Hyvän Paimen pitää lampaistansa huolta

Tom Nyman saarnasi Kankaanpään kirkossa
2. Pääs. jälk.sunnuntaina, Joh.10:11-16

 

 

Hyvän Paimen pitää lampaistansa huolta

 

 

Me vietämme tänään myös partion kirkkopyhää. Kävin myös itse joskus lapsena partiossa. Oulun NMKY:n kolkkapojat kokoontuivat maan alle tehdyssä partiokolossa. Ensimmäisestä partiossa käynnistä jäi mieleen kolkkapoikien puvut ja merkit. Seuraavaa kertaa varten tuli minullekin hankittavaksi partiopaita, johon äitini neuloi pyynnöstäni joukon partiomerkkejä. Toisella partiokerralla kävi vain nolo yllätys, kun selvisi, että puserossani oli sellaisia merkkejä, jotka oli lupa laittaa siihen vasta erilaisten suoritusten jälkeen.

 

Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. On myös sellaisia palkkapaimenia, jotka tekevät työtä vääristä motiiveista. Heitä löytyi Jeesuksen ajan uskonnollisista johtajista, joille valta tuntui olevan tärkeämpää, kuin herkkyys Jumalan sanan edessä ja laumasta välittäminen. Palkkapaimenet johtavat ihmisiä vain niin kauan kuin he itse siitä hyötyvät ja saavat siitä kunnian itsellensä.

 

Jeesus on sen sijaan sanojensa mittainen hyvä paimen, joka tekee kaikkensa lampaidensa puolesta. Hyvä paimen ei pakene paikalta, kun vaara uhkaa lampaita. Hän ei jätä heitä tuhon omiksi, vaan antaa mieluummin oman henkensäkin heidän edestänsä. Synnin uhatessa hukuttaa meidät ikuiseen eroon Jumalasta Hän otti kärsiäkseen meidän ansaitsemamme tuomion, että me voisimme päästä iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä. Hyvä paimen antautui meidän sijastamme teuraslampaaksi, jonka veri sai vuotaa koko maailman syntien sovitukseksi. Tähän Jeesus suostui käsittämättömästä rakkaudesta sinuun ja minuun.  

      

Huonot palkkapaimenet sen sijaan pyrkivät hädän tullen pelastamaan vain oman nahkansa ja jättävät lampaat suojattomina petojen armoille. Pedoista pahin on meidän kiusaajamme saatana, joka ei mitään muuta tahdokaan, kuin suistaa meidät lopulta iankaikkiseen kadotukseen kanssansa. Suoraan hän ei kuitenkaan meille aikeitaan ilmoita, vaan viettelee ihmisen talutusnuoraansa suurella viekkaudella ja kavaluudella. Niin hän sai ihmisen lankeamaan jo paratiisissa antaessaan hänelle valheellisen lupauksen suuresta tiedosta ja ymmärryksestä. Ihminen tulisi tuntemaan Jumalan lailla hyvän ja pahan, eli hän kykenisi ilman Jumalaakin käsittämään, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Tuttu kiusaus myös tänä päivänä, jolloin Jumalan käskyt pyritään kyseenalaistamaan ja kristillisen etiikan on ylipäänsäkin sanottu olevan muuttuvaa, jotta päästäisiin eroon hankaliksi koetuista Jumalan sanan opetuksista. Ikään kuin Luojan antamat elämän käyttöohjeet olisivat tarkistuksen tarpeessa. Näin kiusaaja vietteli ja viettelee ihmisen tottelemattomuuteen ja epäuskoon Jumalan sanaa kohtaan. Syntiä ei kuitenkaan seurannut suuri valaistuminen, vaan päinvastoin sen seurauksena ihmisymmärrys turmeltui ja pimeni.

 

Tänäänkin synti on pohjimmiltaan tuota samaa epäuskoa Jumalaa kohtaan. Ihminen ei halua ottaa elämässään huomioon Jumalan tahtoa, vaan päättää itse omasta elämästään, olla itse oma jumalansa. Ja kiusaaja osaa meitä kyllä pettää lukemattomilla valheellisilla lupauksilla, joiden mukaan Jumalan tahdon rikkomista seuraa elämässä onni ja rakkauden toteutuminen. Mutta ei seuraa syntiä todellinen onni ja rakkauden toteutuminen, vaan sitä seuraa kärsimys ja kirous. Synti tuottaa kärsimystä niin lähellämme oleville kuin meille itsellemmekin. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös saa niittää. Ja kerran on kaikesta myös vastattava Jumalan kasvojen edessä.

 

Lukemattomat ovat ne elämät, jotka ovat kiusaajan pettämänä päätyneet kyyneliin, haavoihin ja onnettomuuteen. Eksyksissä on pieni ihminen, joka luulee ilman Jumalaa tietävänsä, mikä hänelle on hyväksi ja mikä ei. Eksyä olemme tainneet monesti mekin, jotka tahdomme Herraan turvata, kun hyvän paimenen kehottava ja lohduttava ääni on meiltä unohtunut. Jos olemme eläneet herkällä mielellä Jumalan sanan edessä, olemme saattaneet huomata jopa jokaiseen päiväämme sisältyneen harha-askelia. Paljon on mennyt elämästä väärien valintojen tähden hukkaan, ehkä jopa vuosia tai vuosikymmeniä, kun emme ole kuunnelleet hyvän paimenen ääntä.

 

Hyvä paimen puhuu meille aivan toisin kuin kiusaaja. Kiusaajan strategiaan kuuluu tehdä synti ensin keveäksi, mutta langettuamme hän kääntää täysin kelkkansa ja alkaakin syyttää meitä: "Ei Jumala sinusta enää välitä". Näin hän koettaa saada meidät eroon Jumalasta. On hyvä oppia erottamaan tästä Hyvän Paimenen Jumalan sanassa kuuluva ääni.

 

Hyvä paimen sanoo meille etukäteen, että synti on vaarallista, sitä seuraa kirous ja se voi johtaa meidät eroon Jumalasta. Siksi on myös armoa, että Herran Henki nuhtelee meitä langettuamme, ettemme jäisi huonolle omalletunnolle ja menettäisi lopulta Häneen yhteyttämme. Hyvän Paimenen tarkoitus ei kuitenkaan ole se, että jäisimme murheellisiksi. Päinvastoin kuin kiusaaja, Jeesus myös säälii eksynyttä lammastansa. Hän ei tahdo sitä hyljätä, vaan sulkea sen jälleen syliinsä, entistä lähemmäs itseään. Meidän ei tarvitse jäädä huonolle omalletunnolle, vaan synnit saadaan uskoa Jeesuksen sovitustyön tähden anteeksi. Epäonnistunut ja eksynyt saa turvata Jumalan armoon, ja uskoa itsensä Hänen rakkautensa kohteeksi.

 

Hyvän Paimenen johdossa ei huonoimmankaan lampaan elämä pääty onnettomasti. Hän, joka on antanut henkensäkin meidän edestämme, vie meidät myös perille Isänsä valtakuntaan. Se, joka panee turvansa itsensä meidän edestämme uhranneeseen Hyvään Paimeneen, pelastuu. Hyvä Paimen vie meidät sinne, missä mikään vaara tai vaiva ei meitä enää uhkaa. Jeesus sanoo:

 

"Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.”  Joh.10:27-30