Avaimet elämään

Jeesus antaa elämän

Haluaisin ennen kuolemaani ehtiä selvittämään, miksi olen syntynyt?  En suostu uskomaan elämääni sattumaksi.  Ellei se ole sattumaa, sillä täytyy olla joku tarkoitus.  Onko elämällä mitään sellaista tarkoitusta, joka ei katoaisi kuolemassa?

Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.  Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh 14:6)  Ellei tämä ole totta, mitä ihmettä teemme täällä kirkossa tai sanoisinpa täällä elämässä.  Unohda koko juttu elämän tarkoituksesta.  Jos Jeesuksen sana on totta, ei koko maailmassa ja elämässä ole mitään tärkeämpää ja suurempaa, kuin tulla tuntemaan Jeesus ja tehdä hänet tunnetuksi toisillekin.

Jeesuksen persoonaa ja yhteyttä Jumalaan koskeva aihe on Johanneksen evankeliumissa hyvin keskeinen.  Evankeliumin lukijan täytyy samalla tavalla kuin silloisten juutalaisten kuulijoidenkin joko hyväksyä ja tunnustaa Jeesus Jumalan Pojaksi tai sitten pitää Jeesuksen puhetta haihatteluna ja halveksia häntä.  Jos uskomme ja tunnustamme Jeesuksen Jumalan Pojaksi, alkavat oman elämän ja suuren kokonaisuuden palat loksahdella paikalleen ja alkaa hahmottua maailmankuva.  Jos taas Jeesus ei ollut se, mikä sanoi olevansa, kaaos, hämäryys ja harhailu jatkuu ja jatkuu.

Jumalan kolmiyhteys ja elämän tarkoitus

Äskettäin netti välitti minulle kysymyksen.  Kysyjä oli epävarma siitä, kenelle rukouksen osoittaisi, Jumalalle vai Jeesukselle?  Saatoin lohduttaa ja rohkaista kysyjää.  Rukouksen taivaallinen vastaanottokeskus kyllä ohjaa rukouksen oikeaan osoitteeseen.  Ja vielä enemmänkin.

Ihmisellä on tarve kunnioittaa ja saada turvakseen jotakin pyhää, ihmistä itseään suurempaa. Maailmassa onkin syntynyt monia uskontoja, joissa on joku jumala.  Mutta se, että me kristityt sanomme uskovamme kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, sellainen ei olisi tullut kenenkään ihmisen mieleen.  Mistä sitten olemme saaneet Jumalasta tällaisen tiedon?  Siitä, että Jumala on itse ilmoittanut itsensä kolmiyhteisenä Pyhässä Raamatussa, käynyt luonamme Jeesuksessa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa ja lähettänyt Pyhän Hengen, jossa Jumala on läsnä nyt ilman ajan ja paikan rajoituksia.

Puhumme Jumalan kolmiyhteydestä, koska Jumalan kolmen persoonan yhteys on ihmeellinen asia.  Kolme on yksi ja yksi on kolme.  Niin syvä on jumalallisen rakkauden yhteys ja ykseys!  Tästä avautuu myös ihmiselämän suuri tarkoitus.  Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.  Olet aito ja ainutlaatuinen  persoona, joka ei sulaudu tai katoa minnekään, vaan säilyttää minuutensa jopa vielä kuolemassa ja ikuisuudessakin.  Isäsi ja äitisi saivat lapsen, tytön tai pojan, mutta Jumala halusi, että tuo lapsi olet Sinä!  Tämä maailma pyrkii kloonaamaan erilaiset persoonat samanlaiseksi, mutta Jumala on luonut jokaisen ainutkertaiseksi.

Et ole kuitenkaan maailmassa yksin.  Vasta vastapäätä ja yhteydessä toisiin persooniin voit kokea, mitä on olla ihminen.  Miehen ja naisen yhteys avioliitossa kuvastaa syvää yhteyttä.  Syvä on onnen kokemus, kun kaksi on yksi, mutta vain jos yksi on kuitenkin kaksi eli persoonat pysyvät, mutta yhteys on. 

Miksi tämä Jumalan maailma ei kuitenkaan ole onnela?  Synti särkee persoonat ja rikkoo yhteydet.  Synnin tähden ihminen, maailmamme ja elämä on epänormaalissa tilassa.  Siksi Jumala lähetti Jeesuksen sovittamaan meidät erilleen joutuneet ja Jumalasta vieraantuneet.    Vain Jeesuksen kautta syntinen pääsee Pyhän Jumalan yhteyteen tuhoutumatta.  Siellä missä yhteys Jumalaan syntyy, alkavat myös ihmisten väliset yhteydet eheytyä. 

Raamattu sanoo taivaasta: ”Jumala asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa.  Jumala itse on heidän luonaan.” (Ilm 21:3)  Silloin toteutuu olemassaolon tarkoitus.  Mikään meissä tai ympärillämme ei enää särje persoonaamme eikä haittaa yhteyttä.  Olemme tekijämme luona ja olemme Jumalan kansa.

Synnin palkka on kuolema

Kuolema ei kuulunut Jumalan luomaan hyvään maailmaan.  Kuolema on synnin seuraus.  Kuolema merkitsee yhteyksien katkeamista.  Synnin seurauksena yhteys omaan persoonaamme kuolee.  Huono omatunto, kyvyttömyys hyvän ja pahan erottamiseen, sisäinen tyhjyys ja levottomuus, rahan himo, kateus, viha, pelko tuhoaa ihmisyyden.  Suojautuakseen itseltään ja muilta, ihminen rakentaa naamarit ja alkaa näytteleminen.  Aito ihminen kätkeytyy syvälle ritilöiden taa.

Yhteydet ihmisten välillä särkyvät.  Se merkitsee ihmissuhteiden kuolemaa.  Oikean yhteyden kadottaminen suhteessa elinympäristöön merkitsee luonnon kuolemaa. 

Vakavinta on se, että Jumala-yhteyden kadottaminen merkitsee hengellistä kuolemaa.  Ruumiin kuolema vailla turvautumista Jeesukseen johtaa iankaikkiseen kuolemaan, kadotukseen, korjaamattomaan ja ikuiseen eroon Jumalasta. 

Näiden tosiasioiden edessä alamme ymmärtää Raamatun sanaa:  Maailmamme on ” kuoleman varjon maa” ja ortodoksisen pääsiäistroparin riemua ylösnousseesta Jeesuksesta, joka ”kuolemallaan kuoleman voitti”.

Jumalan kolme avainta

Oli rabbiininen sanonta: Jumalalla on kolme avainta, joita hän ei anna muille: sateen avain (5 Moos 28:12), kohdun avain (1 Moos 30:22) ja haudan avain (Hes 37:13)  Ajatus siitä, että Jumala herättää ja tekee eläviksi kuolleet, oli juutalaisille tuttu ja hyväksyttävä.  Mutta nyt Jeesus sanoo, että hänelläkin on tämä valta.  Jeesuksella on sanan kaikessa ja täydessä merkityksessä avaimet elämään.

Kun Jeesus sanoo ”minä olen tie” merkitsee turvautuminen Jeesukseen, virren rukous ”Jeesus johdata, tiemme kulkua” sen tien kulkemista.  Ja se tie johtaa Jumalan luo.  Näin Raamattu lupaa.

Kun Jeesus sanoo ”minä olen totuus” merkitsee se sitä, että kysymys ei ole vain uskon ja sielun pelastuksen asiasta, vaan että tämän totuuden valossa näemme kaiken muunkin.  Vain jos Jeesus –pala asetetaan palapelin keskelle, voivat muutkin palat löytää paikkansa.  Kristillinen maailmankatsomus pitää yhtä sekä Raamatun että elämän tosiasioiden kanssa.

Kun Jeesus sanoo ”minä olen elämä” merkitsee se sitä, että hän joka avaa sydämensä oven Jeesukselle ja saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi, tulee jo nyt osalliseksi sellaisesta elämästä, jolle kuolemakaan ei ole uhka, vaan rakas viimeinen päivä ja voitto.  Siksi veisaamme: ”Mun hyvään Herraani, mä panen toivoni” …ja ”yhdessä kerran saamme, me kiittää auttajaamme”. (Virsi 297:1,8)