Asiantuntija-arvio: Opetuslapset toimivat väärin. Keijo Rainerma saarnasi 16.10.2011 Kankaanpäässä ja rouva totesi, että olipas vaikea ymmärtää.

Saarna Kankaanpään kirkossa 16.10.2011

18. sunnuntai helluntaista

Evankeliumi: Markus 2:18 – 22

Aihe: Kristityn vapaus

 

Seuraa johtajaa – ketä heistä?

 

Ollakseen hyvä johtaja on oltava hyvä johdettava.  Lähi-Idän ja Afrikan lähinnä islamististen maiden kapinointi vallanpitäjiä vastaan herättää kysymyksen vaihtoehdoista.  Johtamista kontrolloiva demokratia on vaikea yhteiskuntajärjestys, joka toimiakseen vaatii kansalta elämänarvoja ja taitoja.  Demokratia on kristinuskon myöhäsyntyinen kukkanen, joka sekin on altis niin vallanhalun kuin vastuuttomuuden kylmille tuulille.  Valistunut ja jalo yksinvaltias olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta sellaisia ei näytä olevan ja valta turmelee käyttäjänsä.  Kriisiaikoina johtamisen merkitys korostuu.  Ihmiset etsivät ja kaipaavat hyviä johtajia, mutta toisaalta myös arvostelevat heitä.  Aikaisemmin kansa valitsi johtajikseen moraalisesti esimerkillisimpiä, nykyisin kaltaisiaan.  Toivo paremmasta on tältä osin hiipunut.

 

Jeesuksella, Johannes Kastajalla ja fariseuksilla oli opetuslapsia.  Johtaminen voi perustua muodolliseen asemaankin, mutta hengellisessä johtamisessa on kysymys arvoista ja karismasta.  Mathetes tarkoittaa oppilasta, opetuslasta ja kannattajaa.  Opetuslapseudessa on motiivin vaihtelua ja sitoutumisen asteita.  On kenraaleita univormuissaan, jotka ovat vain päiväkävelyllä, sillä todellisuudessa heitä ei seuraa kukaan.  Äänestykseen riittää kannattaminen, mutta kun elämä ja kuolema lasketaan mestarin käteen, on kysymys seuraamisesta.  Sana opetuslapsi ilmaisee, että oppiminen ja kasvaminen vielä jatkuvat. 

 

He toimivat väärin

 

Opettajia voidaan arvioida oppilaiden ja oppimistulosten perusteella.  Johanneksen ja fariseusten opetuslapset paastosivat, mutta oli havaittu, että Jeesuksen seuraajat eivät.  Jeesus kyllä opetti rukouksen, paaston ja hädänalaisten auttamisen olevan hänen seuraajiensa normaalia elämää (Matt 6:2, 5, 16).  Mutta hyvät asiat muuttuvat kelvottomiksi, jos ne tehdään siksi, että ne huomattaisiin ja niillä ansioiduttaisiin.  Palkka on silloin kuitattu ihmisten kiitoksena jo tässä ajassa.  Jumala ei ole velkaantunut eikä optioita taivasta varten ole kertynyt.  Tähän valoon asettuu kysymys paastosta päivän evankeliumin yhteydessä.  Mutta on kysymys mustakin.  Ymmärtääksemme päivän evankeliumin keskustelua ja Jeesusta, minun on puhuttava teille jotakin Jumalan käskyistä ja kuuliaisuudesta.

 

Israelin kansa oli oppinut tai ainakin opetteli kuuliaisuuden kultaista sääntöä.  Kankaanpään kirkon kävijöille kuuliaisuudesta Jumalan käskyille puhuu maalaus ”Mooses saa nähdä luvatun maan”.  Miksi Mooses ei päässyt sinne?  Syy oli yksi ainoa tottelemattomuus Jumalan käskylle.  Israelin kansa oli kantapään kautta saanut oppia sen, että kuuliaisuus tooralle eli Jumalan Mooseksen kautta antamalle laille – 10 käskyä – tuo kansalle siunauksen, tottelemattomuus kirouksen.  Jos 10 käskyä oli ikään kuin ihana istutus, rakensivat rabbit eli kirjanoppineet sen suojaksi suullisen perimätiedon aidan.  Eihän Jumalan tahdossa voi olla aukkoja.  Oli pohdittava ennakkoon kaikki mahdolliset tilanteet, joihin Israelin lapset saattaisivat joutua, jottei sitten, kun tilanne on käsillä, tulisi rikkoneeksi Jumalan tahtoa.  Oli osattava piirtää rikkomuksen raja, kuinka pitkälle voi mennä.  Oli tiedettävä, mistä kohdasta alkaen teko on väärin.  Toisinaan raja vedettiin varmuuden vuoksi tiukemmalle, kuin toora edellytti.  Isien perinnäissäännöt paaluttivat oikean ja väärän rajat.

 

Jeesuksen ja fariseusten kohtaamisissa tulivat usein esille puhtaussäännökset ja sapatin noudattaminen.  Jeesuksen opetuslapset katkoivat sapattina tähkäpäitä ja söivät jyvät. (Matt 12:1,2)  Mutta eikö kysymys ollut viljan leikkuusta ja puimisesta?  He toimivat väärin!  Jeesuksen seuraajat söivät pesemättömin käsin. (Matt 15:1,2; Markus selittää asiaa niille lukijoille, jotka eivät tunne juutalaisuutta Mark 7:3)  Eivätkö he toimi väärin?  Tai tämän päivän kysymys: ”Miksi Jeesuksen opetuslapset eivät paastoa?”  Miksi Jeesus lepsuilee?

 

Sapatti on luomisen muistopäivä, lahja Jumalalta, ilon päivä, sen pyhittäminen tuo siunauksen.  Sapatti on taivaan ennakointia: kun täydellisyys toteutuu, ei tarvitse enää tehdä, suorittaa eikä saavuttaa mitään.  Siksi sapattina ei saanut saada aikaiseksi ja saavuttaa mitään.  Mutta opetuslapsijoukko sai jo nyt viettää messiaanisen ajan sapattia, sillä Jeesus, sapatin Herra, oli heidän keskellään ja hänessä kaikki.  Kysymys ei ollut enää vain käsien puhtaudesta, vaan sydänten ja heillä oli tuo puhtaus, sillä Jeesus oli antanut heidän syntinsä anteeksi.  Ruoka oli puhdasta ja hyvää, kun se kiitoksella otetaan vastaan.  Nyt ei ollut aika paastota, koska sulhanen oli heidän keskellään.

 

Mutta kysymys siitä, miksi kristityt sitä tai tätä, laajenee ja on tuttu vuosien varrelta.  Jos ei ylety Jeesukseen ja hänen oppiinsa, on tartuttava seuraajiin.  Kysymys on toisaalta oikeutettu.  Kristityt ovat pahasti epäonnistuneet Jeesuksen seuraamisessa ja hänen oppinsa ja esimerkkinsä toteuttamisessa.  Eikä sitä lievennä se, että ateistien jälki on ollut vielä monin verroin kauheampaa.  Mutta kysymys on toisaalta epäreilu silloin, jos Jeesusta ja hänen oppiaan syytetään siitä, että opetuslapset ovat epäonnistuneet.  Helvetin vakavaksi kysymys tulee, jos kristittyjen viat ovat veruke sille, ettei itse lähde seuraamaan Kristusta.

 

Häät olivat Jeesuksen lempiaihe aina Kaanaan häistä alkaen.  Kutsu Jumalan valtakuntaan on kuin hääkutsu.  Ilon ja kylläisyyden menettää, jos jättää kutsuun vastaamatta.  Käräjäkutsu on eri asia: tuomiolle on tultava.  Häävaatteetkin on talon puolesta.  Morsian ystävineen lähti ylkää vastaan.  Oli varustauduttava ja valvottava.  Ilmestyskirjassa seurakunta on Kristukselle uskollinen ja siksi vainottu ja vianalainen vaimo, mutta lopussa, uudessa Jerusalemissa Karitsan häissä kaunistettu morsian.  Nyt ei ollut aika paastolle, koska Jeesus oli seuraajiensa seurassa.  Helatorstain jälkeen Jeesus on korotettuna taivaassa.  Vähän aikaa hän on poissa – joskin Pyhän Henkensä kautta kanssamme – ja hänen seuraajiaan kohdellaan samoin kuin kohdeltiin Jeesusta itseään.  Nyt on aika paaston, jotta vaikeampaakin kestettäisiin ja annettaisiin käsillä olevien etuuksien mennä Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden.  Jeesuksen opetuslapsista puhutaan valehdellen kaikkea pahaa, heitä vedetään oikeuksiin ja heitä surmataan.  Oppilaan osa on sama kuin opettajankin.  Mutta aikanamme, jolloin sanat ovat kärsineet inflaation, Kristuksen seuraamisesta maksettu hinta, ja pyyteettömät jopa vihollisiin kohdistuvat rakkauden teot tulevatkin voimakkaaksi todistukseksi Jeesuksesta.

 

 

Tapakasvatusta vai uutta elämää

 

Toimitko sinä oikein vai väärin?  Kysymys paastosta – niin kuin Jeesukselle osoitettu kysymys varsin usein - johtaa Jeesuksen puhumaan siitä, mistä oikeasti on kysymys.  Ei sen paremmin fariseuksen kuin Johanneksenkaan opetuslapsesta, eikä kenestäkään tule Jeesuksen seuraajaa ja Jumalan lasta sillä, että alkaa käyttäytyä kristityn tavoin: paastota, rukoilla, käydä kirkossa, elää kunnollisesti ja käyttäytyä ystävällisesti.  Hyvät teot ja kelpo elämä tekevät yhtä vähän kristityn, kuin pelkkä morsiuspuku tekee morsiamen tai käyttäytyminen prinssin elkein tekee kuninkaallisen.  Sellainen olisi vain näyttelemistä, teeskentelyä, jossa vanha ihminen herkeää jumaliseksi ja lisää fariseusten opetuslasten määrää.  Toki tarvitaan ystävällisiä miehiä ja herttaisia naisia maailman ankeutta lievittämään, mutta kristillisessä mielessä on kysymys aivan muusta.  Tarvitaan kokonaan uusi ihminen, sydämen muutos, uudestisyntymisen ihme.  Puheessa uudesta paikasta ja uudesta viinistä on kysymys tästä.

 

Jeesuksen opetuslapseuskoulussa uuteen pukuun puetun ja uutta viiniä maistaneen elämä on silti enemmän uskolliseksi seuraajaksi tulemista kuin oppineena olemista, enemmän kasvamista kuin valmiiksi ehtimistä.  Jumalaton ja muotojumalinen maailma vaatii näyttöjä ja näytöksiä, Jeesus kysyy uskollisuutta vähässä ja kärsii omiensa keskeneräisyyttä.  Suuri mestari esittelee teoksensa vasta valmiina suuressa juhlassa.

 

Keijo Rainerma