ADVENTIN MATKALLA, Matt. 21:1 – 9

Toisinaan elokuvan tai teatterikappaleen johdanto lainataan tarinan ydinkohdasta. Alussa se ei avaudu katsojalle, mutta kertautuessaan tarinan kulussa, se asettuu laajempiin yhteyksiin ja alleviivautuu katsojan mielessä.

Adventti kirkkovuoden alkuna tähyää jouluun. Silti varsinainen johdanto tulee tänään ristin tieltä. ”Hoosianna” kaikui matkalla Jerusalemiin, ei Betlehemiin.

Näin pitääkin olla. Joulu vailla ristiä ja syntien sovitusta on tyhjä. Läheiset, lahjat ja ruoka täyttävät monta aukkoa, mutta eivät sitä, mihin kuuluvat armo ja elämä. Ne voi täyttää vain Jeesus Kristus, ristillä kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut joulun Herra.

odottavan aika

Tampereen Harjun seurakunta mainosti valotaulussaan adventtia, ”laskettu aika 25.12”. Todellakin! Adventti on odotusaika, mutta ei paikallaan, vaan matkalla ollen.

On mielenkiintoista huomata, että adventin matka alkaa jo ennen Öljymäen rinteitä ja eteen avautuvaa Jerusalemin temppelinäkymää. Matkalle lähdetään Galileasta, ja vauhdin sijaan keskitytään ihmiselämän suuriin kysymyksiin.

avioliitto

Keskustelu alkaa luomistyön kruununjalokivestä, avioliitosta. Avaus, ”saako mies hylätä vaimonsa” (Matt. 19:3), johtaa avioliiton loukkaamattomuuteen, ja toisaalta ihmisen raadollisuuteen sen todeksi elämisessä.

Aihepiiri osoitti ajankohtaisuutensa, kun Finlandia-kirjailija julisti suomalaisen miehen vaimonsa pahoinpitelijäksi ja kodin naisen vaarallisimmaksi paikaksi. Suhteiden rikkonaisuus oli ja on todellisuutta.

Jeesus huomauttaa, ettei näin ole tarkoitettu. ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi –- Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4,6)

Hylkäämistä ja eroa miettivälle osoitetaan toinen tie. Se on yhteyden uudelleen rakentamisen tie. ”Ihminen älköön erottako”, koska Jumalakaan ei erota, vaan rakentaa yhteyttä viimeiseen asti.

Suhteen purkutuomion sijaan on ryhdyttävä armon talkoisiin. Työ alkaa Isä meidän -rukouksen piirustuksista. ”Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Arjessa tämä on nöyrtymisen kipeää koulua. On pyydettävä Jumalan edessä anteeksi omia syntejään, mutta on myös annettava anteeksi puolisolle hänen ilmeiset, ja minua haavoittaneet syntinsä. Kukaan ei lupaa, että tie olisi helppo. Silti ehdotonta sitoutumista kantaa lupaus Jumalan siunauksesta.

lapset

Adventin matka jatkuu. Yhtäkkiä keskustelu kääntyy lapsiin. Jeesuksen sana, ”antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni”, viestii kovasta maailmasta. (Matt. 19:14) Siinä lapset ja lasten oikeudet ovat vaarassa.

Sama viesti on luettavissa kaksikymmentä vuotta täyttäneestä YK:n lastenoikeuksien sopimuksesta. Miksi muuten Suomessakin pitää korostaa, että ”lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja osallistua”; tai että ”lapsella on oikeus saada suojelua ja turvaa”; tai että ”lapsella on oikeus saada tasa-arvoista kohtelua yksilönä”? (Suomen Unicefin juhlavuoden ydinviestit)

Jos avioliitto on erityisellä tavalla Jumalan silmäterä, niin ovat lapsetkin. Älä unohda, että Jeesus asetti heidät esikuvaksi Jumalan valtakunnasta! (Matt. 19:14)

raha

Kun on avattu keskustelu ihmiselämän tärkeistä arvoista, on rehellistä puhua myös rahasta. Adventin matkalla se tulee kolmantena.

Ristiriita mammonan ja elävän Jumalan välillä, kaihertaa seurueeseen liittyvän nuoren miehen sydäntä. Hän liittyy adventin matkaajiin ja esittää kysymyksen: ”Mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?”

Peruskäskyjen jälkeen Jeesus koskettaa miehen todellista epäjumalaa, rahaa. ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaassa.” (Matt. 19:21)

Tämäkin aihepiiri on lamasta huolimatta ajankohtainen. Kuinka paljastava onkaan tilanne, jossa meidät pakotetaan tekemään ”joko tai” -valinta rahan ja Jumalan välillä! Silloin perimmäinen turvamme piirtyy esiin sellaisena kuin se on sydämeen kätketty.

Evankeliumin mies lähti pois. Se oli hänen murheellinen ratkaisunsa, vaikka tarjolla oli toinenkin. Rahaan ja materiaan rakastunut on Vapahtajalle yhtä lailla rakas kuin se, jolla näitä sidoksia ei ole. Apu oli lähellä, ja on sitä tänäänkin – mutta kelpaako se?

armon logiikka

Tähän asti keskustelu on polveillut ihmisten ehdoilla. Kristityn elämän herkkiä kipukohtia on avattu Vapahtajan valaistaviksi. Nyt aloitevuoro siirtyy Jeesukselle, ja aihepiiri inhimillisistä iankaikkisiin. Puhutaan armon logiikasta.

Vertaus viinitarhan työntekijöistä kiteyttää, mitä on Jumalan armo ja mitä ihminen voi tehdä sen hyväksi.

Viinitarhalla yksi tekee täyden työpäivän ja toinen puolikkaan. Muutama saapuu kiireavuksi vasta illansuussa. Silti palkanmaksun aikaan kaikki saavat käteen saman – täyden työpäivän palkan. 

Tällaista on armon logiikka. Vaikka yksi katsoo ansainneensa enemmän kuin toinen, Jumala jakaa täyttä hyvyyttään kaikille.

Kun ajattelemme keskustelua elämän kipukohdista ja Jumalan ehdottomasta tahdosta, näemme nyt enemmän. Ymmärrämme, että Raamattu puhuu Vapahtajasta, joka julistaa totuutta ja armoa. Sen sijaan kohtia, missä hän jakaa jälkiviisaita neuvoja menneistä, ei löydy. ”Olisit tehnyt”, tai ”miksi et tehnyt”, eivät ole Jeesuksen sanoja.

Ystävä. Adventin matkaa tehdään armon Herran kanssa. Se, mikä tänään sattuu tai saa tuntemaan syyllisyyttä, on lupa jättää Jeesuksen Kristuksen harteille. Hänen viinitarhassaan ei ole ensimmäisen ja toisen luokan työntekijöitä. Illan tullen kaikille on sama palkka.

Tässä inhimillinen logiikka kompastuu helposti. Tunnet, kuinka oikeustaju sisälläsi herää. Tämähän on epäoikeudenmukaista! Ja niin olisikin, jos adventin matka päättyisi tähän. Mutta se ei päättynyt. Aasin selkään nouseva Jeesus suuntaa nöyränä kuninkaana kohti pitkäperjantaita ja Golgatan ristiä. Hän maksaa kalliisti sen, että voi lahjoittaa sinullekin täyden palkan. ”Se on täytetty!”, on tilipäivän huuto. Jeesuksen tähden saat tänäänkin uskoa kaikki syntisi anteeksi. Syyllisyys, huonommuuden tunto ja itsensä epäonnistuneeksi kokeminen on lupa jättää Jeesuksen käsiin. Armon Herra on tullut!

hoosianna!

On adventti ja ”Hoosiannan!” aika. Tänään alleviivataan sitä, millaisen Herran adventin juhlakansa vastaanottaa. Suomalaisittain Jesajan ennustus voisi kuulua: ”Sanokaa Suomi-neidolle: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.” (Matt. 21:5)

Kuningas on lempeä ja nöyrä, ja tulee tavallisen kansan luokse. Kunpa ei kävisi, kuten aikanaan: Häntä tervehditään iloiten, mutta muutaman päivän kuluttua hänet hylätään. ”Hoosianna” vaihtuu ”Ristiinnaulitse!” -huutoihin.

Evankeliumin toinen Vanhan testamentin lainaus kertoo nöyrän kuninkaan todellisen arvovallan. ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!” (Matt. 21:9)

Tänään tämä kuninkaan arvovalta on sivussa. Jumala lähestyy meitä lempeänä. Silti sana ”siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”, viittaa hetkeen, jolloin taivaallinen arvovalta on kaikkien nähtävissä.

Kirkon elämässä armon aikaa on vuosi. Tuomiosunnuntaina kuninkaallinen arvovalta paljastuu. Vapautuksen sana, ”tulkaa minun isäni siunaamat”, kertoo, että adventin Herran mukana päädyt oikealle puolelle. Joka tulee ”Herran nimessä”, on siunattu tänään ja tuomion päivänä.

Miika Nieminen