Juha-Pekka Haaviston saarna kiirastorstain iltana 9.4.2009 "Tulen nyt luoksesi" Matt. 26:17-30

 

Eron hetki on vaikea. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on lähteä leireille ja kursseille moneksi päiväksi pois kotoa. Siksi halaukset ovat pitkiä ja sanat jotenkin vaikeita lausua. Rakkaimpien ei tulisi olla erossa toisistaan.

 

Kipeimpiä eron hetkiä ovat elämässämme rakkaan ihmisen haudalla lausutut hiljaiset jäähyväiset. Tuosta Hyvän Paimenemme avaamasta taivaan portista, josta rakkaimpani juuri kulki perille iloon ja rauhaan, haluaisin minäkin pujahtaa jo sisälle kirkkauteen.

 

Monista eri syistä elämä on kuljettanut kaikkein rakkaimpia erilleen. Isien ja äitien ei tulisi koskaan joutua luopumaan lapsistaan – mutta kuitenkin tänäkin iltana moni isä ja äiti suree yksinäisyyttään eron jälkeen. Monet sillat ylitetään viimeisen kerran ja ne särkyvät lopullisesti.

 

Kauniiden erojen rinnalla on surullisia ja katkeria eroja.

 

Eron hetki koitti myös Jeesukselle ja opetuslapsille. Jumalan aikataulussa juhlallinen pääsiäisateria oli Jeesuksen tarjoama jäähyväisateria opetuslapsille. Jeesus haluaa tarjota lähimmille ystävilleen kauniin ja mieleenpainuvan viimeisen hetken yhdessä. Ilta päättyi kiitoslauluun. Ilta oli siis onnistunut ja kaikki tapahtui niin kuin Jumalan suunnitelman mukaan kuuluikin tapahtua.

 

Paikka löytyi Jeesuksen osoittamalla tavalla. Jerusalemissa oli tuolloin tapana tarjota muualta tulleille juutalaisille pyhiinvaeltajille ilmaisia majapaikkoja kodeissa. Tätä vieraanvaraisuutta Jeesuskin käyttää hyväkseen. Opetuslapset välittivät riviseurakuntalaiselle palvelutehtävän. Jeesus tunsi ne, jotka hiljaisuudessakin uskoivat ja luottivat häneen. ”Sanokaa hänelle:” ”Sinun luonasi” osoittavat, että Jeesus tunsi omansa ja heidän mahdollisuutensa olla avuksi. Samalla jonkun perheen isä sai varmasti puhuttelevan viestin suoraan Mestarilta ja hänelle avautui mahdollisuus osoittaa hiljaisella tavalla uskoaan ja uhrimieltään Jeesuksen ja opetuslasten hyväksi.

 

Tänäänkin Jeesus tarvitsee niitä, jotka ovat valmiita auttamaan häntä yllättävissäkin tilanteissa. Mutta hän tarvitsee myös niitä, jotka etsivät, löytävät ja osoittavat riviseurakuntalaisille erilaisia mahdollisuuksia olla apuna tänä päivänä. Antakoon Jumala tähän kuuliaisuutta ja viisautta erityisesti seurakunnan diakoniatyöntekijöille ja diakoniatyön vastuunkantajille.

 

Jeesuksen tarjoama pääsiäisateria osoittautuu yhteyden ateriaksi. He juhlivat monta vuotta kestänyttä yhteistä taivalta – yhteyttä, joka lujittui monilla matkoilla ja monissa vaikeissakin paikoissa. Suuret siunauksen hetket olivat mielessä näillä miehillä. Jokainen tunsi kiitollisuutta Herraa ja Vapahtajaa kohtaan siitä, että hän on kutsunut juuri minut seuraansa. Kalastajat ja tullimiehet ymmärsivät, että he voisivat tänä iltana olla jossain aivan muualla. Mutta Jeesus on Hyvän Paimenen tavoin koonnut opetuslapsijoukon ja johtanut sitä kärsivällisesti opettaen tähän iltaan asti.

 

Tämän päivän evankeliumikertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa pääsiäisateriasta on kertomus yhteyden juhlasta. Yhteydestä, joka jatkuu, vaikka Jeesus jättää opetuslapset ja käy yksin ristin ja ylösnousemuksen kautta Isän Jumalan luo. Ajattelen myös tätä iltaamme ja tätä ehtoollisen viettoa. Tämäkin on yhteyden ateria.

 

Moni meistä polvistuu tänä iltana ehtoollispöytään. Jos ulkoa näkisi tänne sisälle kirkkoon –niin silloin ymmärtäisi tärkeimmän, vaikka ei kuulisikaan mitä täällä puhutaan. Ymmärtäisi, että tässä, tämän ihmisen kohdalla, syntyy uusi yhteys Hyvän Paimenen ja melko itsepäisen ja omia harhapolkujaankin aivan liikaa tallanneen pässin kanssa.

 

Satunnainen lenkkeilijä näkisi kirkkovieraan kuulevan Hyvän Paimenen kutsuvan äänen ja nousevan penkistään ja kävelevän kohti alttaria. Kirkkovieras pysähtyisi alttarin edessä odottamaan omaa vuoroaan ja sitten laskeutuisi alas polvilleen alttarikaiteelle. Rukouksen merkiksi pää painuisi alas ja hän odottaisi omaa kunnes saisi leivänpalan ja viinitilkan. Sitten hän nousisi pois ja poistuisi omalle paikalleen.

 

Lenkkeilijä ymmärtäisi mistä on kysymys. Uusi yhteys on syntynyt. Kutsuun on vastattu. Jumala on saanut luomansa ja lunastamansa ihmisen takaisin yhteyteensä. Siunauksen, johdatuksen, rakkauden, uskon ja toivon tielle.

 

Tässäkin messussa kutsun teitä ehtoolliselle Jeesuksen sanoilla: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon. Ne ovat tänä iltana todella Jeesuksen sanat ja hänen kutsunsa sinulle. Oletko sinä tänä iltana työn uuvuttama? Kannatko kuormia, joiden alla olet nyt uupunut? Haluaisitko elämääsi levon – kaiken työn ja kuormien kantamisen keskelle?

 

Jeesus ei kutsu turhaan eikä se kutsu ole tänäkään iltana vain sanojen helinää. Ehtoollispöydässä kohtaamme Jeesuksen Vapahtajamme. Hän on ihmeellisellä tavalla läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä.

 

Mutta – saanko minä tulla? Olenko kelvollinen ehtoollisvieras? Ehtoollisesta vastaavan tehtävänä ei ole tarkistaa, onko ehtoolliselle halukas myös oikeutettu sille. Ehtoollispöydän avoimuus merkitsee sitä, että ehtoollisvieras itse päättää osallistumisestaan. Siis Jeesuksen sanat pitävä tänään paikkansa: kaikki saavat tulla. Ketään ei ajeta pois. Olit sitten kirkon jäsen tai et. Olit sitten enemmän tai vähemmän aktiivinen seurakunnan jäsen. Eronnut tai kadonnut. Evankelisen kirkon ehtoollispöytä on avoin kaikille, jotka haluavat tulla Jeesuksen luo.

 

Näin lenkkeilijä kirkon ikkunan takana näkee siis kirkkovieraan nousevan ja kulkevan kohti alttaria. Moniin suuntiin on matka kulkenut. Monet ovat olleet harhateitä. Nämä muutamat askeleet Jeesuksen luo ovat kuitenkin askeleita pois peloista kohti todellista turvaa. Jumalan ihminen kuulee kutsuvan äänen ja nousee esiin piilostaan. Niin kuin Adam ja Eeva olivat piilossa paratiisin puiden ja pensaiden kätköissä ja kuulivat siellä Jumalan kutsuvan äänen. Tuo sama etsivä Jumalan ääni kuuluu tänäänkin tässä kirkossa. Herra Jumala etsii ja huutaa yhä ihmistään: Missä olet?

 

Nousen paikaltani ja tulen esiin piilostani. Herra, koska kutsuit minua. Tässä olen. Tulen nyt luoksesi. Tunnustan, että tarvitsen sinua. Ilman sinua en pärjää. Auta nyt minua näillä viimeisillä askelilla.

 

Moni on löytänyt omakseen pyhän Birgitan rukouksen sanat:

Herra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi kulkemaan sitä.

On pelottavaa jäädä paikalleen ja vaarallista jatkaa matkaa.

Tule ja täytä silloin minun kaipuuni ja osoita minulle tie.

Käyn sinun luoksesi kuten haavoittunut tulee lääkärin luokse.

Herra, anna minun sydämelleni rauha.

 

Seisoessa alttarin äärellä sydän rukoilee hiljaa: Herra sinä näet koko minun elämäni. Olen heikko ja väsynyt. Elämäni on ollut vajavaista. Olen tehnyt vääriä valintoja, unohtanut monesti raikkaimmat ihmiset ja aiheuttanut kipua itselleni ja toisille. Tulen nyt eteesi sellaisena kuin olen. Jeesuksen rakkauden tähden luotan siihen, että sinä otat minut vastaan.

 

Tässä voin luottaa lujasti siihen, ettei kukaan tule minua tästä pois ajamaan. Tästä eteenpäin ja jo nyt kaikki on armon turviin jättäytymistä. Iankaikkisen rakkauden ja huolenpidon vastaanottamista. Tästä eteenpäin odotan vain tuhlaajapojan tavoin rakastavan isän saapumista ja turvallisten käsivarsien kiertymistä ympärilleni hyväksyen ja tunnustaen minut omaksi rakkaaksi lapsekseen.

 

Herra on todella lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Hän tuntee meidän heikkoutemme ja taakkamme. Vain hän voi meidät pelastaa. Ahdistuksen keskellä saamme luottaa häneen. Saamme jäädä hänen käsiinsä turvallisin mielin.

 

Polvistuminen on merkki tästä. Omat voimani päättyvät tähän. Oma taisteluni on taisteltu. On antautumisen ja nöyrtymisen aika. Minulla ei ole enää mitään asetta ja palkintoa, joilla voisin hankkia avun Isältä Jumalalta. Tässä ja nyt taivaallisesta Isästään eronnut, ehkä rakkaimmistaankin eron kokenut palaa takaisin. Armahdettavaksi. Ainoa, mitä voimme tehdä on heittää alttarikaiteen yli syntimme, huolemme ja murheemme, kaataa syntisäkkimme pohjiaan myöten Kristuksen eteen. Hän ottaa ne mielellään vastaan ja kannettavakseen.

 

 

 

 

Tilalle hän antaa anteeksiantamuksen ja rauhan. Hän antaa läsnäolonsa ja apunsa. Hän tulee leivässä ja viinissä asumaan minun sydämeeni. Hän tuo valon pimeyteemme. Hän tuo toivon tyhjyyteemme. Kiitos ja ilo täyttää sydämen. Minä saan olla Isän lapsi ja hän on rakkaudessaan luvannut kantaa minua siihen päivään asti, jolloin kutsuu minut ikuiseen iloon.

 

Siksi me noustessamme ehtoollispöydästä kiitämme nöyrin mielin. Kumarramme auttajaamme. Ja lähdemme paikallemme Kristus sydämessämme. Kuljemme kotiimme Kristus sydämessämme.

 

Lupaahan Hyvä Paimenemme raamatun sivuilla: Sinä olet minulle kallis ja rakas. Minä en hylkää sinua. Minä olen kanssasi kaikki päivät, maailman loppuun asti.