jeesusta on yhtä kuin rakastaa hänen seuraajiaan.  Rakkaus on kuin suuri seteli: se on muutettava asioimiskelpoiseksi pikkurahaksi.  Rakkaus muuttuu teoiksi, mutta millaisiksi?  Jumalan käskyjen mukaisiksi teoiksi.

 

Kysymykseen, kuinka voin rakastaa oikein, ei anna vastausta oma harkintamme tai tunteemme.  Etsimme omaa etuamme siinäkin, mitä nimitämme rakkaudeksi.  ”Kultaisen säännönkin”  (”Mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille.”) soveltaminen on nykyisin ongelmallista, koska on niin paljon itsetuhoista käyttäytymistä.  Siitä voimme olla varmat, että Jumalan käskyt ja todellinen rakkaus eivät voi koskaan olla ristiriidassa keskenään.  Ristiriidat ovat meissä.

 

Jeesus on omiensa auttaja, puolustaja, heidän asiansa ajaja. (1 Joh 2:1)  Jätä asiasi hänen ajettavakseen, sillä hän ei asiaasi häviä.  Mutta Jeesus on nyt puolustajamme taivaassa.  Siksi Jumala lähetti omilleen toisen puolustajan, Totuuden Hengen.  Tälle maailmalle Pyhä Henki on käsittämätöntä, mutta opetuslapset ymmärtävät sen olevan sitä, että he ovat Jeesuksessa ja Jeesus on heissä.

 

Apostolien teot on riemullista luettavaa siitä, mitä merkitsi helluntai, Jeesus seuraajissaan, opetuslapset Pyhän Hengen käytössä, uudet ihmiset vanhassa ympäristössä.  Tuntuu kuin Pietari ja Johannes temppelin portilla olisivat vähintään yhtä hämmästyneitä kuin parantunut rampakin. (Apt 3)  Yhä uudestaan he täyttyvät Pyhällä Hengellä.  Kysymys ei ole paketista, vaan elävän veden virrasta.  Muuta panevat merkille Hengen täyteyden, eivät he itse.  He eivät saarnaa Hengestä, vaan Kristuksesta.  Tämä oli myös Paavalin lempiaihe: Kristitty Kristuksessa ja Kristus kristityssä.  Selittämätöntä, mutta todellista.

 

Helluntai on normaalikristillisyyttä

 

Allergisuudessa helluntaille omassa kirkossamme voi olla syynä ainakin kaksi asiaa.  Ensinnäkin Pyhän Hengen toiminta voidaan sekoittaa ihmisen psyyken ja tunne-elämän liikkeisiin.  Merkkejä näistä kokemuksista on voitu suorastaan vaatia ja niin hengellisistä tilaisuuksista on voinut tulla näytöksiä.  Evankeliumissa on kuitenkin enemmän kuultavaa kuin nähtävää.  Näytöt varautuvat pääasiassa arkisen elämän keskelle muiden nautittavaksi hedelmäksi.

 

Kuin vastavetona oma kirkkomme on vierastanut tunnevaikutuksia.  Seurauksena muodollisuutta, kuivuutta ja erämaata.  Esillä on ollut joulu ja pääsiäinen – Jeesus puolestamme – mutta ei helluntai, se, mitä Jeesus vaikuttaa meissä.  Kuume ja kummallisuudet ovat säikyttäneet toiset alilämpöön ja järkeilyyn.  Kristillisesti tervettä ja viisasta on palata helluntaihin, sillä helluntai on normaalikristillisyyttä.  Me olemme tehneet siitä kummallisuutta.

 

Toiseksi ne kehykset, joissa Pyhän Hengen lahja ensin saatiin, tekevät helluntaista vaikean.  Puhupa keskitason ihmiselle humauksesta ja tulisista kielistä ja hän kysyy, entäs sitten paitsi, että vaivalloinen kielten opiskelu voidaan lopettaa.  Keskeistä eivät ole kehykset, vaan Pyhän Hengen saamisen vaikutus.  Seuraus oli se, että ihmiset kysyivät ”mitä on tehtävä pelastuakseen”.  Siellä, missä Pyhä Henki toimii, ihmiset havahtuvat juuri tähän kysymykseen: Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?  Tämä kysymys ja jumalayhteyden löytäminen ovat Pyhän Hengen keskeisiä vaikutuksia.  Syntyi usko, ilo ja rakkaus, joka ilmeni Jumalan käskyjen mukaisena elämänä.

 

Damaskus on yksi maailman vanhimmista asutuista kaupungeista.  Pitkän iän salaisuus on kaupungin vieressä oleva vuoristo ja sieltä virtaava vesi.  Vesi johdetaan kaupungin läpi niin, että virkistyksen ohella kaupunkia alati puhdistetaan ja vesi tuo voimaa teollisuuden rattaisiin.  Kaupungille siis annetaan puhdistusta, virkistystä ja voimaa ylhäältä.  Tästä helluntaissa on kysymys.  ”Jos joku janoaa, hän tulkoon ja juokoon!”  Tästä alkaa todellinen muutos ja uudistus ihmisessä, kodissa, kirkossa yhteiskunnassa.  Puhdistus, virkistys ja voima annetaan ylhäältä, Jumalalta.

 

                                                                                                Keijo Rainerma