Kaikella on aikansa

KAIKELLA ON AIKANSA

Siunattua uutta vuotta.  Kalenterivuosi on vaihtunut.  Opettelemme kirjoittamaan 2009.  Kristikunta laskee vuotensa Herramme syntymästä.

Olkoon alkanut vuosi taloudellisista ja muista uhkakuvista huolimatta onnellinen.  Parhaimmillaan niukempi talous voi merkitä enemmän elämän sisältöä.

Kirkossa aloitamme uuden vuoden samalla tavalla kuin kristitty pyrkii alkamaan jokaisen uuden päivän: Jeesuksen nimessä.  Se merkitsee iloista vastausta Jeesuksen lupaukseen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30 vuoden ikäisenä, hän toimi ensin puolisen vuotta samaan aikaan Johannes Kastajan kanssa.  Sitten tapahtui muutos, josta päivän evankeliumi kertoo.  Evankeliumi on Matteuksen evankeliumin  4. luvun jakeet 12 – 16.

Evankeliumeista huomaa, että Johannes Kastajan – Jeesuksenkin kastajan – vangitseminen ja sitä seurannut marttyyrikuolema tekivät Jeesukseen ja opetuslapsiin voimakkaan vaikutuksen.  Opetuslasten mielissä ajattelen olleen ainakin kaksi kysymystä.  Ensinnäkin kuinka Jumala sallii profeettansa, rohkeasta parannussaarnastaan huolimatta – tai sen tähden – menestyvän todistajansa väkivaltaisen lopun?  Johanneksen työ oli tuloksellisimmillaan: väkeä virtasi hänen luokseen.  Mitä ihmisen loukkaantuminen liittyneenä pahansuopuuteen voikaan saada aikaan?  Miksi Jumala tuntuu istuvan käsiensä päällä, vaikka hänen palvelijansa saa kärsiä hirmuhallitsijan vallankäytön alkoholinhuuruisista oikuista ja huutavista vääryyksistä?  Tämä kysymys ei ole jättänyt kristittyjä rauhaan myöhempinäkään aikoina.

Jumalalla näyttää olevan varaa siirtää sivuun parhaitakin saarnaajiaan.  Heillekin on oma aikansa.  Sen sijaan Jumala on pitkämielinen, pidättyväinen ja kärsivällinen suoranaisia vastustajiaan, kieltäjiään ja pilkkaajiaan kohtaan.  Tämä taivaallinen viivyttely on ollut kristityille vaikea asia.  Mutta kuinka sitä tarvitsemmekaan!  Se aika, jonka saamme, on Jumalan pitkämielisyyden ja armon meille antamaa aikaa!

Toinen kysymys opetuslasten mielessä lie ollut: Johannes on vangittu.  Mitä tekee Jeesus?  Heidän ei tarvinnut odottaa vastausta tähän kysymykseen kauan.

Jeesus siirtyi eteläisemmästä Juudeasta ja Jerusalemin läheisyydestä pohjoisempaan Galileaan.  Pakenemisesta ei varmaankaan ollut kysymys, sillä Johanneksen vangitsija Herodes Antipas hallitsi molempia alueita.  Ennemmin kysymys oli siitä, että nyt kun Johanneksen pelastuspalvelu oli tullut päätökseensä, Jeesus alkoi oman pelastustyönsä, joka oli muuttava maailman ja meidän asemamme Jumalan ja ihmisten edessä.  Näin Jeesus vastasi Herodekselle, joka vaientaessaan Johanneksen saattoi kuvitella vaientaneensa itse asian.

Vastoinkäyminen ja suru, kärsimys, suoranainen karu pahuus, väkivalta, epäoikeudenmukaisuus, yhtä hyvin kuin jumalankielteisyys ja väljähtynyt muodollinen uskonnollisuus olivat Jeesukselle haaste, kutsu pelastavaan työhön.  Ihmisten on saatava tietää suuremmasta ja paremmasta.  Valheella ja väkivallalla sen paremmin kuin mammonan ahneudella ja itsekkyydellä ei ole viimeistä sanaa.  Pysyvää ovat Jumalan sana, Jeesus ainoana tienä Jumalan luo ja usko, toivo ja rakkaus.  Ne ovat pysyvää ja kestävää myös alkaneena vuotena.  Tarvitset Jumalan antamat elämän välttämättömät lämpimät peruseväät: uskon luottamuksena Jumalaan, rakkauden Jumalan vaikuttamina hyvinä tekoina ja toivon, joka kantaa iankaikkiseen elämään asti.

Johannes saarnasi erämaassa.  Sanoma, syyllisyyden tunto ja uuden elämän kaipuu saivat ihmiset tulemaan hänen luokseen.  Jeesus lähti tiheään asutun Galilean ihmisten luo.  Kapernaum oli kauppareitin varrella.  Galilea oli avoin kaupalle ja aatteille.  Siellä ihmiset eivät olleet jumittuneet poliittisiin ja uskonnollisiin ajatustottumuksiinsa samalla tavalla kuin Juudeassa, poliittisen ja uskonnollisen vallankäytön keskuksen, Jerusalemin läheisyydessä.

 Jerusalemissa suorastaan halveksittiin Galileaa mm. siksi, että Galileassa asui paljon myös pakanoita eli ei-juutalaisia.  Monet heistä kyllä sopeutuivat ympäristön uskonnollisiin tapoihin, muttei se merkinnyt sen enempää.  Galilealaisten luo Jeesus meni.  Olisiko tässä viesti myös meille.  Jeesus sanoo lähetyskäskyssään ”menkää” eikä ”odottakaa, että he tulevat”.  Menkää ihmisten luo, ensin lähelle, sitten kauas.

Evankelista muistaa profeetan sanat muukalaisten Galileasta, missä pimeydessä asuva kansa näkee suuren valon ja kuoleman varjon valaisee elämän kirkkaus.  Raamatun profeetalliset sanat toteutuvat jokainen ajallaan myös meidän aikanamme ja alkaneena vuonna.  Sattumalle ei ole jätetty tilaa.  Sinun alkanut vuotesi on jo nyt kokonaan näkyvissä Jumalan näyttöruudulla.  Emme saa vastauksia kaikkiin kysymyksiimme.  Jos saisimme, mitä sitten tekisimme?  Mutta saat uskoa Jumalaan ja saat luottaa.

Alkanut vuosi voi hyvinkin tuoda kokemuksen siitä, että kuulut pimeydessä vaeltavaan kansaan.  On kysymys mielen ja hengen pimeydestä, näköalattomuudesta.  Kulkukelpoinen tie on kadonnut.  Ihminen ja elämä on hauras.  Alkanut vuosi voi tuoda tullessaan kasvavaa osattomuutta ja syrjäytymistä.  Muukalaisia maassamme eivät ole vain Suomeen tulleet maahanmuuttajat tai ne joukossamme, joille ainoat ystävät löytyvät nettisivuilta.  Elämän muukalaisia ovat myös ne, jotka eivät tiedä, miksi elävät ja minne ovat matkalla.  Varjot ulottuvat myös alkaneeseen vuoteen.  Vanhenemme, rapistumme, sairastamme.  Vahvimmat, vauraimmat ja fiksuimmatkin ovat vain kuoleman varjon kansaa.

Meidän, maan muukalaisten luo on tullut Jeesus.  Ymmärtämättömyydessämme teemme hänestä muukalaisen ja luulemme itse olevamme kotonamme.  Hän tuli siksi, että oikea kotimme on Jumalan luona taivaassa.  kenenkään ei huonoutensa ja syntiensä vuoksi tarvitse jäädä osattomaksi ja ulkopuolelle.  Ulkopuolelle ei tule jättäytyä myöskään siksi, että loukkaantuu ja pettyy jonkun kanssamatkaajan vikoihin.  Liity toiviomatkalaisten joukkoon, sillä saat uskoa menneen ajan kaikki synnit anteeksi, koska Jeesus on syntivelkasi maksanut.  Saat armahdettuna syntisenä, vapaana Jumalan lapsena alkaa vuoden.  Pysy Jumalan kansan matkasaatossa vaikka laitimmaisena kulkijana, sillä tarvitset sen yhteyden ja yhteisöllisyyden, jonka Jumala on nähnyt hyväksi antaa meille seurakunnassa.

Hätkähdyttävästi evankeliumi kertoo, ettei Jeesus jäänyt enää Nasaretiin, eikä tiedetä hänen siellä tämän jälkeen enää käyneen.  Maalla ja maakunnalla, kaupungilla ja kylällä on oma etsikkoaikansa samoin kuin jokaisella ihmiselläkin.  Silloin Jumala kutsuu tuhlaajalapsia ja hyvä paimen etsii kadonneita.  Jos tänä vuonna saat etsikkoajan, älä tuhlaa sitä, sillä silloin et tuhlaa vain aikaa, vaan iäisyyden.