Ystävät. Tänään puhutaan maailmanhistorian viimeisistä ajoista. Raamatun mukaan kaikki, mitä on olemassa, sai alkunsa Jumalan luomistyöstä. Mutta edessä olevaan päätökseen liittyy vahvasti, paitsi Jumalan suuri suunnitelma, myös ihmiskunnan jatkuvasti voimistuva pahuus. 

Matteuksen evankeliumissa puhutaan kaksi kertaa taivaan ja maan katoamisesta. Kummassakin kohdassa niitä verrataan Jumalan sanaan, joka pysyy niiden katoamiseen asti, ja sen ylikin.

Ensimmäinen kohta liittyy vuorisaarnaan. Jeesus vahvistaa kymmenen käskyn lain ja opettaa, miten sitä tulkitaan. Kuin selvyyden vuoksi, Jeesus sulkee lain piiriin kaikki ihmiset ja aikakaudet, ja vahvistaa näin Jumalan lain muuttumattoman ja kaikkia koskevan luonteen. ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.” (Matt. 5:18-19) 

Toinen kohta liittyy evankeliumitekstiimme. Opetus viimeisistä ajoista ja Jeesuksen toisen tulemisen merkeistä huipentuu sanoihin: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Matt. 24:34)

Lopputulema on siis tämä: Taivas ja maa katoava, Jumalan sana katoamaton. Mutta miksi tässä vertailussa sanan kosketuspintana ovat juuri laki ja lopunajat? Eikö siksi, että Jeesus tuntee laumansa ja aikakausien muutokset. Eikö siksi, että nämä kaksi ovat se akilleen kantapää, mihin kristillistä kirkkoa ja sen uskoa tänäänkin lyödään: ”Eihän tuollaisia arvoja kukaan allekirjoita! Jeesus tulee, ota koppi!”

Ystävät. Päivän evankeliumi on Jeesuksen kuvaus ensimmäisistä lopun merkeistä. Kun kuuntelet sitä, muista että - kenties juuri modernia ihmistä silmällä pitäen! - Jeesus on sen muuttumattoman arvon erityisesti vahvistanut. Evankeliumi: Matt. 24:1-14

Jeesus lähtee temppelistä

Evankeliumi alkaa profeetallisemmin kuin ymmärrämme. Oivallat tämän, kun astelet kanssani Jerusalemin temppeliin. ”Tiekirkko” on koko komeudessaan avoinna. Ja opetuslapset tekevät juuri sitä, mitä on tapana: Ihastelevat paikkoja. Ottaisivat kuvia, jos olisi kamera. Herodes Suuri aloitti tämän kirkon rakennustyöt v. 19 ennen ajanlaskun alkua, ja kun työmaa v. 63 jKr. valmistui, työttömäksi jäi kaikkiaan 18 000 rakennustyöläistä. Emme siis ihmettele, miksi tähän ”Herran huoneeseen” harvoin pääsevät opetuslapset ovat haltioissaan. Joka kerta on uutta katsottavaa ja ihailtavaa. Mitkä kivet, ja mikä rakennus!

Mutta tähän loppuvat turismi ja hyvä mieli. ”Näettekö kaiken tämän”, kysyy Jeesus ja jatkaa, ”Totisesti, kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle.” (Matt. 24:2) Tilanne on yllättävä ja sanat profeetalliset. Jeesus poistuu tästä ”Herran huoneesta” nyt viimeisen kerran ja julistaa sille tuomion. Se ei ole oikea rukoushuone, vaan markkinapaikka. (Matt. 21:12-17) Katso nyt sielusi silmin, miten Vapahtaja on sulkemassa ”kotikirkkonsa” ovia ja sinetöi kuoriltaan komean, mutta sisältä kuolleen rakennuksen kohtalon. Ei kiveä kiven päälle!

Ennen kuin kuulemme opetuslasten reaktion, meidän on tarkattava omaamme. Etsivätkö sielumme silmät tänään kotikirkosta Herraa Jeesusta, vai keskitymmekö huolettomin mielin koristeisiin ja kuoriin? Huomaa, että Jeesuksen sana on aina profeetallinen: Missä Hän sulkee kirkon oven lähtiessään, siellä alkaa aika juosta myös puitteiden kohtalolle. 

Entä miten reagoivat opetuslapset? Heidän silmiensä edessä on ajan hengellinen Titanic: Hohtava, uppoamaton ja uusi, ajanlaskun alun rakennustaidon huippunäyte. Ei ihme, että Jeesuksen tuomio vie opetuslasten ajatukset suoraan viimeiseen tuomioon. Nimittäin tätä Herran huonetta eivät pienet mullistukset heilauta. Perimätiedon (Josefus) mukaan jopa 25 metriä pitkät peruskivet eivät vähästä liiku. Siispä: Jeesus, ”sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?” (Matt. 24:3)

Monta kuvaa päällekkäin

Kun kuuntelemme opetusta viimeisistä ajoista, meidän on muistettava, mikä oli opetuslasten kysymys: Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta? Tarkka huomaa, että kysymyksiä on kaksi. Milloin se kaikki tapahtuu, liittyy mullistukseen, missä temppeli tuhoutuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta, kysyy Jeesuksen toisen tulemisen ennusmerkkejä.

Kysymys sisälsi aikansa juutalaisen oletuksen. Sen mukaan temppelin tuho olisi yhtä kuin maailmanloppu. Kysymyksessä on ”kaksi kuvaa päällekkäin”. Siksi Jeesuksen vastauksessakin on helppo kuulla viestejä siitä, miten temppelin tuhoutuminen olisi esikuvallista maailmanajan loppukauden tapahtumille.

Väärät messiaat ja profeetat

Mutta Jeesus, kerro nyt, mitkä ovat merkkejä lopunajoista? Mistä tiedämme, että Jumalan kalenterissa käännetään viimeisiä sivuja? Kuuntelemme korvat höröllään: Mitä Jeesus sanoisi ensimmäiseksi?  Mistä kaikki alkaa?

”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan.” (Matt. 24:4) Viimeisinä aikoina tulee olemaan niitä, jotka seuraavat uskollisesti Jeesusta, samoin niitä, jotka yhtä uskollisesti kieltäytyvät siitä. Kauheinta on ajatella heitä, jotka luulivat seuraavansa Jeesusta, mutta huomaavat tulleensa petetyiksi. ”Monet tulevat esiintymään minun nimelläni” (Matt 24:5), ”vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt. 24:24)

Kuulomme terävöityy. Joudumme kysymään, mitä kuvaus konkreettisesti tarkoittaa. Eikö sitä, että yksittäisen ihmisen persoona, opetukset ja näkemykset asetetaan kirkossa jumalalliseen asemaan ja auktoriteetiksi muille! Eikö sitä, että kuulijat lumoutuvat, kritiikki vaikenee tai vaiennetaan, ja seuraajat osoittavat messiaanista kuuliaisuutta ilman käytännön toisinajattelua. Näin avattuna on selvää, että Jeesuksen sanat vaativat yksittäiseltä kristityltä kriittisyyttä hengellisiin johtajiin. Missä johtajat ja heidän näkemyksensä nousevat Jumalan sanan rinnalle, puhumattakaan yläpuolelle, on syytä huoleen. Emme saa unohtaa, että evankeliumi sisältää kuin rivien väliin kirjoitettuna, kirkon, seurakunnan tai hengellisen liikehdinnän terveyttä mittaavan peruskysymyksen: Onko Jeesus Kristus  ja hänen ristinuhrinsa tämän hengellisyyden messias, vai onko paikalle pyrkimässä toinen persoona ja toiset periaatteet?

Huomaamme, että kirkko itsessään on Jeesuksen mainitsemista lopunajan merkeistä ensimmäinen - ja siksi kenties herkin mittari Jumalan ajan kulumisesta. Vähän edempänä Jeesus palaa toistamiseen kirkkoon. Se on viimeisten aikojen signaali siinäkin, että se epäsuosion ja vainon lisääntyessä, alkaa jakaantua ja vainota itse itseään. Ja vainon syy sekä jakolinjan kulku kirkon sisällä, tiivistyvät Jeesuksen nimeen. ”Kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden”, ”monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toisiaan.

Kolmas kirkkoon liittyvä signaali on paradoksaalinen eli järjenvastainen edelliseen verrattuna. Jeesus sanoo, että vastustuksesta ja vainoista huolimatta kristillinen lähetystyö valloittaa maailman. Lopun aika on sitten, kun kaikki kansat ja maailman kolkat ovat kuulleet hyvän uutisen Jeesuksesta. (Matt. 24:14) 

Viimeisten aikojen merkit, synnytystuskat

Kirkon lisäksi Jeesus mainitsee joukon yleisiä, kaikkia ihmisiä koskettavia lopun ajan merkkejä. Niitä tarkatessa kristityn onkin - aivan Raamatun mukaisesti! - herkistettävä korvansa myös asiantuntijoille, jotka ymmärtävät sotien, nälänhätien, maanjäristysten ja yleisen laittomuuden merkkejä. Koko maailmaa koskevina, niiden ymmärtäminen on - toisin kuin hengellisten merkkien - kaikille mahdollista. Ja totisesti: Tämän päivän Suomessa on helppo vakuuttua siitä, että viimeisten aikojen kovaäänisimmät profeetat löytyvät muualta kirkosta! Nimittäin ympäristöasiantuntijat, globaalien ongelmien analyytikot ja niin edelleen. Miksi et siis kuuntelisi ja ottaisi vakavasti heidän sanojaan, kun he mitä ilmeisimmin vahvistavat ja koko ajan konkretisoivat sitä, minkä Jeesus on edeltä kertonut.

Ystävät. Edellä sanottu nousee siitä, että Jeesus nivoo evankeliumissamme kaikki mainitsemansa lopunajan merkit yhteen yhdellä vertauskuvalla. Se on kuva synnytykseen valmistautuvasta äidistä ja hänen supistuksistaan. Lopun aikojen merkit ovat kuin viimeisillään raskaana olevan äidin supistukset. Tiedämme, että ne tihenevät ja muuttuvat rajummiksi sekä kivuliaammiksi, kun synnytys lähestyy.

Siksi, muista tarina sammakosta, joka halutaan keittää. Suoraan kuumaan veteen heitettäessä se ymmärtää hypätä kattilasta, mutta kun lämmitetään hitaasti, se kypsyy. Se menettää kyvyn tajuta, milloin vesi on tappavan kuumaa. Tämä on viimeisten päivien ihmiskunnan - ja uskovienkin ongelma. Sotia on aina ollut! Maan järistykset tunnettiin jo Jeesuksen aikana! Nälänhätää korvamme ei enää uutisissa huomaa, niin ikään laittomuus on yhteiskuntien pysyvä ongelma!

Ajan merkkejä ja kulumista ajatellen onkin herättävä siihen, mitä Jeesus opetuksensa loppupuolella sanoo: ”Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:38.39)

Niin kuin Nooan työmaan äänet muuttuivat vuosien saatossa maiseman taustaääniksi, niin on vaara käydä meillekin ajan merkkien kanssa. Niistä tulee uutismassaa, joka juoksee ohitsemme kulutustarinana, jota emme todellisuudessa näe emmekä kuule.

Varokaa ja valvokaa!

Enää emme ihmettele, miksi ”kotikirkostaan” lähtenyt Jeesus aloitti profeetallisen saarnansa kehotuksella ”Varokaa!” ja päätti sen kehotukseen ”Valvokaa!”

Viimeiset ajat ovat seulonnan aikoja, jolloin Jeesuksen seuraaminen vaikeutuu ja hinta kovenee, kuten oli ensimmäisten kristittyjen - ja siis temppelin hävityksen aikaan. Viimeisinä aikoina ”nukkuvien puolue” nostaa kannatustaan ja tuho sekä lopulta Ihmisen pojan paluu yllättävät - kuten temppelin hävitys vain 7 vuotta sen valmistumisen jälkeen yllätti. 

Siksi: Varokaa ja valvokaa! Kun kuulette tuhon ääniä ja kehotuksia seurata aikakauden messiaita, ”älkää lähtekö”, ”älkää uskoko”. Sen sijaan toimikaa Paavalin nuorelle Timoteukselle lopun ajan koetuksia varten antaman ohjeen mukaan: ”Pidä kiinni siitä, minkä olet oppinut... Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.” Tässä on kaikkina aikoina kestävä ja oikealla tiellä varjele totuus: Tartu kirjoituksiin, siis Raamattuun, niin tartut Kristukseen, etkä eksy taivaan tieltä.

Vielä kun muistat sen, että Jeesuksen ”viimeisten päivien” saarnan välissä kaikuvat sanat, ”älkää pelästykö” ja ”kestäkää loppuun asti”, niin tajuat että tämän maailman tarinalla on sittenkin uskovan ihmisen kannalta onnellinen loppu: Se huipentuu synnytystuskiin, jotka edeltävä uuden elämän, ilmestyskirjan mukaan ”uuden taivaan ja uuden maan” luomista. Synnytystuskat ovat syvässä mielessä merkki siitä, että Jeesus puhui totta ja kaikki menee sittenkin niin kuin Jumala on viisaudessaan suunnitellut ja sallinut. Jeesuksen varassa saat oman elämäsi tai maailman kuohuessa ajatella tarinan pikkupojan tavoin. Kun aikuiset myrskyssä pelkäsivät, poika katseli merelle haltioissaan. Kysymykseen miksi et pelkää, hänellä oli valmis vastaus: ”Minun isäni on tämän laivan kapteeni.”