Keijo Rainerma saarnasi 22.1.2012 Kankaanpään kirkossa

Saarna 22.1.2012 Kankaanpään kirkossa

Keijo Rainerma

3. sunnuntai loppiaisesta, presidentin vaalin 1. Kierroksen vaalipäivä

Evankeliumi: Markus 1:29 – 39

 

ANOPIN KIRKKOKAHVILLA

 

Veljekset Simon (Pietari) ja Andreas olivat hyvin sisäistäneet kaiketi jo äitinsä opetukset: tullaan suoraan kotiin ja kotiin voi aina pyytää kavereita.  Teksti alkaa: ”Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin.  Jaakob ja Johannes olivat mukana.”

 

Kapernaumin raunioilla turisteille näytetään paikkaa, jossa Pietarin talon arvellaan sijainneen.  Kaivausten päälle pylväitten varaan on nyttemmin rakennettu lentävän lautasen näköinen katolinen kirkko.  Pietarin talon vieressä on Kapernaumin synagogan rauniot.  Paikalla kaiketi sijaitsi Jeesuksen ajan synagoga.

 

Taisivat Sebedeuksen ja Salomen pojat Jaakob ja Johannes olla Simonin ja Andreaksen kavereita lapsuudesta saakka.  Nyt kun pojat olivat aikuisiässä ja ainakin Simon oli solminut avioliiton, he olivat kohdanneet Jeesuksen ja sitä myöten synagogakin oli jälleen tullut tärkeäksi.

 

Itsehoitomenetelmät eivät riitä

 

Tästä rakentuu kristityn, Jeesuksen seuraajan kolmikanta: koti, kirkko ja verstas.  Arkisin me hoidamme työmme ja pyhisin Kristus hoitaa meitä.  Siksi tulemme kirkkoon.  Mutta meitä on täällä vain pieni kirkkoväki (158) suhteessa koko kaupungin väkeen.  Niin, ajatelkaa, kuinka paljon hoitamattomia ihmisiä on meidän ”kapernaumissamme”, ja jaksaminen ja elämän jälki on sen mukaista.  Monet kuvittelevat, että  itsehoitomenetelmät riittävät.

 

E ihme, että maan lapsia painavat huolet ja yksinäisyys.  Yli 70000 lasta on maassamme lastensuojelun avohuollon piirissä ja 18000 lasta ja nuorta asuu kodin ulkopuolella lastensuojelullisista syistä.  Herkimmät oireilevat hoitamattomuutta ensin ja voimakkaimmin.  Kansa käy valitsemaan itselleen johtajaa tilanteessa, jossa kannetaan syvää huolta eurosta ja Euroopasta, mutta lapset ovat heitteillä.  Kansalaiset kuulivat vaalikeskusteluissa paljon tasa-arvosta, mutta kadottivat elämän arvonsa.  Kansalaisia on varoitettu syrjinnästä, mutta ihmiset itse syrjäytyvät elämästä eivätkä tunnista enää elämän oikeaa ja väärää.  Työmarkkinoilla he tuntevat kolmikannan, mutta elämää hoitava kolmikanta, koti, kirkko ja verstas on heiltä särkynyt.

 

Ei ole ihmisten vika, että kirkkomme ovat tyhjentyneet ihmisistä, sillä kirkkomme ovat tyhjentyneet evankeliumin sanomasta.  Tilalle ovat tulleet perinteet ja eettiset arvot ja moraalinen paatos.  Mutta etiikka ei elätä.  Meidän pappien ja saarnaajien on nyt mentävä itseemme ja rukoiltava ruokkivaa sanaa, sanomaa Jumalalta tämän kansan lapsille.

 

 

 

 

Äidit – tulevaisuuden tekijät

 

Miehet palaavat synagogasta.  Jeesus kutsutaan kirkkokahville kotiin.  Mukava mennä kotiin, jossa Simonin rouva ja muut odottavat.  Synagogapalvelukset olivat tuolloin miesten asiaa.  Mukava myös kotona oli odottaa, sillä arvelen, että rouva oli pannut merkille, kuinka synagogassa esillä ollut Jumalan, avioliitonkin asettajan, hoitava sana sai Simonissa ihmeitä aikaan.  Perheessä vastuun ottava ja palveleva rakkaus, keskinäinen hellyys, huomaavaisuus ja kunnioitus pysyivät yllä ja kasvoivat kodin ja kirkon säännöllisessä vuorovaikutuksessa.  Ja koska jokaisella asialla on aikansa myös perhe-elämässä, vähän myöhemmin kotiäidin elämä muuttui, kun hän miehensä matkassa vei evankeliumin ilosanomaa.  Ehkä hän piti naisten raamattupiiriäkin ja puhui naisten kahvilassa.  Simonin rouva varmaan kertoi tästä yhdestä sapatistakin.

 

Rukous johtaa suuriin asioihin

 

Paitsi sunnuntaitunnelmaa, kodissa olivat vastassa myös tavalliset huolet: anoppi, sairaus ja jaksamista koettelevat kotityöt.  Hän, joka Simonin rouvalle oman äidin lisäksi oli puolisona ja äitinä olemisen mallin ja eväät antanut, nimittäin anoppi, makasi silloin kuumeessa.  Kuinka suuri valta äideillä onkaan vaikuttaa ei vain kotinsa tunneilmastoon, vaan tulevaisuuteen.  Vanhan testamentin Samuelin ja hänen äitinsä Hannan tarina on lähtemättömällä tavalla osoittanut, kuinka kokonainen kansa oli tuuliajolla ja joutui tyytymään vain humpuukiin ja hömppään vailla todellista johtajaa, koska ei ollut äitejä, jotka olisivat kasvattaneet lapsistaan johtajia.  Tarvittiin Hanna, jotta saatiin Samuel!

 

Sairaasta anopista kerrottiin heti Jeesukselle.  Näin uskovaiset yhä toimivat.  Kun mielessä on ihminen tai asia, suuri tai pieni huoli, siitä kerrotaan heti Jeesukselle.  Ja koska Jeesus kehotti jakamaan rukousaiheet uskon ystävien kesken ja yhdessä sopimaan, mitä rukoillaan, niin kristityt toimivat niin.  Vaikkei sairaus lähtisikään, saa sairastava ja esirukoilijansa jäädä kuitenkin Jumalan haltuun.

 

Kirkkomatkalla, kirkkokahvilla, sairaudella ja rukouksella oli monta seurausta.  Sairaus parani ja anoppi alkoi palvella.  Elämä tapahtuu pienten ja suurten ihmeiden keskellä.  Ihmeet tulevat havaittaviksi, kun sydämet avautuvat.  Palvelumieli ja halu toimia lähimmäisten hyväksi syntyivät.  Velvollisuudet astuvat oikeuksien edelle.  Arkinen elämä saa merkityksen ja eväät.  Paljastuu elämän salaisuus: elämä toisia varten.  Jos tämä voi tapahtua anopissa, eikö muissakin!

 

Kuuman päivän käännyttyä iltaan tuotiin kaikki sairaat ja ”pahojen henkien vaivaamat”.  Sairaudet ja sairaat ovat meillekin tuttuja.  Oletko koskaan tuntenut sinua vaivaavan ”pahan hengen”?  Yhä uusien ihmisten silmät ja sydän avautuvat näkemään, että minä itsehän sitä Jumalan armoa, apua ja elämän muutosta tarvitsen.  Toisia ihmisiä en voi muuttaa ja itseänikin kovin vähän.

 

Kohta koko kaupunki – siltä evankeliumin mukaan tuntui – oli liikkeellä.  Jeesus kohtasi yhden ihmisen ja yhden kodin ja sai koko kaupungin.  Me seurakunnassa ja kirkossa mietimme, kuinka tavoittaisimme koko kaupungin, emmekä saa edes sitä yhtä anoppia.

 

Suurta on se, että elämänsä epäonnistumiset, väärät valinnat ja hylkäämiset tunteva ja syyllisyyden taakkaa kantava saa Jeesuksen sovitustyön tähden uskoa kaikki synnit anteeksi ja saa alkaa Jumalan armon varassa tästä hetkestä uutta elämää Jumalan hyvää tahtoa seuraten ja johdatusta rukoilleen.

 

Voi hyvinkin tulla päivän lukujärjestykseen muutoksi.  Raamattu sanoo: ”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeää, Jeesus nousi ja lähti ulos.  Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin ja rukoili siellä.”  Entisen ateistin, sittemmin kristityn, mm. Narnian kirjoittajan, C.S. Lewisin mukaan Jumalan poissaolon edistämiseen on varmat keinot näin: ”Vältä hiljaisuutta, vältä yksinäisyyttä, vältä kaikkia totunnaisesta pois johtavia ajatuskulkuja.  Keskity rahaan, seksiin, asemaan,  terveyteen ja ennen kaikkea kärsimiisi vääryyksiin.  Pidä radio päällä.  Elä aina joukon keskellä.  Käytä paljon rauhoittavia.  Jos sinun on luettava kirjoja, valitse ne tarkoin.  Turvallisempaa on kuitenkin keskittyä lehtiin.  Mainoksista saa paljon apua, erityisesti niistä, joissa houkuttimina on seksi ja snobbailu.”

 

Alkaneena vuonna etsimme aikaa hiljaisuudelle, rukoukselle ja Raamatulle, koska haluamme elää lähellä Jumalaa, kuulla hänen puhettaan ja seurata hänen tahtoaan.  Olemme olleet hedelmätön puu – Raamatun vertausta lainatakseni – mutta suuri puutarhuri Jeesus Kristus on puhunut Jumalalle puolestamme: ”Anna sen olla vielä tämä vuosi!  Jospa se tänä vuonna tekee hedelmää!”  Kuinka haluaisit aikasi käyttää, jos tietäisit, että tämä vuosi on viimeisesi?