Jumalan anteeksiantamuksen voima

Evankeliumi: Matt 6:14 – 15

Antakaa toisillenne anteeksi

Aviopari kertoi, että heillä on tapana iltaisin sanoa yhdessä Isä meidän –rukous.  Rukouksessa tulee kohta, jossa sanotaan: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”  Jos päivän mittaan on tehnyt tai sanonut toiselle jotakin kurjaa, on vaikea jatkaa rukousta eteenpäin ennen kuin on pyydetty ja annettu anteeksi.  Anteeksiantaminen ihmisten kesken on niin tärkeä asia, että Jeesus kertaa sen välittömästi vielä Isä meidän –rukouksen jälkeen lukemassani Matteuksen evankeliumin kohdassa.

Isä meidän ja kolmenlaiset tarpeemme

Ennen kuin katsomme tarkemmin anteeksiantamista koskevia jakeita, viivyn hetken näissä Isä Meidän –rukouksen kolmessa pyynnössä: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme, äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”  Kolmeen pyyntöön sisältyvät kaikki elämämme suuret tarpeet.  Rukouksessa ovat tiivistettynä ruumiin, sielun ja hengen tarpeet.  Siinä on koko ihminen: ruumis, sielu ja henki.  Lähes kaikki toimet, mitä teemme ja mitä maailmassa tehdään, tähtäävät ruumiin tarpeisiin.  Se on toki tärkeää, mutta myös murheellista siksi, että on kaksi muutakin elämän aluetta.  On myös sielu, suhde itseen ja suhteet toisiin ihmisiin.  Ja on henki, se elämän alue, joka muistuttaa siitä, että olemme sittenkin enemmän kuin vain maan tomua.  Meissä on tekijämme jälki ja meillä voi olla yhteys Jumalaan.

Toinen havaintomme koskee sitä järjestystä, jolla Jeesus ottaa nuo kolme aluetta rukoukseen.  Herra aloittaa ruumiin tarpeista.  ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.”  Kun elämän lahjan antaja muistaa tarpeemme, silloin todellakin ensimmäinen on se, että me elämme ja meidän on voitava elää ja muidenkin on voitava elää.  Katekismus luettelee niitä asioita, jotka kuuluvat jokapäiväiseen leipään: ”Kaikki, mikä kuuluu ruumiin ravintoon ja tarpeisiin, kuten ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, kontu, pelto, karja, raha, tavara, hurskas puoliso, hurskaat lapset, hurskaat palvelijat, hurskas ja uskollinen esivalta, hyvä hallitus, hyvät ilmat, rauha, terveys, hyvät tavat, hyvä maine, hyvät ystävät, uskolliset naapurit ja muu senkaltainen.”  Suurenmoisia asioita!

Mutta ei tule unohtaa kahta muuta elämän aluetta.  ”Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.”   Anteeksianto on yhtä välttämätön sielunelämälle ja –terveydelle kuin ravinto on ruumiille.  Syntiä verrataan velkaan, sillä se on hoidettava, mutta kuinka.  Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi sillä perusteella, että Jeesus on maksanut velkamme, sovittanut syntimme.  Kun Jumala luopuu syytteistä meitä vastaan eikä pane ansaitsemaamme rangaistusta käytäntöön, tällä on seuraukset ihmissuhteille.  Mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan.

Rukoilija alkaa ymmärtää, ettei elämä ole vain hivenaineita ja anatomiaa, psyyke ja bodi, rahaa ja tavaraa, vaan se, mikä todella tekee elämän elämäksi on ystävyys ja yhteys Jumalan kanssa ja ihmisten kesken.

Niinpä kolmas rukous katsoo eteenpäin tulevaisuuteen.  Kun Jumala antaa minulle tänä päivänä sen, mitä elääkseni tarvitsen, ja menneisyyteni ja syyllisyyteni Jumala hoitaa anteeksiantamuksellaan, joka saa minutkin antamaan anteeksi toisille, en enää tästä eteenpäin halua tehdä väärin ja rikkoa Jumalan hyvää tahtoa ja lähimmäisiäni vastaan.  Siksi rukoilen:  ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”  Ehkä ensimmäiseksi huomaan, että olen saanut jokapäiväisen leivän monikertaisesti, mutta en ole jakanut siitä toisille, vaikka rukoilinkin ”anna meille”.  Itsekkäästi olen koonnet muille kuuluvaa itselleni ja tämäkin velkani on kasvanut kovin suureksi.

Näin Jeesus on opettanut meille kolme pyyntöä, jotka kattavat koko elämän.  Niihin sisältyvät aineelliset tarpeet jokapäiväisenä leipänä, hengelliset tarpeet syntien anteeksisaamisena ja moraaliset tarpeet pahasta vapaana oikeana ja hyvänä elämänä.  Nämä kolme rukousta osoittavat täydellisen riippuvuutemme Jumalasta kaikilla elämänalueilla.  Nämä rukoukset rukoillessamme tunnustamme uskomme Jumalaan ja iloitsemme saadessamme sanoa joka päivä ”Isä meidän”.

Kolmiyhteiseen Jumalaan uskova kristitty huomaa samalla, että nämä kolme pyyntöä ilmaisevat Pyhää Kolminaisuutta.  Isän luomisen ja kaitselmuksen välityksellä saamme jokapäiväisen leivän, Jeesuksen sovituskuoleman perusteella saamme syntimme anteeksi ja meille lahjoitetun  Pyhän Hengen kautta pelastumme pahasta.

Jumala on antanut syntini anteeksi – en voi kieltää anteeksiantamustani keneltäkään

Koko evankeliumin ydin on sanoma kaikkien syntien anteeksiantamuksesta, jonka Kristus on meille hankkinut.  Ajan ja iäisyyden suuri kysymys kuuluu: Oletko saanut syntisi anteeksi?  Kun erään kerran hyvät ystävät vaivojaan säästämättä laskivat katon läpi Jeesuksen eteen halvaantuneen miehen – evankeliumi kertoo -, oli koko suurelle joukolle läsnäolijoita selvää, mikä oli miehen suurin tarve.  Se oli parantua halvauksesta, saada terveys.  Mutta he erehtyivät ja niin erehdymme mekin, jos ajattelemme terveyden olevan tärkeintä.  On todellakin mahdollista ja jopa todennäköistä, että emme itse näe, ymmärrä, tajua suurinta tarvettamme.  Jeesus osoitti tärkeimmän, kun hän kohtasi tuon halvaantuneen.  Jeesus aloitti sanomalla: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

Jeesus kertaa pääasian, kun hän heti Isä meidän –rukouksen jälkeen palaa kysymykseen syntien anteeksiantamuksesta.  Hän antaa ikään kuin testin, jolla voimme koetella, olemmeko saaneet syntimme anteeksi.  Jeesus sanoo: ”Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”

Tämä ei tarkoita, että ansaitsemme itsellemme oikeuden saada anteeksi antamalla anteeksi muille.  Rukouskaan ei sanonut: ”Anna meille meidän velkamme anteeksi, koska mekin annamme anteeksi.”  Sen sijaan anteeksi antaminen ihmisille on todiste siitä, että itsekin on saanut Jumalalta anteeksi.  Jos ajattelemme, että Jumala on antanut syntimme anteeksi, vaikka kieltäydymme antamasta anteeksi jollekin ihmiselle, olemme erehtyneet.  Jumala antaa anteeksi syntinsä tunnustavalle ja niitä katuvalle.  Yksi todellisen katumuksen tärkeimmistä todisteista on anteeksiantava mieli.  Kun todella tunnemme, kuinka paljon olemme rikkoneet Jumalaa vastaan, toisten rikkomukset meitä kohtaan tuntuvat kovin vähäisiltä.  Jos taas toisten rikkomukset tuntuvat meistä suurilta, osoittaa se, että olemme vähätelleet omia rikkomuksiamme ja laiminlyöntejämme. 

Saatat ajatella, mitä pahaa minä ikinä Jumalalle olisin tehnyt?  Pahinta, mitä voit Hänelle tehdä on, ettet tee Hänelle mitään.  Entä jos Hän olisi yhtä välinpitämätön sinua kohtaan?  Aloita ihmeessä tänään Isä meidän –rukouksesta.  Kun rukoilet sen rukousta syntien anteeksi saamisesta ikään kuin katuisit sitä, ettet ole elänyt oikein, pian huomaat rukoilevasi ihan tosissasi.

Kun olen sen Jumalan edessä, joka tuntee elämäni, tekoni, sanani, ajatukseni, vaikuttimeni ja ajattelen Jeesusta Golgatan ristillä siksi, että minä saisin koko pahuuteni anteeksi, niin sydämeni kovuus murtuu ja sulaa.  Jos Jumala on minulle antanut anteeksi, en voi kieltää anteeksiantamustani keneltäkään.  Todellinen anteeksiantamus murtaa kovan sydämen. 

Kerran kirjanoppineet keskustelivat Jeesuksen kanssa avioerosta ja totesivat, että Mooses laissaan salli miehen ottaa eron vaimostaan.  Tähän Jeesus vastasi:  ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.” (Matt 19:8)  Miksi niin paljon hylkäämisiä ja eroja?  Sydämen kovuuden tähden.  Miksi niin paljon pelkoa, levottomuutta, väkivaltaa tässä maassa?  Sydänten kovuuden tähden.  Ja kaiken tämän olisi voinut muuttaa  Jumalan armo. 

Tässä on erityissanoma meille isille.  Muutos hyvään voi alkaa meistä, kun nöyrrymme tarvitsemaan Jumalan anteeksiantamusta.  Tästä nöyrtymisestä kertoo se, että lapsekas oikeassa olemisemme ja kiukuttelumme vaihtuu anteeksipyyntöön rouvalta ja lapsilta.

Jumalan anteeksiantamus murtaa kovat sydämet.   Se on täynnä sovintoa, joka laajenee sovinnoksi ihmisten kesken.  Silloin et enää kysy, kenen tulee pyytää anteeksi, vaan itse kiirehdit anteeksi pyytämään ja anteeksi antamaan.  Kristityn ensimmäiset hyvät työt ovatkin ne, että hän korjaa entiset pahat tekonsa.  Pyytää anteeksi puolisoltaan, palauttaa varastetut tavarat ja vääryydellä ansaitut rahat, ottaa yhteyden ihmiseen, jolle on ollut katkera ja kantanut kaunaa.

Kun on anteeksiantamisesta kysymys, ehkä vaikein kohta on oma isä tai äiti tai joku muu tärkeä ihminen, jonka olisi tullut rakastaa ja suojella lasta.  Kenties koet, että sinulle on lapsena tehty vääryyttä, sinua on mitätöity ja halveksittu.  Kaikki nuo sydämeen kätketyt pettymykset ja vihan tunteet ovat iän myötä alkaneet kuluttaa ilosi ja masentaa.  Rukoile Jumalalta armollista mieltä niin, että voit antaa kohtaamasi vääryydet anteeksi siinäkin tapauksessa, että loukkaajasi ei enää elä.

Entä kuinka on toimittava silloin, jos on joltakin vääryydellä ottanut eikä voi enää asianomaiselle hänen omaansa palauttaa.   Tästä Raamattu neuvoo: ”Jos hän ei voi maksaa korvausta vahinkoa kärsineelle itselleen eikä tällä myöskään ole lähisukulaista, joka voisi ottaa korvauksen vastaan, vahingonkorvaus kuuluu Herralle.” (4 Moos 5:8)  Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi lahjaa lähetystyölle.