ILON LÄHTEILLÄ

Evankeliumi: Luukas 1: 46 – 55

ILON LÄHTEILLÄ

Kaamos on taittunut.  Päivä on jo yötä pitempi.  Neljäkymmentä päivää kestävän katumuksen värin violetin paastonajan katkaisee valkoisen juhlavärin Marian ilmestyksen päivä.  Golgatalle ei ole enää pitkä matka, mutta jouluunkin on vain yhdeksän kuukautta.

Päivän evankeliumikohdan taustalla on enkelin ilmoitus Marialle Jumalan ihmeellisestä valinnasta: ” Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa.  Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.” (Luuk 1:30,31)

Tapahtuneen ilossa ja hämmennyksessä Maria tekee noin 100 kilometrin matkan Galilean Nasaretista lähelle Jerusalemia sukulaistaloon Sakariaan ja Elisabetin pappilaan.  Oli saatava jakaa jonkun kanssa tapahtunutta ja kun Sakarias oli tilapäisesti mykkänä ja Elisabetkin monen vuoden hiljaisen surun ja hartaitten rukousten jälkeen odotti lasta, oli kuin Jumala olisi kulkenut edellä niin, ettei tarvinnut paljon selitellä.  Tapahtui kirkkohistoriallinen Johannes Kastajan äidin ja Jeesuksen äidin kohtaaminen.  Maria lie viipynyt vieraana kolmisen kuukautta.

Siinä vanhempi ja nuorempi ovat toistensa uskottuja.  Hengellisillä isillä ja äideillä on aina ollut erityinen paikka ja tehtävä Jumalan seurakunnassa.  Missä he ovat nykyisin? 

Raamattu ilmoittaa Jumalan Isäksi.  Omasta isä-suhteesta johtunee se, että monet kokevat miehen ja isän kaukaiseksi, kovaksi, kylmäksi ja rankaisevaksi ja siksi Jumalankin.  Isää on vaikea lähestyä, ymmärtää ja rakastaa.  Tätä taustaa vasten voi jotenkin selittää sen, kuinka Maria joissakin kirkoissa on tullut välittäjäksi, jollaista tehtävää tosin Raamattu ei hänelle osoita.  Samoin kuin perhe ja lapsi, niin seurakuntakin tarvitsee isän viran ja äidin viran.  Jumalan kokemisen ongelmaa ei ratkaise se, että naiset ryhtyvät isän virkaan ja miehet äidin virkaan.

Kahden lasta odottavan äidin kohtaamisessa tapahtuu ihmeellisiä asioita, jotka saavat pohtimaan sitäkin, mitä on lapsi jo ennen syntymää.  Naisten tervehtiessä – Raamattu sanoo – ”hypähti lapsi Elisabetin kohdussa ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä”.  Siunausta vieraalle toivotettuaan Elisabet jatkaa: ”Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?”  Vaikuttaa siltä, että odottavan äidin lapsi elää vahvasti äidin ilot ja varmaan surutkin.  Elisabet sanoo lasta odottavan Marian lasta jo Herrakseen.  Mitä tämä kertoo meille sikiön ihmisarvosta?  Ihminen on arvokas jo ennen syntymää.  Abortti on arveluttavampi ja vakavampi ratkaisu kuin mitä yleinen mielipide siitä ajattelee.  Jumalan kansa on aborteista syvästi murheellinen.  Johannes Kastajasta Raamattu sanoo, että hän oli Pyhällä Hengellä täytetty jo äitinsä kohdusta.  Mahtoiko ihme tapahtua samalla hetkellä kuin Elisabetinkin Pyhällä Hengellä täyttyminen?  Joka tapauksessa tämä puhuu sikiön suuren arvosta, sillä eiväthän monet ole Pyhällä Hengellä täytettyjä vielä aikuisenakaan.

Elisabetin puheenvuoro päättyy sanoihin: ”Autuas sinä, joka uskoit!  Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä.”  Tässä on evankeliumien ensimmäinen autuaaksi julistaminen.  Se tulee tämän Jeesuksesta annetun tunnustuksen jälkeen: ”Minun Herrani.”  Evankeliumien viimeinen autuaaksi julistaminen on ylösnousseen Jeesuksen sana Tuomaalle jälleen sen jälkeen, kun Tuomas on tunnustanut: Minun Herrani. ”Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.” (Joh 20:29)

Kirkkoisä Tertullianus käy tätä uskon kamppailua ja toteaa:   Kumpi on helpompi uskoa, sekä, että Jumala syntyy vai että Jumala kuolee?  Sekö, että häntä imetetään vai haudataan?  Jumala kuoli on uskottavaa, koska se on hulluutta, nousi kuolleista varmaa, koska mahdotonta.  Kieltäminen ei ole Raamatun tulkintaa, vaan Raamatun torjumista.

Sitten on Marian kiitosvirren vuoro. (Luuk 1:46 – 55)

Kristikunnan perinteessä on puhuttu Marian seitsemästä surusta ja seitsemästä ilosta.  Tänään on Marian seitsemän ilon päivä.    Kunpa tuo ilo olisi tarttuvaa.  Hyvä tartunta on tapahtunut jo silloin, kun alat miettiä, mitkä asiat antavat aihetta iloon minun omalla kohdallani.

Marian ensimmäisen ilon aihe sisältyy näihin sanoihin: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa…Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”  Marian usko, voima ja ilo perustuvat kokonaan Jumalan valintaan.  Marian valinta ja tehtävä oli ainutkertainen.  Mutta tämä ilon aihe ja kysymys Jumalan valinnasta tulee meitä lähelle, kun Raamattu sanoo: ”Jo ennen maailman luomista Jumala on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.” (Ef 1:4)  Olet Jumalan valittu.  Tätä samaa suurenmoista sanomaa julisti jouluyönä taivaallinen lähetti: ”Ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle.  Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra.” (Luuk 2:10,11)  Maria lisää vain pienen, mutta ratkaisevan liitteen sanaan Vapahtaja: nimittäin ”ni”, ”henkeni riemuitsee Vapahtajastani”.

Sinä hetkenä, jolloin Jeesuksesta tulee sinun henkilökohtainen Vapahtajasi, ei ole enää merkitystä, oletko rikas tai köyhä, syntinen tai hyvä ihminen, sairas tai terve, nuori tai vanha, sillä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi, koska Jeesus on tähtesi ja puolestasi kuollut ristillä.  Jumalan ”armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin” niin kuin sen armon sai Mariakin.  Ensimmäinen kuihtumaton ilon valkoinen ruusu on ilo Vapahtajasta ja ilo armosta.

Marian toinen ilo oli Jeesuksen syntymä.  Oli ilo kätkeä sydämeensä kaiken sen, mitä tapahtui ja miettiä sitä.  Monella tavalla mekin saamme iloita joulusta.  Se tuo mieleemme myös perheen ja yhdessäolon.  Maria ylistää: ”Polvesta polveen Jumala osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.”  Se on turvallisuutta lapsista ja lastenlapsista silloin, kun heidät on rukoillen ja pyhässä kasteessa annettu Jumalan haltuun.  Ja jotta Jumalan armo olisi heillekin henkilökohtaisesti todeksi koettua, niin he saavat jo pienestä pitäen oppia ruoka- ja iltarukouksen ja Jumalan kymmenen käskyä.

Marian kolmas ilo tuli siitä, mitä oli Jeesuksen elämä.  Harvinaiset vieraat itäisiltä mailta lahjoineen kiiruhtivat jo Beetlehemin syntymätalliin, oli juhlamatkat juhlasaatossa Jerusalemin pääsiäisjuhlille ja oli Jeesuksen julkinen toiminta, jolloin sairaat paranivat ja evankeliumin ilosanomaa julistettiin.  Ei olekaan ihme se sana, jonka Maria sanoo Jeesuksesta Kaanan häissä: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”  Herramme ja hänen sanansa on hyvä ja luotettava.  Se, että tunnustamme Jeesuksen Herraksemme, merkitsee juuri sitä, että teemme hänen sanansa mukaan.  Tämä on uskovaisten yksinkertainen ja selkeä perustelu sille, että toisille asioille sanomme kyllä ja toisille ei, nimittäin se, että pyhä kirjamme sanoo niin.  Marian tavalla otamme todesta sen, mitä Raamattu sanoo ja toivomme muidenkin tekevän niin.  Tässä toimimme luterilaisen uskonpuhdistuksen periaatteen mukaan: Emme rakenna ihmisen, vaan Pyhän Raamatun varaan.

Marian neljäs ilo oli siinä, että Jeesus ei jäänyt kuolleeksi, vaan Jumala herätti hänet pitkäperjantain jälkeen varhain sunnuntain aamuna.  Tähän sopivat sanat: ”Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja.”  Jeesuksen ylösnousemukseen liittyy ihmeellinen lupaus ja varmuus: Jumala on herättävä samalla tavalla meidätkin kerran.  ”Uskon ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän”, tunnustamme Apostolisessa uskontunnustuksessa. Kysymys ei ole siitä, että Jeesuksen opetukset ja aate jäivät elämään, vaan että hän oikeasti kohtasi Marian, opetuslapset ja muut ylösnousseen Jeesuksen silminnäkijätodistajat.  Mitä me kuolevaiset tekisimme pelkällä ylösnousemuksen ja uuden elämän idealla.  Me tarvitsemme todellisen ylösnousemuksen ja todellisen iankaikkisen elämän.

Marian ilon aiheet eivät loppuneet pääsiäiseen.  Ylösnoussut Jeesus antoi opetuslapsilleen lähetystehtävän ja lupasi olla joka päivä heidän kanssaan.  Vähäinen Maria sai olla mukana omaa itseään ja elämäänsä suuremmassa.  Oman elämän pieni pala sijoitettiin suuressa palapelissä omalle paikalleen.  Jeesus palasi Isänsä luo, sinne mistä oli tullutkin, sinne, mistä tämä näkyvä maailmammekin on lähtöisin.  Jeesus sanoi valmistavansa meille paikkaa ja tulevansa takaisin noutamaan omiaan.  Elämän suuri tarkoitus on päästä kotiin.  Siinä oli Marian viidennelle ruusulle ja ilolle kylliksi aihetta.  Sama ilo voi vallata meidätkin.

Raamattu kertoo paljon myös Jeesuksen ystävistä ja opetuslapsista.  Ristillä vielä Jeesus oli kantanut huolta äitinsä tulevaisuudesta ja antanut opetuslapsi Johannekselle erityisen tehtävät huolehtia Mariasta.  Raamattu sanoo alkuseurakunnasta: ”He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.” (Apt 1:14)  Jumalan hyvä huolenpito, ystävät ja seurakunta olivat Marian kuudes ilon aihe.  Jumala ei synnytä itselleen sanalla ja sakramenteilla lapsia yksinäisiksi, vaan seurakuntayhteyteen.  Tarvitsemme kaikki ne asiat, jotka Jumala on nähnyt hyväksi uskon syntymiseksi ja pysymiseksi antaa: sanan, kasteen ja ehtoollisen, ripin ja rukouksen, jopa oikean paimenviran ja Kristuksen tunnustamisen tähden tulevan vainonkin.

Vielä on Marian seitsemäs ilon aihe: taivaan ilo.  Sillä, joka uskoo Jeesukseen, on iankaikkinen elämä.  Jumalan lapsen osa on kuin esimakua siitä, mitä kerran on oleva, kun Jumala on heidän keskellään, hän, joka on kaiken ilon, toivon, kauneuden, rakkauden ja hyvyyden lähde.  Silloin ei enää ole oma ja maailman pahuus hyvyyttä himmentämässä ja täydellistä iloa vähentämässä.  Vielä ikuinen elämä on meille lupauksen optiona ja kerran se lasketaan meille käteisenä. ”Jo enkö saisi laulaa riemuissani ja muistaa määränpäätä matkallani, elämää toista, se murheet poistaa.  Jo kirkas voitonkruunu sieltä loistaa.” (Virsi 619:2)  Maria ylistää: ”Jumala on pitänyt huolen palvelijastaan.”  Hyvin käy, kun Jumala pitää huolen.  Ei ole mitään hätää!