Etusivulle Sivukartta

AjankohtaistaToimintaSeurakuntaElämänkaariHallintoPalauteYhteistyöSaarnat

ISÄ MEIDÄN Keijo Rainerma saarnasi rukoussunnuntaina 29.5.2011

Keijo Rainerman saarna

5. sunnuntaina pääsiäisestä 29.5.2011

Evankeliumi: Matteus 6:5 – 13

 

ISÄ MEIDÄN

 

Evankeliumi on Jeesuksen vuorisaarnasta.  Vuorisaarna luotaa sellaisiin syvyyksiin Jumalan ja oman itsensä tuntemisessa, että pinnallisuutemme sulkee suumme ja köykäisyytemme elämän arvioinnissa alkaa hävettää.  Uskallammeko tehdä vuorisaarnan valaiseman matkan omaan sisimpäämme ja pyhän Jumalan eteen?

 

Jeesus antaa kolme testiä, joiden kanssa kysymme, miksi teemme hyvää ja mitä hyville asioille tapahtuu meissä itsessämme?  Testit ovat almujen antaminen, rukous ja paasto.  Almut eli omastaan antaminen ja auttaminen kertoo samalla suhteestamme lähimmäiseen, rukous paljastaa suhteemme Jumalaan ja paasto merkitsee suhdetta itseemme.

 

Palkka

 

Jeesus herättää vuorisaarnan lukijan ja kuulijan ”varokaa” sanalla.  ”Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta isältänne.”  Edellisessä viidennessä luvussa Jeesus on kerrannut Jumalan 10 käskyä ja siten todennut, että ne koskevat kaikkien aikojen kaikkia ihmisiä.  Selityksellään hän on auttanut meitä ymmärtämään, etteivät käskyt tarkoita vain tekoja, vaan myös sanoja ja vaikuttimiamme, ajatuksiamme.  Muuttumattomasti käskyt kertovat, mikä on rakkauden mukaista eli mitkä ovat hyviä tekoja lähimmäiselle.  Tämä onkin tärkeää, sillä jos sanomme vain, että kristinuskossa tärkeintä on rakkaus, emme ole sanoneet vielä mitään, vaan väistäneet kertomasta, kuinka rakastetaan eli mikä on oikein ja hyvää.

 

Sanat ”hurskaat teot” tarkoittavat sekä hyvin ja oikeita tekoja, että sisäistä uskon asennetta Jumalan ja ihmisten edessä.  Raamattu puhuu ujostelematta myös palkasta: on ihmisten palkka ja Jumalan palkka. 

 

Ihmisten antama palkka kuitataan yleensä välittömästi ja joka tapauksessa jo ajassa.

Kolmesti toistuu Jeesuksen varoituksen sana: ”He ovat jo palkkansa saaneet.”  Ajattele kaksi auttajaa, kaksi rukoilijaa, kaksi paastoajaa, toinen on jo kuitannut saatavansa ihmisten huomiona, kiitoksena, suosiona ja palkitsemisina.  Toinen odottaa palkkaansa Jumalalta.

 

Jumalan antama palkka omistetaan jo nyt, mutta samalla se on etumaksu siitä, mitä kerran saadaan.  Käsittämätön armon ihme:  Jumala antaa etumaksuna armon vakuutuksen ja Pyhän Hengen todistuksen Jumalan lapseudesta, mutta jää käteen maksettavan palkan suhteen velalliseksemme.  Hepr 6:4-5 käyttää esimerkkinä Israelin kansan erämaavaellusta ja saapumista luvatun maan rajalle.  Joosua ja Kaaleb kumppaneineen toivat maistiaisia luvatusta maasta lupauksena siitä, että perillä päästään osallisiksi kaikista luvatun maan hedelmistä.

 

”Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä, niin kuin tekopyhät.”  Tuuban toitotus kutsui joukkoja sotaan ja yhteiseen juhlaan.  Tiedostusvälineet ovat tämän päivän tuuban toitotus.  Vastapareina ovat ”tuubahurskaus”, näkyvä ja kuuluva vähäosaisten auttaminen ja ”sydämenhurskaus”, jossa ihmisten korvilta ja silmiltä kätketään hyvät työt.

 

On hyvä, että rakkauden tekoja tehdään, vaikka vaikuttimet olisivat itsekkäitäkin.  Mutta jo nyt haluttu palkka riistää sen palkan, minkä Jumala antaa.  Siksi kristitty ei itse tee ja toivoo, ettei tehtäisi numeroa hänen hyvistä teoistaan.  Kristitty tunnistaa ja tunnustaa väärät motiivinsa ja tekee niistä parannusta Jumalan edessä.

 

Rukouksen sanat kuin sateen ropina

 

”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin.  He asettuvat mielellään synagoogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä.”

 

Jo rukousasento alkukielen sanassa kuvaa pönäkkää ja itsevarmaa seisomaan asettumista.  Ihminen seisoo Jumalan edessä lujana ja varmana mitenkään kauhistelematta omaa syntistä tilaansa.  Hän on ”tottunut pitelemään pyhää käsissään”.  Vain Jumalan sallima voimakas pysäytys ja räjähdys voi murtaa väärän rauhan.

 

Oikea rukoilija joutuu Jumalan edessä olemaan syntisenä ja epävarmana ja kysymään, vieläkö armo minulle kuuluu, oli hän kirkossa tai kammiossaan.  Englanninkielisessä vanhassa ns. kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä sisähuone on sana ”closet”, jolla nykyisin on hieman toinen merkitys.  Mutta lienee vessa ollut monelle rukouspaikkakin.

 

”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat.”  Alkukielen sanan juurena tyhjän hokemiselle voi olla sana ”batos”, joka tarkoittaa orjantappuraa.  Sana kuvaa silloin sellaista puhetta, joka on kuin piikkipensaan oksien ritinää, kun niitä kootaan kimpuksi.  On sanahelinää kuin sateen ropinaa peltokattoon, lörpötellään, puhutaan joutavaa, hoetaan tyhjää.

 

Sydämen puhe Jumalan kanssa ei tarvitse paljon sanoja.  Me tarvitsemme, mutta ei siksi, että täytyisi opettaa Jumalaa tai Hänelle selittää.  Jumala ei tarvitse rukouksiamme, mutta me tarvitsemme yhteyttä häneen.  Jumala tietää, mitä tarvitsemme, mutta koska me emme tiedä, rukoilemme ja näin avaudumme ottamaan vastaan.

 

Kun sanomme ”Isä meidän”, olemme palanneet paratiisiin.  Sovitettu ihminen puhelee Jumalan kanssa niin kuin isän kanssa.  Liikumme Jeesuksen opettaman rukouksen seitsemän rukouksen kanssa kauniiden hedelmäpuiden keskellä.  Ja kun sydämessämme – ei vain huulillamme – on samat huolet, halut ja huokaukset kuin tässä rukouksessa, meillä on Kristuksen mielenlaatu, olemme syntyneet Jumalasta ja olemme Jumalan lapsia.

 

Sitä vastoin, jos tosi mielemme on ristiriidassa näiden rukousten kanssa ja sydämemme ajattelee, toivoo ja haluaakin aivan muuta kuin, mitä huulemme rukoilevat, täytyy meidän olla ristiriidassa Jeesuksen mielen kanssa, olemme teeskentelijöitä.     

 

  

Tämänhän piti olla vain rukous

 

Kuvittele, että tulet Jumalan eteen ja sanot ”Isä meidän”, etkä ole koskaan edes halunnut tulla Jumalan lapseksi ja halveksit niitä, jotka puhuvat ja iloitsevat uudestisyntymisestä.  Tai rukoilet ”pyhitetty olkoon sinun nimesi”, etkä arvosta Jumalan nimeä ollenkaan, vaan käytät sitä väärin ”jumalan tähden” tai ”sus siunakkoon”.  Jos joku huomauttaa tästä, toteat vilpittömästi: ”En tarkoita sillä mitään.”  Tämä nimi, jonka edessä enkelit polvistuvat, helvetin vallat vapisevat, ainoa nimi, joka pelastaa, ja sinä et tarkoita sillä mitään, se ei merkitse mitään.

 

Ajattele, jos rukoilija pyytää ”tulkoon sinun valtakuntasi” ja kuitenkin on vastustanut sen valtakunnan tulemista omalle kohdalle ja muiden.  ”Tapahtukoon sinun tahtosi” voi rukoilija sanoa, vaikka tietää Jumalan tahdon Pyhästä Raamatusta, muttei halua noudattaa tuota tahtoa.  Uskotko todella saavasi jokapäiväisen leivän Jumalalta?  Ehkä haluat saada syntisi anteeksi yhden kerran, kuoleman hetkellä ja viimeisellä tuomiolla.  Kuitenkin koko elämäsi ajan voit tulla toimeen ilman syntien anteeksiantamusta.  Ihminen voi elää sydän täynnä katkeruutta ja vihaa lähimmäistä kohtaan ja kuitenkin rukoilla: ”Niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

 

Kenelle Jeesus siis sanoo ”varokaa” ja ”voi teitä te teeskentelijät”?  Ei riitä, että haluat rukoilla ajatuksella, vaan sinun tulee rukoilla sydämen halusta.  Omaa teeskentelyään kauhistuvan tämä havahtuminen voi kuitenkin johtaa muutokseen.  Etkö kaipaakin sitä, että voisit sydämestäsi rukoilla Isä meidän –rukouksen yhtä aidosti kuin huokaat avun pyynnön suuressa hädässä?  Kaipaat armon ihmettä, sitä, että puhutusta ja kuullusta tulee ei vain ymmärrettyä, vaan omakohtaisesti koettua ja todeksi elettyä.  Uudestisyntymisen kautta saat mielen, jolla on sama huoli ja halu kuin Isä meidän –rukouksessa.  Tuossa rukouksessa ei mikään ole niin tärkeää kuin se, että Jumala on Isäsi ja sinä hänen lapsensa.