Tom Nymanin saarna Kankaanpään kirkossa  3.sunnuntai pääsiäisestä, Jes.40:26-3

Oletko joskus jäänyt miettimään näissä sanoissa annettua lupausta, jonka mukaan Herraa odottavan ihmisen ei tarvitse uupua eikä väsyä? Voiko tämä merkillinen lupaus todellakin pitää paikkansa? Millainen on se voima, jonka Herra omilleen antaa, kun moni meistä taitaa usein kokea vain heikkoutta siinä, missä kaivattaisiin voimaa? Voimaa ja vahvuutta tuntuu monasti olevan aivan muualla kuin siellä, missä turvataan Herraan.

 

Me vietämme tänään työväen kirkkopyhää, joka tuo mieleen myös sen voiman, jota tarvitaan työssä jaksamiseen. Lukemattomat ovat varmaan ne rukoukset, jotka ovat nousset sydämistä ansiotyön haasteista selviämiseksi. Monet ovat kuitenkin työssään uupuneet ja joutuneet jäämään siitä kokonaan sivuunkin.

 

Moni on pyytänyt Jumalalta voimaa myös sairasvuoteesta noustakseen. Jonkun voimat ovat sen myötä palanneetkin, mutta on myös niitä, jotka eivät ole sairasvuoteesta nousseet.

 

Kun taakkojen alta nousseisiin rukouksiin ei ole tullut toivottua vastausta, on heikkoina hetkinä voinut nousta mieleen samanlainen ajatus kuin Israelin kansalla: "Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä."

 

Jumala on usein merkillisen salattu ja käsittämätön, eivätkä Hänen tiensä ole  meidän teitämme. Jumalan tapa toimia meidän elämässämme ei ole likimainkaan aina sellainen kuin me odottaisimme. Herra kuljettaa omiansa joskus niin merkillisesti, ettei ihmissilmä kykene näkemään siinä välttämättä minkäänlaista johdatusta. Nämä ovat niitä aikoja, jolloin me joudumme todella kysymään, missä se Jumala oikein on. Onko häntä missään ja jos on, onko hän kenties meidät jo hyljännyt. Nämä ovat kipeitä kysymyksiä, joiden keskellä meillä on vaara tulla kyynisiksi ja menettää suorastaan uskomme.

 

Ja kun tällaisen kriisin keskellä tapaa jonkun, jonka mielestä uskovan ihmisen elämässä ei pitäisi tällaisia ahdistuksia ollakaan, ollaan pian aivan maahan lyötyjä. Menestysteologian hirvittävyys onkin juuri siinä, että sillä ei ole tarjota ahdistuneelle ihmiselle oikeastaan minkäänlaista lohdutusta, vaan tavallansa vain moite siitä, että ahdistetun ihmisen uskokaan ei ole oikeaa. On toki hyvä pysähtyä ainakin joskus pohtimaan, olenko todella kristillisessä uskossa, koska ilman sitä emme voi päästä taivaaseen Jumalan luokse. Mutta uskossaan ahdistetun tulee saada ennen kaikkea kuulla evankeliumia Kristuksen täytetystä sovitustyöstä, jonka varaan saa jäädä ahdistuksienkin keskellä lepäämään.

 

On myös hyvä muistaa monia Raamatun kohtia, jotka kertovat meille merkillisestä Jumalan johdatuksesta. Joosefin myivät hänen omat veljensä orjaksi Egyptiin. Tähän kätkeytyi kuitenkin aivan erityinen Jumalan johdatus, joka tuli esille tulevina nälkävuosina. Päästyään Egyptissä korkeaan asemaan ja annettuaan veljilleen anteeksi Joosef saattoi pitää huolta heidän ja vanhan isänsä toimeentulosta.  

 

Vieläkin merkillisemmästä johdatuksesta kertoo meille Jobin kirja, jossa raskas menetys toisensa jälkeen kohtaa Jumalaan turvaavaa Jobia. Hän menettää lapsensa ja omaisuutensa ja päätyy sairastuttuaan jätekasalle kaapimaan ruumiiseensa tulleita märkiä paiseita. Vieläpä hänen vaimonsakin sanoi: ”Kiroa Jumala ja kuole pois.” Job ei kironnut Jumalaa, mutta olisi kyllä halunnut kuolla kärsimyksien ylittäessä hänen voimavaransa. Merkillistä kyllä, Job ei näytä saavan kunnon vastausta kärsimyksensä tarkoituksesta edes jälkikäteen.

 

Tämän kaltaisten kertomusten valossa me voimme kuitenkin käsittää, ettei Jumalan suosiossa olemista voi mitata elämässämme kokemamme menestyksen, vahvuuden tai rohkeuden perusteella. 

 

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että meidän pitäisi elää jatkuvassa epävarmuudessa. Varmuus Jumalan suosiosta löytyy meille Hänen sanansa armolupauksista ja Herran meille asettamista sakramenteista, jotka julistavat meille Jeesuksen sovitustyöllä ansaittua täydellistä anteeksiantamusta. Vain sen turvissa on syntinen taivaskelpoinen. Tämä anteeksiantamus on myös sinua ja minua varten. Ja Jumalan hyvä tahto on se, että me siihen rohkeasti turvautuisimme. Uskoen, että kaikki, mikä muuten erottaisi meidät Jumalasta, on täysin sovitettu.  Ja kun kaikki meidän syntimme on otettu pois Herran silmistä, ei voi  olla mitään estettä sille, että Herra todellakin voi ja tahtoo meitä siunata. Syntien anteeksiantamukseen turvatessamme me saamme olla varmat siitä, että koko elämämme on Jumalan hyvissä käsissä.

 

Se, mikä tässä maailmassa näyttää väkevältä, ei ole sitä ilman muuta Jumalan silmissä. Kaikkivaltias Jumala voi tehdä voimakkaasta yhdessä silmänräpäyksessä heikon. Vielä ihmeellisempää kuitenkin on se, että Jumalan voima voi olla todellisuutta siellä, missä me ihmiset näemme ja tunnemme pelkkää heikkoutta ja vapisemme. Apostoli Paavali kirjoittaa 1. korinttolaiskirjeessä vanhan käännöksen mukaan ”… ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista…” (2:3-4) Pelokkaasta Paavalista välittyi voima, joka ei ollut hänen omaansa.

Vahvin kristillinen todistus ei ole välttämättä siinä, missä ihminen on vahva ja rohkea. Se, että joku säilyttää uskonsa suuren kärsimyksen ja heikkouden keskellä, voi olla vielä paljon suurempi todistus varsinkin niille, jotka ovat samanlaisten taakkojen painamia. On Jumalan ihmettä, että taivasmatka saattaa jatkua inhimillisesti ottaen hyvinkin vaikeiden olosuhteiden keskellä.

Luther selittää Lukkaan evankeliumista (Luuk.1:51) löytyvää sanaa ”Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan” näin:

"Tämän työn Jumala tekee maailman kahdenlaisten osien välillä, oikeamielisten ja pahojen. Hän sallii kunnollisten tulla voimattomiksi ja nujerretuiksi, niin että jokainen ajattelee heidän loppunsa tulleen. Juuri siinä samassa hän on voimakkaimmin läsnä, niin kätkettynä ja salaa, etteivät nekään, jotka sortoa kärsivät, sitä tunne, vaan uskovat sen.

Siinä on Jumalan täysi voima ja koko hänen käsivartensa. Sillä mistä ihmisen voima kaikkoaa, sinne pääsee Jumalan voima sisään ja usko on siellä ja odottaa sitä. Kun painostus loppuu, tulee ilmi, millainen voima heikkouteen on kätkeytynyt. Katso, siten Kristus tuli voimattomaksi ristillä ja juuri siinä hän teki suurimman voimatekonsa: voitti synnin, kuoleman, maailman, helvetin, perkeleen ja kaiken pahan.

Toisaalta Jumala sallii noiden toisten kohota suuriksi ja mahtaviksi. Hän vetää pois voimansa ja sallii heidän paisua vain omasta voimastaan. Sillä mihin ihmisvoima menee sisään, sieltä Jumalan voima tulee ulos. Kun nyt kupla on täynnä ja jokainen kuvittelee heidän olevan korkealla ja voitokkaita, silloin Jumala puhkaisee kuplan ja kaikki on lopussa. Nuo narrit eivät tiedä, että juuri kohotessaan ja tullessaan voimakkaiksi he ovat Jumalan hylkäämiä eikä Jumalan käsivarsi ole heidän tukenaan. Siksi heidän menestyksensä kestää aikansa, jonka jälkeen se häviää kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan."

 

Yksi suurimpia Jumalan voiman osoituksia on se, että meissä syntyy usko Kristukseen ja että sen myös säilytämme. Omassa voimassamme se ei nimittäin ole lainkaan mahdollista. Luther oli ymmärtänyt tämän syvästi, kun hän selitti kolmatta uskonkappaletta sanoin:   

 

"Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta."

 

Lutherin tunnustus on todella jumalakeskeinen: kaikki mikä vie meitä kohti taivasta, on Jumalasta. Tuntemiset ja inhimilliset voimavarat eivät tässä ratkaise, vaan se että Herra pitää omistaan huolen. Kaiken, minkä me taivastietä kulkeaksemme tarvitsemme, Jumala tahtoo meille varmasti antaa. Hän, joka on luonut tyhjästä koko maailmamme, voi auttaa myös siellä, missä ihminen on särkynyt ja riisuttu. "Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja. Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa."

 

Jumalan uutta luovaa voimaa me saamme lähiaikoina ihmetellä myös jälleen eloon heräävää luontoa seuratessamme. Samanlaista uudistusta Herra vaikuttaa myös meidän uskonelämässämme, vaikka siinä saattaa välillä kaikki tuntua ja näyttää kuolleelta. Jeesuksen sovitustyön turvissa ei taivasmatkan tarvitse milloinkaan jäädä kesken.