| |
| |
| |
| |
|
”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”
Uraputkessa kohoaminen on monelle mieluista, mutta Jumalan valtakunnassa kehitys kulkee siihen suuntaan, että ihmisestä tulee pienempi ja Jumalasta suurempi. Kuinka tämä voisi toteutua meidän elämässämme?
Kun seurakuntaliitosten myötä on joidenkin seurakuntien kirkkoherroista tullut kappalaisia, ei heidän ole ollut aina helppo sopeutua siihen, etteivät he enää ole samanlaisessa asemassa kuin ennen. Jääkiekossa voi käydä myös niin, että joukkueen ykkösketjuun kuulunut pelaaja joutuukin jostain syystä vilttiketjuun kentälle enää pääsemättä. Vilttiketjussa ei ole helppoa iloita siitä, että oman pelipaikan vienyt kaveri onnistuu hyvin vaikeuttaen entisestäänkin omaa paluuta kentälle. Ei ole aina helppoa katsoa vierestä, kun joku toinen saa osakseen suuremman kunnian kuin me – varsinkaan, jos olisimme mielestämme ansainneet sen yhtä hyvin tai paremmin kuin tuo ohitsemme mennyt ihminen. Vähemmälle huomiolle jääneen sydämeen nousee helposti kateus ja halu koettaa jollakin tavalla turhentaa toisen osakseen saamaa huomiota. Monet ovat ne kielen synnit, joilla on koetettu saattaa parempiosainen lähimmäinen huonoon valoon siinä luulossa, että omat osakkeet nousisivat sen myötä arvossaan. Monessa työyhteisössä kateus on myös johtanut suoranaiseen kilpailutilanteeseen työtoverien kanssa. Kilpailijaksi koetun työtoverin ja esimiehen edessä ei tahdota näyttää mitään heikkoutta, mutta kilpailijaksi koetusta työtoverista sitä kyllä löydetään. Vaikea kilpailutilanne voi muodostua myös työpaikan YT-neuvottelujen myötä.
Jeesuksen opetuslastenkin parissa oli ajoittain kilpailua siitä, kuka heistä on suurin. Jeesus opetti heille kuitenkin aivan toisenlaista asennetta sanoessaan ”joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Matt.23:11) Jumalan valtakunnassa on suurta palveleminen. Jumalan Poikakaan ei tullut tänne palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi meidän edestämme. (Mark.10:45) Jumalan valtakunnan arvot ovatkin aivan toiset kuin tämän maailman arvot. Johannes Kastaja oli tullut ymmärtämään tästä jotakin, kun hän sanoi Jeesuksesta ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Jumala oli saanut tehdä hänessä työtään niin, että hän käsitti olevan hyvä, että ihmiset menevät hänen luotaan Jeesuksen tykö.
Hengellisessäkin toiminnassa on vaarana kiinnittyä liikaa ihmisiin. Joku suuri persoona voi kyllä vetää väkeä ja hänestä saatetaan puhuakin niin kuin ilman häntä ei voisi tapahtua mitään erityistä. Taikuri voi kyllä vetää omasta hihastaan jäniksen, mutta Jumala toimii toisin. Paavalin sanoin sanottuna ”… aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.” (2.Kor4:7)
Jossakin tv:n huumoriohjelmassa oli takavuosina sketsi, jossa oli ulkolainen esiintyjä valokeilassa ja hänen vieressään tulkki hämärässä valossa. Värikkään tulkin varastettua shown valokeilakin siirtyi pääesiintyjän päältä hänen yllensä. On surullista, jos ihmisestä tulee niin suuri, että Herramme näyttää jäävän hänen varjoonsa. Oikea järjestys on se, että ihminen ymmärtää siirtyä takavasemmalle tehdäkseen tilaa Jeesukselle.
Itse olen monesti hämmästynyt, miten Jumalan todellisuus on välittynyt jonkun vaatimattoman puhujan tai jonkun muun sellaisen ihmisen kautta, johon ei ensimmäisenä tulisi kiinnitettyä huomiota. Kun huomio ei ole ollut ihmisen persoonassa, vaan on ollut tarve kohdata Jumala, on Herra käyttänyt pientä ihmistä välikappaleenaan. Joskus olen kokenut senkin, mitenkä joku lahjakas persoona on täyttänyt lavan niin, ettei tuollaista kohtaamista Herran kanssa ole tapahtunut. Sana ja esiintyminen on ollut hallussa ja kaikki ulkonaisesti kohdallansa, mutta jotain on jäänyt puuttumaan. Toki on myös niin, että Jumalan käyttöön annetut suuret lahjat voivat myös olla häntä palvelemassa. Lahjojen määrää tai laatua tärkeämpää onkin se, kuinka niitä käytetään. Oman minän pönkittämiseksi käytetyt lahjat menevät hukkaan, mutta kun niitä käytetään palveluasenteella Jumalan kunniaksi, voidaan olla muille siunaukseksi.
Jumalan valtakunnan rakennustyössä ei ongelmana ole niinkään ihmisen heikkous kuin se, että ollaan omissa silmissä liian vahvoja. Paavalikin sai kuulla Herran sanovan, että Hänen voimansa tulee täydelliseksi heikkoudessa, minkä me näemme myös aivan erityisesti Golgatan ristillä. Laodikean seurakuntaa Jeesus nuhtelee kuitenkin Ilmestyskirjassa sanoin: "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm.3:17) Itseriittoisa ja omavarainen mieli on sokeutta, jossa ei tunneta oikein oman sydämen tilaa. Väärä omavaraisuus näkyy vaikkapa siinä, ettei ole tarvetta lukea Raamattua ja tulla kirkkoon sanankuuloon. Rukouselämäkin voi olla olematonta, eikä uskovien yhteydelle annetta paljoa arvoa. On suurta armoa, jos Jumala herättelee meitä ahdistusten kautta tällaisesta omavaraisuudesta, ettemme kasvaisi kokonaan eroon Herrastamme ja joutuisi haaksirikkoon elämässämme. Ahdistukset ovatkin tämän vuoksi meille monesti todella siunaukseksi. Hätä on meille usein paras mahdollinen rukouksen oppitunti, kun emme neuvottomuudessamme voi enää muuta kuin rukoilla. Kun Herra tyhjentää, hän voi myös meidät täyttää tämän maailman turhuuden sijasta tahtonsa tuntemisella ja ilolla elää hänen omanansa.
Oikea kasvun suunta on se, että meistä tulee omavaraisuuden sijasta entistä riippuvaisempia Kristuksesta. Niin, että tarvitsemme häntä entistä enemmän, ja että hän saa enemmän sijaa meidän elämässämme. Joillakin elämän alueilla hän saa ehkä vaikuttaa nytkin, mutta jotkut toiset alueet elämässämme voivat olla pitkälti vain omissa käsissämme. Voisi olla hyvä pysähtyä silloin tällöin miettimään, millä elämänalueilla Jeesuksen pitäisi päästä vaikuttamaan paremmin. Onko se ajan- tai rahankäyttömme tai väärä elämän tärkeysjärjestys? Laiminlyömmekö asioita, joita Jumala tahtoisi meidän tekevän ja tuhlaamme aikaamme sellaisessa, mikä ei olisi tarpeellista?
Kun Jeesus tulee meille suuremmaksi, näemme entistä selvemmin omat puutteemme ja vikamme, mutta myös Jumalan armon valtavuuden. On lahjojen lahja saada uskoa Jeesuksen sovitustyön tähden synnit anteeksi ja olla Jumalan mielisuosion ja rakkauden kohteena. Jeesuksen tullessa suuremmaksi, kasvaa myös halu seurustella hänen kanssaan sanan ja rukouksen äärellä. Uskovien yhteydenkin merkitys syvenee. Jeesuksen tullessa suuremmaksi häntä tarvitaan enemmän myös elämämme haasteiden edessä ja Jumalan valtakunnan rakentamisessa, jossa pitää paikkansa se sana, että ilman häntä me emme voi mitään tehdä. (Joh.15:59) Ja kun me tunnemme itsemme elämämme myrskyjen keskellä pieniksi, on lohdullista saada turvata suureen Vapahtajaan. Jeesuksen haavoissa löydämme omantunnon hätäämme levon ja Herramme huolenpidon varassa saamme uskoa, ettei hiuskarvakaan päästämme lähde Herran sitä tietämättä. Hän pitää omistansa varmasti huolen ja vie meidät myös kerran taivaaseen luoksensa.